En tiedä olenko outolintu, mutta en oikein usko jalostukseen. Enkä tiedä onko meitä muita kuin minä. Olen kateellinen teille, jotka henkeen ja vereen uskotte jalostuksen voimaan ja hankitte alkioita parhaista yksilöistä. Minä en vaan usko että sillä on paljon merkitystä maitomääriin ja lehmän ulkonäköön.

Vai onko meidän lehmät sellaisia, että isoista hyvännäköisistä lehmistä saattaa tulla jälkeläisiksi ihan tavallisen kokoisia ammuja tai onnettomia tirriäisiä. Tiukkalypsyisen ammun jälkeläinen taas on nopea antamaan maitonsa tai nopealypsyisen lehmän jälkeläinen on hidas kuin mikä. Hyväjalkaisen jälkeläisellä saattaa olla vennot vuohiset ja huonorakenteisen ammun jälkeläisen jalat taas huippuhyvät. Kun parhaita ominaisuuksia on monen sukupolven ajan jo jalostettu niin enää ei pitäisi tulla riippatissejä eikä tiukkamaitoisia eikä jalkakummajaisia. Kokemusta sentään minullakin yli 20 vuoden ajalta.

Uskon sen sijaan kasvatukseen, millaisissa oloissa ammut kasvavat. Uskon ruokinnan vaikutuksiin maitomäärissä ja uskon että terve lehmä lypsää vaikka mitä. Uskon jokaiseen lehmään yksilönä. Harmittaa olla näin heikkouskoinen mutta minkäs teet kun meidän tilan tulokset puhuvat puolestaan.

Toki meillä käy jalostussuunnittelija vuosittain, laitetaan valiosonnia, nuorsonnia ja liharotua.

Minulla on liuta lapsia ja jo heissä näen sen kaiken kirjavuuden mitä ihmisessä vain voi olla.

Juhuu, Faban pimu kävi taas 

Oli kivat muodot, varsinkin lantio oli hyvin kehittyny, jaalaat hiukan
lyhyehköt ja luonne vaikutti olevan ok 

Ai niin ja suunnitelman teki aika ammattitaitoosesti, oli sekstattua parhaille,
alkioita jne, liharotuusta ihan paskoille 

Pantti, erittäin mielenkiintoinen aihe! Jalostuksesta on monenlaista metodia olemassa. Astuta paras parhaalla ja toivo parasta, linjasiitos( jokin asteista sukulaisuutta), ulkosiitos ( täysin eri suvut)jne. Yhtenäisyyttä tuo tiettyyn tyyppiin tähtäävä jalostus tai linjaaminen kaikki muu on sekametelisoppaa ja tuurinpeliä. Nyt on vallalla hankkia VAIN uutta verta ja uusia sukuja, se itsessään ei tuo edistystä. Oikea yhdistäminen tuo tuloksia ja sekin on ikuinen koulu. Kun löytyy hyvä periyttävä eläin se on aarre! Indeksit mittaavat vain osaa ominaisuuksia ja siks ne ovat vain OSA valintaa tehtäessä.

Luonnossa karsinta tapahtuu aina ympäristön, elinolosuhteiden, ravinnon ym. mukaan parhaalla mahdollisella tavalla. Ihminen sen sijaan tasapäistää olosuhteet ja virvoittelee henkiin heikoimmatkin, näin elinvoima ja selviytymiskyky laskee sukupolvesta toiseen.

Itse uskon jalostukseen ja kasvatukseen ja karsintaan, mutta mikä on itse kullakin tärkein tavoite, kaikkea ei voi saada, vai voiko?

Itse olen siinä mielessä outolintu, että joku eläin on mielestäni loppuunjalostettu, se eläin, jonka kohdalla voi sanoa, jos tuota olisi koko navetta täysi, silloin olisin tyytyväinen!

Oli kivat muodot, varsinkin lantio oli hyvin kehittyny, jaalaat hiukan
lyhyehköt ja luonne vaikutti olevan ok 

Mites muuten tuo rakenne? 

