kyllä on hyvin ikävä kuunnella uutisia näinä päivinä.   on todella surullista tietää että kuinka kovaa on elämä suomessa tänä päivänä.                              toisaalta mieleen hiipii että onko nyt kirkon asema ko.asian puinnissa yhteisössä tarpeellinen, onko suomessa mitään muuta tahoa joka kantaisi ja tukisi yleistä kansaa samanlaisissa tilanteissa?         olisko ehkä sittenkin tarpeen nähdä kirkko myös hengen avun tarpeissa eikä vain katella miten homoja kohdellaan yksittäisten ihmisten mielestä?

Jos nyt tarkoitat tätä äitiä, joka nykäisi sitten autolla siihen linja-auton keulaan. Niinhän onhan se aivan käsittämätöntä ja tuskin kirkkokaan sitä selvittää osaa, mutta antavat ihmisille paikan kokoontua yhteen ja tuntea sen yhteisöllisyyden. Siellä ei ainakaan tarvi selitellä jos se kyynelkin sinne silmäkulmaan ilmestyy.
Eihän meillä ole sellaista ammattihenkilöä muuta kuin pappi, joka sen synkimmänkin uutisen kohdalla osaa ihmisiä kohdata. Tai tietysti psykologit, mutta ei heitäkään kaikkialle riitä.
Lisänä tähän vielä on tuo yksityisyyden suoja tuolla terveydenhoitopuolella. Eihän siellä voi avoimia ovia pitää, hui.

Alkaa harjoitetun politiikan tulokset näkymään. Eduskunnassa on nimittäin aikanaan päätetty että valtiolla ei ole varaa päästää kaularanka- ja aivovammaisia ihmisiä ansaitsemilleen sairaseläkkeille. Strategiaksi on valittu lakaista ongelmat maton alle, eli kieltää ongelmien olemassaolo ja 'hoitaa' sairaat lääkkeillä hiljaiseksi tai jos eläkeikä on lähellä, hautaan.