Kyllä näillä Aurajokivarren mailla tuntuisi, että Ceylon viihtyy paremmin kuin esimerkiksi Skagen. Meillä ei ole ikinä ollut Ceylonia viljelyksessä, mutta monella on ollut molempia, ja vaakakuppi on usein kallistunut Ceyloniin. Erinäisistä syistä itse kuitenkin toistaiseksi haluan pidättäytyä Skagenissa, vaikka vaatiikin kasvunsäätelyä ja ehkä jotain muuta. Mutta se ei ole ihme, että kaikilla karjanlantatunkioilla kasvaa Skagenia.
Skagen oli meikäläiselle yksi maailman yhdeksästä - vai kuinka monta niitä nyt oli - ihmeestä, kun siirtyi Urhosta, Olivinista, ja näistä kevätruskeista lajikkeista siihen. Skagenin heleä väri keväällä on täysin omansa. Kyllä ehkä Skagenista olen saanut oman ennätyssatoni, vähän yli neljä tonnia. En sano, paljonko on vähän. Mutta silloin sattui yhteistyökumppani vielä olemaan kauppias, jonka ketjun viljelyohjelmiin oli tullut uusi lajike, Ceylon. Kokeilin Ceylonia, ja samana kesänä Skagen oli ruosteen vaivaama ja sekaisin laossa, Ceylon ei todellakaan sadokkaan näköinen, mitätön tähkä, en ollut uskoa silmiäni, puimakoneella juoksuvauhtia ajamalla säiliöön kertyi yllätyskekoja, ja korjuun helppous ja ihan kohtuullinen sadokkuus saivat mieltymään. Toisen vuoden vielä pidin Skagenia ja Ceylonia vierekkäin, kunnes päätin suojata TOS-siemenen lajikepuhtautta luopumalla Skagenista. En miellä tehneeni huonoa päätöstä, hl-paino on hivenen isompi, siemenkulutus puolet Skagenista, tautiainekustannukset alhaisemmat ja talvehtiminen vähintään samalla tasolla.
Koska edelleenkään en osaa kasvunsäätelyä, Ceylon on semmoinen toimettoman vilja, kasvaa kesän kasvattamattakin.
-SS-