Aineiston laadun tasaisuus ja pysyvyys saadaan aikaan voimakkaalla sisäsiitoksella."
Genetiikan proffani aikanaan käytti jalostamisen esimerkkinä koiraa. Todennäköisesti "laadukkain" (eli vähän tauteja, resessiivisiä ominaisuuksia) tai puhtain eläin saadaan jalostettua siten, että sukupolvi toisensa jälkeen naitetaan täyssisarukset keskenään, jolloin paskat karsiutuu pois.
Tuo on aika kärjistetty esimerkki, mutta totuuden siemen siinä piilee. Kun ihminen on hypännyt luonnonvalinnan tekijäksi, ja todellakin suosii omasta mielestään näennäisesti hyviä fenotyyppejä, voi tulos pahimmillaan olla kasa paskaa. Tuloksia on nähtävissä ihan tarpeeksi.
Jalostus ja perimä (saati sitten toiminta ja kokonaisuus, kun lehmä toimii mahdollisimman pitkään maidontuottajana) on niin monitahoinen asia, ettei kovin kaksisia työkaluja oikein ole olemassa. Yksi pointti kuitenkin on tullut jo esille: Vahva periyttäjä on jalostuksen kannalta aivan erilainen työkalu kuin joku satunnaisesti valittu indeksieläin.
Aiheeseen: Ruokinnalla on varmasti suuri merkitys, mutta on myös jalostuksella. Kyse onkin siitä, mitä jalostuksella oikeastaan tarkoitetaan. Jos puhutaan tästä nykyisestä (tai menneestä) indeksipelleilystä, on liki sattumankauppaa mikä on lopputulos, tai sen lopputuloksen merkitys jalostuksen seuraavassa vaiheessa- jalostuksen arviointi riippuu siten myös aikajänteestä, vähän kuin yritystoiminnnan kannattavuus. Mutta sillä on valtava merkitys, kun ihminen jättää jälkeläisiä yhdistelmistä, jotka mahdollisesti karsiutuisivat pois luonnonvalinnan seurauksena.
-> Aloittajan kysymystä pitäisi ehkä näinollen tarkentaa siten, että "onko jalostuksella OLLUT (aloittajan kokemuksena, ehkä yleisenäkin kokemuksena suomessa) vähemmän merkitystä kuin ruokinnalla. Eri asia tietysti on, että tilamittakaava on melko tehoton tilastollisessa arvioinnissa.