Se on e muuntelu, missä on se voima, eli materiaalissa pitää olla sitä laajutta, mistä napsia ne kaikkista huonoimmat poijes. Tällöin evoluutiolla on mahdollisuuksia kehittää lajia, josta jalostuksen (luonnonvalinnan) keinoin hävitetään surkeimmat poijes. Ei se huippujen suosiminen vaan niiden vaivaasten hävittäminen. Silloin on keskiarvot kohdillaan ja terveellä pohjalla..  Ei sen tartte sen keskiarvon olla yli kympin, vaan ennemmin se että kaikki vanhat lehmät menee ylitte 7500 vuosituotoksen ja niin että ne on pääpiirteittäin terveitä..

Ja tietenkin jokahinen priorisoi omalla tavallaan...

" KÄYTETTÄVÄ SEKÄ SISÄ ETTÄ ULKOSIITOSTA

Pitkäaikaisen sisäsiitoksen kokonaisvaikutuksista ei ole vielä tarkkaa selkoa, koska jalostuskokeiluja ei ole tehty riittävästi. Siksi kysymys sisä ja ulkosiitoksesta on ratkaistava tapaus kerrallaan. Sisäsiitos on välttämätön ominaisuuksien riittävän vakiintumisen saavuttamiseksi ja huonojen ressiivisten ominaisuuksien karsimiseksi. Aiheutettua sisäsiitosrappiota voidaan sitten hälventää ulkosiitoksella, mutta koska vieraiden yksilöiden parittaminen voi johtaa saavutetun vakiintumisen horjumiseen, on sitä käytettävä hyvin harkiten.
Kotieläinsiitos on kotieläinjalostusta silloin, kun järjestelmällisesti pyritään muuttamaan rodun tai ryhmän yksilöiden geneettistä rakennetta niin, että sen tuottamat ominaisuudet vastaavat paremmin eläimille asetettuja vaatimuksia. Tähän päästään valinnalla ja sopivien eläinten parituksella. kaiken jalostustyön perustana on valinta; siitä on lukemattomia esimerkkejä . Luonnossa tapahtuu jatkuvasti kehitystä, evoluutiota, juuri valinnan ansiosta. koska siihen liittyy niin paljon sattuman varaisia tekijöitä, tämä ns, luonnollinen valinta tuottaa tuloksia paljon hitaammin ja huomaamattomammin kuin ihmisen harjoittama keinollinen valinta. eläinrotujen nykyinen monikirjavuus johtuu mutaatioiden talteen ottamisesta, sellaistenkin, jotka luonnossa olisivat melko elinkelvottomia, sekä syystä tai toisesta arvokkaiksi katsottujen tyyppien valinnasta. Yhdistelemällä kahta tai useampaa rotua sekä näiden jälkeläisiä valikoimalla on saatu aikaan uusia rotuja, joissa kantarotujen parhaat ominaisuudet tulevat esille. Aineiston laadun tasaisuus ja pysyvyys saadaan aikaan voimakkaalla sisäsiitoksella."

   Itse uskon kyllä jalostukseen mutta  en toki enään suomalaisiin jalostuslinjauksiin. Esim suomeen tutavat niinsanotut huippusonnit keskimäärin korkeintaan keskitasoa ja sen kyllä huomaa suomalaisista eläimistä jotka aivan lian usein karmeeta katseltavaa.  Jalostusneuvonta jota Faba tarjoaa täysin pihalla . Indeksiuskovaisuus verrattavissa kiihoouskonnollisiin lahkoihin
 
 Jokainen jalostukseen oikeinsijoitettu euro  tulee moninkertaisena takaisin ajan myötä. Tähänasti kallein ostos jo maksanut itsensä takisin vaikka eläin ei tuottanut ensimmäistä litraa maitoa

Aineiston laadun tasaisuus ja pysyvyys saadaan aikaan voimakkaalla sisäsiitoksella."

Genetiikan proffani aikanaan käytti jalostamisen esimerkkinä koiraa. Todennäköisesti "laadukkain" (eli vähän tauteja, resessiivisiä ominaisuuksia) tai puhtain eläin saadaan jalostettua siten, että sukupolvi toisensa jälkeen naitetaan täyssisarukset keskenään, jolloin paskat karsiutuu pois.

Tuo on aika kärjistetty esimerkki, mutta totuuden siemen siinä piilee. Kun ihminen on hypännyt luonnonvalinnan tekijäksi, ja todellakin suosii omasta mielestään näennäisesti hyviä fenotyyppejä, voi tulos pahimmillaan olla kasa paskaa. Tuloksia on nähtävissä ihan tarpeeksi.

