Näin kertoi eläinlääkäri uudessa Maaseutu lehdessä.Pihatot ovat tulleet ,mutta silti karja sairastaa yhä rankemmin.
Pokimakerrat ovat enään korkeintaan 3 .
Miksi tähän on tultu ? Tuotos on kiilattu liian ylös ja jalostus ei ollut 80-90 luvulla läpinäkyvää.Lehmäkortteihin ei merkitty kaikkia sairauksia mitä lehmä oli kohdannut.Ym syitä löytyy paljon.

Kuinkahan hiekkakuivitus pelittäisi ?Entä moniko kokeilee ilman vedinkastoa ? Vedinkastohan tappaa hyödyllisetkin mikrobit.

Kuinkahan hiekkakuivitus pelittäisi ?Entä moniko kokeilee ilman vedinkastoa ? Vedinkastohan tappaa hyödyllisetkin mikrobit.

Suomessa käytetään todella vähän vedinkastoja muuhun Eurooppaan verrattuna. Pari vuotta sitten vain 36 % käytti Suomessa noita ja Euroopassa yli 90%

Muistan hiljakkoin katsoneeni jenkkivideon, jossa isäntä kertoi karjan terveydentilan huomattavasta parantumisesta , kun lehmät ottivat käyttöön pihaton, jossa on valoa läpäisevä katto. http://youtu.be/1HvQDYA2O8A näyttääkin olevan hallinvalmistajan video

Näin kertoi eläinlääkäri uudessa Maaseutu lehdessä.Pihatot ovat tulleet ,mutta silti karja sairastaa yhä rankemmin.
Pokimakerrat ovat enään korkeintaan 3 .
Miksi tähän on tultu ? Tuotos on kiilattu liian ylös ja jalostus ei ollut 80-90 luvulla läpinäkyvää.Lehmäkortteihin ei merkitty kaikkia sairauksia mitä lehmä oli kohdannut.Ym syitä löytyy paljon.

Tuotostasosta on aivan turha hakea syitä. Tilatasolla parhaiten lypsävät karjat ovat usein terveimpiä eli ongelmat taitaa olla manakementtipuolella.

Kasvava karjakoko on toinen syy. Keskipoikimakerta on todella huono indeksi seurattavaksi, jos laajennuksesta on vain muutama vuosi. Eikä isompaa eläinmäärää enää hyysätä, kuten parsinavetan pahimpiakin kantturoita. Karjasilmän harjaannuttua osaa tuomita laskevan lantion ja vennon vuohisen omaavat typyt teurastamolle, koska jalkavaivat ovat tosiasia viimeistään neljännellä poikimisella.

Meillä on pihattoon siirtymän jälkeen eläinlääkäri ja -lääkintäkulut pysyneet likipitäen ennallaan parsinavetta aikoihin verrattuna. Mutta poikimakerrat ovat kyllä tipahtaneet. Tosin yhtä pitkäikäisiä lehmät ovat kuin aiemmin. Eläin- ja maitomääräkin on kolminkertainen. Ei ole parsihelvettiä ikävä. Tuo evp-eläinlääkäri taitaa olla niitä "ennen oli paremmin"-tyyppisiä henkilöitä.

Lainaus käyttäjältä: Von Göpel - 26.05.13 - klo:17:00

Näin kertoi eläinlääkäri uudessa Maaseutu lehdessä.Pihatot ovat tulleet ,mutta silti karja sairastaa yhä rankemmin.
Pokimakerrat ovat enään korkeintaan 3 .
Miksi tähän on tultu ? Tuotos on kiilattu liian ylös ja jalostus ei ollut 80-90 luvulla läpinäkyvää.Lehmäkortteihin ei merkitty kaikkia sairauksia mitä lehmä oli kohdannut.Ym syitä löytyy paljon.

Tuotostasosta on aivan turha hakea syitä. Tilatasolla parhaiten lypsävät karjat ovat usein terveimpiä eli ongelmat taitaa olla manakementtipuolella.

Kasvava karjakoko on toinen syy. Keskipoikimakerta on todella huono indeksi seurattavaksi, jos laajennuksesta on vain muutama vuosi. Eikä isompaa eläinmäärää enää hyysätä, kuten parsinavetan pahimpiakin kantturoita. Karjasilmän harjaannuttua osaa tuomita laskevan lantion ja vennon vuohisen omaavat typyt teurastamolle, koska jalkavaivat ovat tosiasia viimeistään neljännellä poikimisella.

