Pinta-alalisä oli yksi niistä onnistuneista toimista joilla ennen EU-aikaa ja Neuvostoliiton hengissä ollessa järjestettiin suomalaisille töitä ja tuloja, sekä torjuttiin kommunismia. Muita keinoja olivat mm. työllisyystyöt, uusien tehtaiden sijoittaminen syrjäseuduille ja kaikkien valtion tarvitsemien hyödykkeiden valmistaminen kotimaassa.
"Vuonna 1956 yleislakon, suurlakon aikaan, miksi sitä nyt kukin haluaa nimittää, remarit teki esityksen, ettei leivän hintaa nostettaisi vaan valtion varoista maksettaisiin maataloudelle tukea.
Siihen tarkoitukseen osoitettiin miljardi markkaa (apulanta miljardi) jaettavaksi peltopinta-ala perusteisesti. Se oli suurin silloisen keskipinta-alan (8-12 ha) tiloilla.
Silloin alkoi ns. pinta-ala lisän maksu.
Kyllä minä pidän tätä maataloustukien alkuna. On huomioitava, että esitys tuli nimenomaan remareilta, olihan se vaihtoehto leivän hinnan nousulle.
Epäilijöitä kun aina on, niin tämän asian voi kyllä käydä tarkastamassa eruskunnan pöytäkirjoista.
Kekkonen oli kyllä silloin "remmissä", mutta ei suinkaan maataloustukien alulle pania."