Jalostus ja perimä (saati sitten toiminta ja kokonaisuus, kun lehmä toimii mahdollisimman pitkään maidontuottajana) on niin monitahoinen asia, ettei kovin kaksisia työkaluja oikein ole olemassa. Yksi pointti kuitenkin on tullut jo esille: Vahva periyttäjä on jalostuksen kannalta aivan erilainen työkalu kuin joku satunnaisesti valittu indeksieläin.

Aiheeseen: Ruokinnalla on varmasti suuri merkitys, mutta on myös jalostuksella. Kyse onkin siitä, mitä jalostuksella oikeastaan tarkoitetaan. Jos puhutaan tästä nykyisestä (tai menneestä) indeksipelleilystä, on liki sattumankauppaa mikä on lopputulos, tai sen lopputuloksen merkitys jalostuksen seuraavassa vaiheessa- jalostuksen arviointi riippuu siten myös aikajänteestä, vähän kuin yritystoiminnnan kannattavuus. Mutta sillä on valtava merkitys, kun ihminen jättää jälkeläisiä yhdistelmistä, jotka mahdollisesti karsiutuisivat pois luonnonvalinnan seurauksena.

-> Aloittajan kysymystä pitäisi ehkä näinollen tarkentaa siten, että "onko jalostuksella OLLUT (aloittajan kokemuksena, ehkä yleisenäkin kokemuksena suomessa) vähemmän merkitystä kuin ruokinnalla. Eri asia tietysti on, että tilamittakaava on melko tehoton tilastollisessa arvioinnissa.

Eri asia tietysti on, että tilamittakaava on melko tehoton tilastollisessa arvioinnissa.

Tämäpä se juuri... Tämä kannattaisi todellakin aina muistaa kun näitä asioita käsittelee. Etsimättäkin tulee mieleen muutama tapaus ja asia miten muutaman tilan tietoja on käytetty osoituksena siitä miten hyvä joku rotu tai sonni tms on. Sitten kun asiaa tarkastellaan hiukan laajemmasta perspektiivistä niin totuus voi olla ihan toinen. Ongelmanahan on se että teit päätöksiä niin tai näin niin aina voi mennä pieleen ja kun jalostuksessa aikajänne on kovasti pitkä niin aikanaan joskus tehty virhevalinta voi näkyä pitkänkin ajan kuluttua. Mitenkään kehumatta tehtyjä valintoja joissa varmasti on tehty virheitä mutta yritetty kuitenkin pitää kokonaisuus hallinnassa.

" Meidän on pystyttävä  mittaamaan sisäsiitos sen vuoksi, että ellei asiallista jälkeläiskarsintaa tehdä, niin sisäsiitos johtaa elinkyvyn heikkenemiseen. On tärkeää, että eläin on siitoskykyinen, pentuekoko on normaali ja pennut ovat elinvoimaisia. Myös emän on pystyttävä synnyttämään ja hoitamaan pentunsa normaalisti. Elinvoimaan kuuluu vielä se, että eläin elää normaaliksi katsomamme ajan. On vielä muistutettava siitä, että sisäsiitos ei tuo mitään uusia vikoja kantaan, vaan se tuo esiin kaikki kannassa jo olevat viat.  

Eläinlääkäri ja tunnettu kasvattaja Malcolm Willis sanoo: Sisäsiitos on mahtava työkalu, mutta kuten kaikki voimavälineet se voi väärissä käsissä olla vaarallinen. Tämä tarkoittaa sitä, että sisäsiitoksella on etuja, joita on käytettävä tapaus tapaukselta. Se ei sovi kasvattajalle, joka haluaa nähdä vain menestykset eikä kestä pettymyksiä.

Kotieläinjalostuksessa meidän on tiedettävä, mitä haluamme. Sisäsiitos on kuin partaveitsi apinan kädessä, mutta se tuottaa hyvän tuloksen kun jälkeläiskarsinta on oikea. Sisäsiitos ja linjasiitos eroavat toisistaan vain asteissa. Mikäli tulos ei tyydytä kasvattajaa, hän syyttää sisäsiitosta. Mikäli tulos on hyvä, hän sanoo sen olevan johdonmukaisen linjasiitoksen tulos. Tällainen perustelu on syyntakeetonta."


Lähde:Rottweiler

"On vielä muistutettava siitä, että sisäsiitos ei tuo mitään uusia vikoja kantaan, vaan se tuo esiin kaikki kannassa jo olevat viat."  

