Suomessa tää ruuan tuotanto on niin hauskaa katseltavaa nykyisin. Kauniita ne on nuo voikukkapellot keväisin. Porojen kasvatuskin perustuu petokorvauksiin. Tarviihan sudetkin ravintoa.
Sekin on ongelma erikseen, että tuetaan ei-maataloutta, erilaisia vihreän siirtymän myyttejä käyttäen, ja oletetaan, että eläkeläisviljelijät ja sivutoimiset olisivat hömpän pääasiallinen tukikeskittymä, vaikka näin se ei ole. On isoja tiloja, joiden kukkapellot ovat isommat kuin viisi saman kylän pientilaa, tai esimerkiksi luomu on keskittymässä aina vaan suuremmille tiloille, joilla on ostorehulla toimiva lannantuottoyksikkö, tai sitten suurilla pinta-aloilla harjoitetaan vain ei-viljelyä ja jollakin osalla viljelykasvin ryöstöviljelyä. Se, että luomualalta (14% koko peltoalasta) tulee myytävää peltokasvisatoa vain 4% koko Suomen sadosta, kertoo sekin jotakin. Luomutilojen keskikoko on jo noin 80 hehtaaria, puolitoista kertaa maan maatilojen keskikoon verran. Voidaan siis puhua suuruuden ekonomiasta, tukien keruussa.
Että jako tuensaajiin ja tukea saamattomiin joudutaan tekemään täysin viljelytuloksesta ja tuotannon määrästä riippumatta. Luomuhömppä tuottaa yhtä vähän myytävää kuin tavishömppä.
-SS-