On juhannus ehtoo, väki kohta kokkoelle tarttaa
vaen se koske muuvatta Reinoa, eikä vaemovaan Marttaa
on Martta lehmät jo lypsäny, Reino niille kontuja tuonu
yhteisie vuosikymmenie on luoja heille armostaan suonu

Tasan kolokytä vuotta, on samasta kattilasta syöty
on välliin muikkuja pyyvvetty, joskus mehtijä myöty
tulevat navetan ovesta, saunaki lämpievän taetaa
Martta käsilläsä putsaelee, lehemäenkarvasta paetaa

Reinoki alakaapi kamppeistaan törkyjä puistella
Martta kuiskovaa, -miten oes, voetasko vanahoja muistella
kohta narahtaa kuin häveten aettaan menevä ovi
siellä hämärätä on, silimijen pittääpi tottua tovi

Martta sängyn luo mennee, kannen itulootasta nostaa
jopa havahtuup Reino, tuo taejjettiin Eemiltä ostaa
taesi olla just se vuosi, kun meille kans nuhveltti tuli
sinä kevvään jäät Kostosta jo vapuksi suli

Reino kynsäsee peätäsä, on siinä jo pälävijä kaljun
Martta huokasee raskaasti, ottaa ilimeen niin valjun
reilun tunnin, tae puolitoesta, ukko toasa selevittää taetaa
sitä sängynosto reissuo, ja sen jäläkeen korjattiin aetaa

On jo lettisä aukassu Martta ja on aekeissan lenigin poes heittää
vaen jatkuu jahkaelu Reinon, kohta alakaa Martalla keittää
kun ukko puhhuupi vaen vanahoesta, kertoo jutut isän ja taaton
kuinka tiukkoa oli niilläki, vaen tiettähän sen, mitä olla on maaton

Vaen sitten sottien jäläkeen saatin valtijolta tämä rintamatila
sae ommaa mehtääsä myyvvä, sillon oli pölliissä löyhässä nila
ja minnäe se tienasin, oli rahhaa sormuksetki ostaa
Martta oli jo aekeissa takasi sen sängyn kannen nostaa

Eihä sitä tiijjä vaekka jutut vielä lemmentöehin johtasi
kun Reino maenihtee kuinka Martan sillon kauvvan sitte kohtasi
vaen eipä mekkää hättäellä, ei vanahana ennää niin rippeät ne pelit
ja jos totta koettaa tonkasta, niin liekkö myöskää aenna liukkaat ne kelit

Vaen näen juhannuksen kunnijaksi, kun vietetään keskikesän juhlaa
elä puhheitasi pijättele, vaen sanojasi tolokusti tuhlaa
kyllä se syksy ja talaviki, sieltä essiin kelekkerehtii
ja kyllä sitä sitte, mököttää taas ehtii

On juhannus ehtoo, väki kohta kokkoelle tarttaa
vaen se koske muuvatta Reinoa, eikä vaemovaan Marttaa
on Martta lehmät jo lypsäny, Reino niille kontuja tuonu
yhteisie vuosikymmenie on luoja heille armostaan suonu

Tasan kolokytä vuotta, on samasta kattilasta syöty
on välliin muikkuja pyyvvetty, joskus mehtijä myöty
tulevat navetan ovesta, saunaki lämpievän taetaa
Martta käsilläsä putsaelee, lehemäenkarvasta paetaa

Reinoki alakaapi kamppeistaan törkyjä puistella
Martta kuiskovaa, -miten oes, voetasko vanahoja muistella
kohta narahtaa kuin häveten aettaan menevä ovi
siellä hämärätä on, silimijen pittääpi tottua tovi

Martta sängyn luo mennee, kannen itulootasta nostaa
jopa havahtuup Reino, tuo taejjettiin Eemiltä ostaa
taesi olla just se vuosi, kun meille kans nuhveltti tuli
sinä kevvään jäät Kostosta jo vapuksi suli

Reino kynsäsee peätäsä, on siinä jo pälävijä kaljun
Martta huokasee raskaasti, ottaa ilimeen niin valjun
reilun tunnin, tae puolitoesta, ukko toasa selevittää taetaa
sitä sängynosto reissuo, ja sen jäläkeen korjattiin aetaa