Jotkut ehkä ymmärtävät miksi nykyään joilekkin eläinten kasvattajille sana (jalostus) tai (sisäsiitos) on kirosana.  

"ULKOSIITOS

Kasvattajien suhtautuminen sukusiitokseen on ristiriitaista. Toiset vaativat- tai kuvittelevat niin- mahdollisimman rikasta geenipoolia. Käytetään vain ULKOSIITOSTA, eli astutetaan eläimiä, jotka eivät ole sukua keskenään.

Tällä ei kuitenkaan yleensä saavuteta mitään- ei eläinten laadun tai geenipoolin laajuuden suhteen. Jos halutaan vaalia geenien monimuotoisuutta, niin yksittäisen yhdistelmän ulkosiitoksella ei ole merkitystä. Täytyy huomioida KOKO KANTA. Yksi ulkosiitos ei paljoa auta, jos suurin osa muistakin yhdistelmistä on tehty on samojen eläinten sisaruksilla tai- puolisisaruksilla: koko populaatio on sukua toisilleen (kantaa osaltaan samaa perimää). Ulkosiitoksen ongelma on se, että se ei ole yleensä jalostusta, vaan pennutusta. Jatkuva ulkosiitos tuottaa erittäin hajalaatuisia jälkeläisiä, ja halutun tyypin säilyttäminen tai tuottaminen on erittäin vaikeaa."

Lähde: Linjasiitos

Kyl valtakunnan jalostus on punasen rodun kohdalla menny mettään siinä mielessä kuinka suuri osa pihattokarjoista siirtyy/haluaisi siirtyä holstikkeihin.

Lainaus käyttäjältä: JIIWEE - 15.06.09 - klo:19:15

Jalostusneuvonta jota Faba tarjoaa täysin pihalla . Indeksiuskovaisuus verrattavissa kiihoouskonnollisiin lahkoihin

Jos olet tuota mieltä niin minä kyllä luokittelisin sitten kanadantuontien ylistämisen kyllä ihan samaan kategoriaan aikalailla kiihkouskonnollisuuteen verrattavissa. Edut nähdään mutta ei mitään haittoja. Ei voi kiistää etteikö etuja olisi mutta kovin yksisilmäistä on sekin että kaikki hyvä tulee Kanadasta ja täällä on jalostettu pelkkää paskaa. Jalostukseen ovat olleet vaikuttamassa merkittävällä panoksella jalostusorganisaation lisäksi myös pitkän linjan viljelijät jotka ovat ansiokkaasti toimineet jalostusorganisaatioiden hallinnossa ja valiokunnissa jotka kuitenkin käsittääkseni viime kädessä määrittelevät tavoitteet pyrkien tuomaan esille viljelijöiden näkökulman siitä millaisia eläimiä pitäisi jalostaa. Jalostus tosin on aina kokonaisuus johon vaikuttavat mm teollisuuden tarpeet joista malliesimerkkinä maidon pitoisuudet. Kaikkien näkökulmien huomioiminen samaan aikaan on haasteellista.

Minulle aivan sama onko sonni suomesta Knadasta tai vaikka Sudanista. Tällähetkellä suomessa ei edes yritetä tuottaa sellaisia sonneja ayshirepuolella jotka vastaavat omia jalostustavoitteitani joten vaihtoehtona mennä rapakon taakse hakemaan vahvistusta tai vaihtaa rotua.Meillä jalostettu vuosikymmeniä kansallisten jalostustavoitteiden mukaisesti ( valiosonnia monasti löytyy ainakin 6 sukupolvea) ja ayshireeläimet aniharvoin kaunista katseltavaa 3 poikimisen jälkeen.


 Suomissonnien jälkeläisistä ei tahdo päästä eroon millään kanukit viedään käsistä. Mikä suomisonni sit olis sellanen jota vois käyttää jos haluaa kestäviä helppohoitoisia ja hyvin tuottavia lehmiä?

 Ostetaan 100 ayshirevasikka / hiehoa jotka ainakin ensimmäisen polven  Jenkki / Kanukkisukuisia. Yhtedydenotot mieluiten yjksityisviestinä tai s postilla

Noniin..  Määrätietoisia sukusiitoksia tuotantoeläinpuolella, ja sitte niiden pitäisi jollain mystisellä tavalla parantaa kantaa..  Noniin..  juuri näin....