Maaseudun tulevaisuudessa oli viime talvena voimakas kannanotto, jonka jälkipyykki jäi yllättävän vähälle huomiolle:
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipiteet/lukijalta/valvonnalla-ei-el%C3%A4inten-kaltoinkohtelua-voi-est%C3%A4%C3%A4-1.133857Olen kuullut samansuuntaisia näkemyksiä, joten jutun voimakkaatkin mielipiteet ovat epäilemättä totta. Eläinvalvonta henkilöityy ja sen kohteeksi joutuneet eivät useinkaan uskalla puolustautua häpeän ja kostotoimenpiteiden pelossa.
Samaan aikaan valvontaeläinlääkärit kokevat henkistä ja fyysistä uhkaa työssään, joka esimerkiksi peltopuolen valvonnassa on melkein tuntematon käsite. Valvontaeläinlääkärit siis toiminnallaan kerjäävät kuonoonsa.
Valikoituuko valvontapuolelle ne epäkelvot, jotka eivät oikeasti pärjää praktiikkapuolella vai onko Eviran ohjeissa mätää?
Hakeutuuko virkoihin viime vuosikymmenten kettutytöt? Ts. onko heillä eläinsuojeluyhdistystausta?
Käsittääkseni käytännöt vaihtelevat eri puolella Suomea, eikä esimerkiksi Pohjois-Savossa tiedetä ylilyöntejä.
"Suuri ongelma on valvontaeläinlääkärien asiantuntemattomuus ja olematon tieto eläinten käytännön hoitotyöstä sekä Eviran elämälle vieraat, typerät määräykset."
Millaisia tapauksia kohdallenne on sattunut?
Olisiko jutussa aihetta esimerkiksi MOTtiin?
On selvää, että laiminlyönteihin pitää puuttua, mutta mikä on laiminlyönti ja missä menee eläinrääkkäyksen raja? Muistan menneisyydestä tilan, jossa riehui porsasyskä. Tila ei voinut taudille mitään ja teki kaikkensa taudin parantamiseksi, mutta siltä tilalta olisi voitu tehdä todellinen kauhujuttu huonosta eläinten kohtelusta.