Jalkavaivoihinkin löytyy kyllä parempikin syy,se vain on piilossa.Oletko muuten nähnyt lehmän sairastavan jalkoja,alkavan sairastaa keskellä lypsykautta?

Eläinlääkärin jutussa oli yksi iso vika, asiat ovat nyt aikalailla toisin kun 40-50 vuotta sitten. Lehmät lypsää enemmän ja jos niitä ei ruoki tuotoksen mukaan niin ne sairastuu siitäkin. Ollaan tultu yhtälöön mikä on hankala. Pohjoismainen NAV on jo pitempään suosinut sellaista lehmää ja keinosiemennyssonnia jolla on hyvä kuiva-aine tuotos ja nestetuotos kohtuullinen ja myös terveysominaisuuksia on painotettu. Jalostus etenee hitaasti, mutta tiedä sitten miten tämä tavoite edes toteutuu.

Toinen asia on se että Suomessa maidonhinnoittelu ja varsinkin maidontuotantotuki suosii nestemaidon korkeaa määrää. Toki pitoisuuksistakin maksetaan.

Hyvän vedinkaston löytäminen on tärkeää ja toisekseen että käyttää sitä oikein, eli tarvii varmistaa että vetimen päät kastuu siihen kunnolla tai että suihke kanssa osuu oikeaan paikkaan. Ollaan kokeiltu monenlaisia, mutta ainoa mikä oikeasti toimiii on jodipohjaiset, tätä on useat eläinlääkäritkin toitottaneet lehtiartikkeleissa (mm. KMVet). Ja että se on tutkitusti ainoa mikä tehoaa myös aureukseen.

Jodipohjaisissa on se vika, että kun niitä käyttää, on niistä vaikea päästä eroon. Sieltä lähtee vetimistöstä luonnollisestikin suojaavia pöpöjä. Mutta daisarit ja omat kädet ja solut pysyvät hallinnassa kivemmin maitohappopohjaisilla kasteilla, ainakin meillä.

Jodipohjaisissa on se vika, että kun niitä käyttää, on niistä vaikea päästä eroon. Sieltä lähtee vetimistöstä luonnollisestikin suojaavia pöpöjä. Mutta daisarit ja omat kädet ja solut pysyvät hallinnassa kivemmin maitohappopohjaisilla kasteilla, ainakin meillä.

Jodia ei kannata käyttää ns. varmuuden vuoksi, se kuitenkin aina kuivattaa ihoa. Jos on syyliä tai oikeita pöpöjä niin sitten pitää käyttää.

elukkalääkäreitä kutsutaan herkemmin!     siis, teillä on elukkalääkäreitä jopa kutsuttavaksi asti!    täällä päin ei tahdo keretä pikkujuttuja tulla hoitaan vaan antaa puh.reseptin apteekkiin ja sitä rataa!

         btw. tietääkö kukaan mikä on puutteessa kun hiehon silmämunat värisevät?   onko b vai seleni tahi joku muu pienhiven vähissä?                     muuten virekeä ja syö hyvin, jopa liikaa!    laitumellakin!

Lainaus käyttäjältä: mah - 27.05.13 - klo:20:47

Jodipohjaisissa on se vika, että kun niitä käyttää, on niistä vaikea päästä eroon. Sieltä lähtee vetimistöstä luonnollisestikin suojaavia pöpöjä. Mutta daisarit ja omat kädet ja solut pysyvät hallinnassa kivemmin maitohappopohjaisilla kasteilla, ainakin meillä.

Jodia ei kannata käyttää ns. varmuuden vuoksi, se kuitenkin aina kuivattaa ihoa. Jos on syyliä tai oikeita pöpöjä niin sitten pitää käyttää.

Ei olla huomattu noita ongelmia jodikastojen kanssa, enempi ongelmia on ollut maitohappopohjaisilla ja muilla; ne vain kastelevat vetimet eivätkä suojaa pöpöiltä, ja solut ja tulehdukset ovat vain ryöhääntyneet; kosteassa vetimessä on bakteereille kasvualustaa.

Jodipohjaisiakin on erilaisia, uusi uuden sukupolven jodiaineella ei ole vastaavia huonoja ominaisuuksia kuin vanhoilla perinteisillä, joiden huonot puolet tunnetaan. Se onkin että jodikastoilla on sellainen maine että sen huonot puolet tunnetaan mutta sen hyvät puolet jää sitten niiden varjoon, se on kuitenkin toimivin jos haluaa saneerata aureuksen pois ilman että tarvii poistaa runsaasti lehmiä.

