Olipas Käytännön maamies uudessa numerossaan (5/2015) erehtynyt pahasti pysyviä nurmia käsittelevässä artikkelissaan. Tällaisissa jutuissa pahinta on se, että joku jopa uskoo painettua sanaa. Juttu sinällään on ihan totta, mutta totuus jätettiin siinä kertomatta.
Tottahan on se, että koko keksintö olisi saanut jäädä keksimättä, ei siinä ole järjen häiventäkään, mutta toisaalta eipä taida olla haittaakaan.
Jutun koko sisältö käsitteli vain sitä, miten nurmia joudutaan kyntämään ja miten tilalla voidaan kiertää pysyvää nurmea. Sanallakaan ei mainittu sitä, että mitäs haittaa siitä on. Lohkoja yhdistämällä toki saa hetkellistä helpotusta, mutta silläkään ei saa pysyvää apua. Jos lähdetään kyntämään nurmet, saa kyntöä tehdä joka vuosi, sillä ensi vuonna vuoden 2011 nurmi on vaarassa, jos on.
Tulevina vuosina pysyvien nurmien ala kasvaa, ellei tällaiset agrologiliiton ja Proagrian julkaisut julkaisisi joukkohysteriaan johtavia uutisia. Siis jos koko juttu unohdetaan, poistuisi samalla koko ongelma: pysyvää nurmea poistuu ja lisääntyy, eikä kukaan huomaa, ennen kuin määrätty 5 % ylittyy.
Lehti siis otsikkonsa mukaisesti loi pysyvästä nurmesta pysyvän ongelman.