Pohdin tässä tätä työnjakoa; töitä kyllä riittää ja lisääki saa tehä jos vain suinkin ehtis, mutta oma varsinainen ansiotyö vie oman aikansa ym. normaali arki. Mutta miten se on jos eukko alkaa ehottelemaan, että jos tehtäiski näin tai noin. Onko se niiii-in valtava kolaus miehiselle egolle jos ja kun haluais muutosta? Jotain pientä edistystä on toki nähtävissä, mutta toisinaan suivauttaa ihan tosissaan jääräpäisyys ja kun se pää on yhtä jäärä kirjoittajallakin niin tuntuu ettei tästä mitään tule! Helpostipa tuo tuntuu löytävän "ymmärtäjän" muualta. Moitteet osaa kyllä mainita, mutta jos jostain muutoksesta on seurannut jotain positiivista niin johan kelpaa kiitokset (kolmannelta osapuolelta) ja hienosti ne itselleen kerääkin. Ja on polleaa.
Yep. Tulipahan nuristua, ja alko selkiytymään oma tilanne. Arvostuksen puute taitaa rassata.
Nimim. kynnysmatto