Koko 1970-luku oli vaikeaa kevätvehnän viljelylle. Sakoluvut varsinkin olivat usein erittäin alhaiset, tai itäneitä löytyi kämmenelle kauhoessa. 1980-luvun alkuun tullessa parhaimpien lajikkeiden satotaso kesti vertailun nykyisiin, eli kesäisin oli nähtävästi kosteampaa. Kemiran koealalta tuosta ehkä 700 m päässä Kadett-kevätvehnästä saatiin 7:llä alkavia satotasoja, 1000 kg typpirikasta tietty. Lannoitteeseen sijoitetulla markalla kolme takaisin. Oli meilläkin 1970-luvun aivan lopulla lehmänpskalla ja salpietarilla kyllästetty Drabant - kevätvehnäpelto, joka tuotti 110 hl ylimärkää vehnää hehtaarilta. Valkoista pallosta kärryt täynnä. Silloin 30 % tavara oli ihan normaalia kuivata, syyskuun loppupäivinä. Joskus 1981 taisi olla niin kosteaa, ettei hyvin kasvanut Drabant (115 vrk) tuleentunut ollenkaan, oli niin pimeää ja märkää.
Rehuvehnä saatiin syötetyksi kanoille ja naudoille. Leipää tuli mm. erittäin myöhäisestä Tähti kevätvehnästä (kasvuaika 114 vrk). Mielenkiintoinen seikka olivat silloiset syyshallat, jotka häiritsivät myöhäisen kevätvehnän tuleentumista, hehtolitrapaino aleni kymmenellä kilolla, ja sakoluvut romahtivat. Enää en muista elokuun halloja kokeneeni ehkä neljäänkymmeneen vuoteen.
Nyt kun katsoo noita lajikeluettelon myöhäisiä kevätvehnälajikkeita, niin ovat kuitenkin alle 110 päivää, siis vanhanajan "päätyypin" vehniä. Taitavat olla nykylajikkeiden päivät pitempiä ?
-SS-