On jo lettisä aukassu Martta ja on aekeissan lenigin poes heittää
vaen jatkuu jahkaelu Reinon, kohta alakaa Martalla keittää
kun ukko puhhuupi vaen vanahoesta, kertoo jutut isän ja taaton
kuinka tiukkoa oli niilläki, vaen tiettähän sen, mitä olla on maaton

Vaen sitten sottien jäläkeen saatin valtijolta tämä rintamatila
sae ommaa mehtääsä myyvvä, sillon oli pölliissä löyhässä nila
ja minnäe se tienasin, oli rahhaa sormuksetki ostaa
Martta oli jo aekeissa takasi sen sängyn kannen nostaa

Eihä sitä tiijjä vaekka jutut vielä lemmentöehin johtasi
kun Reino maenihtee kuinka Martan sillon kauvvan sitte kohtasi
vaen eipä mekkää hättäellä, ei vanahana ennää niin rippeät ne pelit
ja jos totta koettaa tonkasta, niin liekkö myöskää aenna liukkaat ne kelit

Vaen näen juhannuksen kunnijaksi, kun vietetään keskikesän juhlaa
elä puhheitasi pijättele, vaen sanojasi tolokusti tuhlaa
kyllä se syksy ja talaviki, sieltä essiin kelekkerehtii
ja kyllä sitä sitte, mököttää taas ehtii

  Kuules Heino, tule sieltä Päätalon ajasta tähän päevään

Saapi se Heinollakin olla kuplansa jos Kallion hipstereilläkin on.

Melkein kuin Suomi-filmistä, just kun jotain alkoi tapahtua niin näytettiin, kuinka koivun latvat heilui..

Lainaus käyttäjältä: Heino Leino - 20.06.15 - klo:13:21

On juhannus ehtoo, väki kohta kokkoelle tarttaa
vaen se koske muuvatta Reinoa, eikä vaemovaan Marttaa
on Martta lehmät jo lypsäny, Reino niille kontuja tuonu
yhteisie vuosikymmenie on luoja heille armostaan suonu

Tasan kolokytä vuotta, on samasta kattilasta syöty
on välliin muikkuja pyyvvetty, joskus mehtijä myöty
tulevat navetan ovesta, saunaki lämpievän taetaa
Martta käsilläsä putsaelee, lehemäenkarvasta paetaa

Reinoki alakaapi kamppeistaan törkyjä puistella
Martta kuiskovaa, -miten oes, voetasko vanahoja muistella
kohta narahtaa kuin häveten aettaan menevä ovi
siellä hämärätä on, silimijen pittääpi tottua tovi

Martta sängyn luo mennee, kannen itulootasta nostaa
jopa havahtuup Reino, tuo taejjettiin Eemiltä ostaa
taesi olla just se vuosi, kun meille kans nuhveltti tuli
sinä kevvään jäät Kostosta jo vapuksi suli

Reino kynsäsee peätäsä, on siinä jo pälävijä kaljun
Martta huokasee raskaasti, ottaa ilimeen niin valjun
reilun tunnin, tae puolitoesta, ukko toasa selevittää taetaa
sitä sängynosto reissuo, ja sen jäläkeen korjattiin aetaa

On jo lettisä aukassu Martta ja on aekeissan lenigin poes heittää
vaen jatkuu jahkaelu Reinon, kohta alakaa Martalla keittää
kun ukko puhhuupi vaen vanahoesta, kertoo jutut isän ja taaton
kuinka tiukkoa oli niilläki, vaen tiettähän sen, mitä olla on maaton

Vaen sitten sottien jäläkeen saatin valtijolta tämä rintamatila
sae ommaa mehtääsä myyvvä, sillon oli pölliissä löyhässä nila
ja minnäe se tienasin, oli rahhaa sormuksetki ostaa
Martta oli jo aekeissa takasi sen sängyn kannen nostaa

Eihä sitä tiijjä vaekka jutut vielä lemmentöehin johtasi
kun Reino maenihtee kuinka Martan sillon kauvvan sitte kohtasi
vaen eipä mekkää hättäellä, ei vanahana ennää niin rippeät ne pelit
ja jos totta koettaa tonkasta, niin liekkö myöskää aenna liukkaat ne kelit

