Viime kesänä tuubitettiin ensimmäiset paalit meidän tontilla. Toinen tuubi lähes kuivaa heinää ilman säilöntäainetta ja toinen kosteampaa säilöntäaineen kanssa. 160 cm paalit, paalattu NH 750 BR paalaimella. Muovia meni 7 rullaa (50 cm) ja paaleja oli 250. Aiemmin on muovia (75 cm) mennyt n. 20 rullaa, tosin paalitkin on olleet pienempiä. Kerroksia tuli vaihtelevasti opetellessa 4-6 kiekkaa ja pyrittiin laittamaan saumaan pari ylimääräistä kiekkaa.
Säilyvyys on ollut ihan kohtuullisen hyvä. Kaikki käärintä virheet näkyy kyllä hyvin. Paalin muodolla näyttää olevan suuri merkitys säilönnän onnistumiseen. Liian suuresta karhosta paalattu kartio paali raputtaa inhottavasti ja saumaan jää ilmatasku.
Näyttäisi siltä, että säilöntäainetta kannattaisi käyttää vaikka on kuivempiakin paaleja. Karhon muotoon on myös syytä kiinnittää huomiota entistä enemmän.
Koneena meillä on vanha traktori käyttöinen perus tuubittaja ilman automatiikkaa. Se osaltaan selittää nuo käärintä virheet opetteluvaiheessa. Myös pehmeä pellon pinta aiheutti hankaluuksia, kun tuubittaja alkoi hautautua maahan ja ei edennyt halutulla tavalla. Elikkäs kannattaa valita kova kenttä minne tuubit tekee. Nykykoneet etenee varmaankin paremmin kun on vetoa renkaissa.