Vaen näen juhannuksen kunnijaksi, kun vietetään keskikesän juhlaa
elä puhheitasi pijättele, vaen sanojasi tolokusti tuhlaa
kyllä se syksy ja talaviki, sieltä essiin kelekkerehtii
ja kyllä sitä sitte, mököttää taas ehtii

  Kuules Heino, tule sieltä Päätalon ajasta tähän päevään

sepelle ne kelepovaesi vissiin vaen ne lepakko- eli homojutut

vähemmistöjen äänenkannattaja!   tai jonkin kannattaja.

Lainaus käyttäjältä: Sepeteus - 20.06.15 - klo:20:49

Lainaus käyttäjältä: Heino Leino - 20.06.15 - klo:13:21

On juhannus ehtoo, väki kohta kokkoelle tarttaa
vaen se koske muuvatta Reinoa, eikä vaemovaan Marttaa
on Martta lehmät jo lypsäny, Reino niille kontuja tuonu
yhteisie vuosikymmenie on luoja heille armostaan suonu

Tasan kolokytä vuotta, on samasta kattilasta syöty
on välliin muikkuja pyyvvetty, joskus mehtijä myöty
tulevat navetan ovesta, saunaki lämpievän taetaa
Martta käsilläsä putsaelee, lehemäenkarvasta paetaa

Reinoki alakaapi kamppeistaan törkyjä puistella
Martta kuiskovaa, -miten oes, voetasko vanahoja muistella
kohta narahtaa kuin häveten aettaan menevä ovi
siellä hämärätä on, silimijen pittääpi tottua tovi

Martta sängyn luo mennee, kannen itulootasta nostaa
jopa havahtuup Reino, tuo taejjettiin Eemiltä ostaa
taesi olla just se vuosi, kun meille kans nuhveltti tuli
sinä kevvään jäät Kostosta jo vapuksi suli

Reino kynsäsee peätäsä, on siinä jo pälävijä kaljun
Martta huokasee raskaasti, ottaa ilimeen niin valjun
reilun tunnin, tae puolitoesta, ukko toasa selevittää taetaa
sitä sängynosto reissuo, ja sen jäläkeen korjattiin aetaa

On jo lettisä aukassu Martta ja on aekeissan lenigin poes heittää
vaen jatkuu jahkaelu Reinon, kohta alakaa Martalla keittää
kun ukko puhhuupi vaen vanahoesta, kertoo jutut isän ja taaton
kuinka tiukkoa oli niilläki, vaen tiettähän sen, mitä olla on maaton

Vaen sitten sottien jäläkeen saatin valtijolta tämä rintamatila
sae ommaa mehtääsä myyvvä, sillon oli pölliissä löyhässä nila
ja minnäe se tienasin, oli rahhaa sormuksetki ostaa
Martta oli jo aekeissa takasi sen sängyn kannen nostaa

Eihä sitä tiijjä vaekka jutut vielä lemmentöehin johtasi
kun Reino maenihtee kuinka Martan sillon kauvvan sitte kohtasi
vaen eipä mekkää hättäellä, ei vanahana ennää niin rippeät ne pelit
ja jos totta koettaa tonkasta, niin liekkö myöskää aenna liukkaat ne kelit

Vaen näen juhannuksen kunnijaksi, kun vietetään keskikesän juhlaa
elä puhheitasi pijättele, vaen sanojasi tolokusti tuhlaa
kyllä se syksy ja talaviki, sieltä essiin kelekkerehtii
ja kyllä sitä sitte, mököttää taas ehtii

  Kuules Heino, tule sieltä Päätalon ajasta tähän päevään

sepelle ne kelepovaesi vissiin vaen ne lepakko- eli homojutut

  Näkyy jotkut muut pitävän siitä puolesta huolta 

  Kuules Heino, tule sieltä Päätalon ajasta tähän päevään

sepelle ne kelepovaesi vissiin vaen ne lepakko- eli homojutut
[/quote]

nehänne on ollunna sepeteuksen rakkaempii aeheita.