Jos ei ole utaretulehdusongelmia karjassa eikä korkeita soluja niin mitään vedinkastoa ei kannata käyttää, sillä se on turhaa rahan ja ajan hukkaa ja lisäksi mitä vähemmän vetimiä kastellaan niin sen parempi.

Lainaus käyttäjältä: BACKSPACE - 28.05.13 - klo:07:54

Lainaus käyttäjältä: mah - 27.05.13 - klo:20:47

Jodipohjaisissa on se vika, että kun niitä käyttää, on niistä vaikea päästä eroon. Sieltä lähtee vetimistöstä luonnollisestikin suojaavia pöpöjä. Mutta daisarit ja omat kädet ja solut pysyvät hallinnassa kivemmin maitohappopohjaisilla kasteilla, ainakin meillä.

Jodia ei kannata käyttää ns. varmuuden vuoksi, se kuitenkin aina kuivattaa ihoa. Jos on syyliä tai oikeita pöpöjä niin sitten pitää käyttää.

Ei olla huomattu noita ongelmia jodikastojen kanssa, enempi ongelmia on ollut maitohappopohjaisilla ja muilla; ne vain kastelevat vetimet eivätkä suojaa pöpöiltä, ja solut ja tulehdukset ovat vain ryöhääntyneet; kosteassa vetimessä on bakteereille kasvualustaa.

Jodipohjaisiakin on erilaisia, uusi uuden sukupolven jodiaineella ei ole vastaavia huonoja ominaisuuksia kuin vanhoilla perinteisillä, joiden huonot puolet tunnetaan. Se onkin että jodikastoilla on sellainen maine että sen huonot puolet tunnetaan mutta sen hyvät puolet jää sitten niiden varjoon, se on kuitenkin toimivin jos haluaa saneerata aureuksen pois ilman että tarvii poistaa runsaasti lehmiä.

Jos ei ole utaretulehdusongelmia karjassa eikä korkeita soluja niin mitään vedinkastoa ei kannata käyttää, sillä se on turhaa rahan ja ajan hukkaa ja lisäksi mitä vähemmän vetimiä kastellaan niin sen parempi.

Lypsääkö joku muuten robotilla ilman vedinkastoa? Täällä on tähän asti menty trifenderillä jossa ainoa heikkous tuntuu olevan että ihan ilmaiseksi sitä ei saa. Kesä jatkuu ainakin samalla tyylillä mutta syksyllä voisi ehkä kokeilla säästää sillä että valumattomilta ja tissinsä puhtaana pitäviltä ottaisi pois.

Meillä ei ole ollut robotilla vedinkastoa moneen vuoteen. Solut pysyneet 100:n paikkeilla, joskus menee vähän yli. Nyt taisi olla 139. Yhtään ei lypsetä eroon.

Lainaus käyttäjältä: BACKSPACE - 28.05.13 - klo:07:54

Lainaus käyttäjältä: mah - 27.05.13 - klo:20:47

Jodipohjaisissa on se vika, että kun niitä käyttää, on niistä vaikea päästä eroon. Sieltä lähtee vetimistöstä luonnollisestikin suojaavia pöpöjä. Mutta daisarit ja omat kädet ja solut pysyvät hallinnassa kivemmin maitohappopohjaisilla kasteilla, ainakin meillä.

Jodia ei kannata käyttää ns. varmuuden vuoksi, se kuitenkin aina kuivattaa ihoa. Jos on syyliä tai oikeita pöpöjä niin sitten pitää käyttää.

Ei olla huomattu noita ongelmia jodikastojen kanssa, enempi ongelmia on ollut maitohappopohjaisilla ja muilla; ne vain kastelevat vetimet eivätkä suojaa pöpöiltä, ja solut ja tulehdukset ovat vain ryöhääntyneet; kosteassa vetimessä on bakteereille kasvualustaa.

Jodipohjaisiakin on erilaisia, uusi uuden sukupolven jodiaineella ei ole vastaavia huonoja ominaisuuksia kuin vanhoilla perinteisillä, joiden huonot puolet tunnetaan. Se onkin että jodikastoilla on sellainen maine että sen huonot puolet tunnetaan mutta sen hyvät puolet jää sitten niiden varjoon, se on kuitenkin toimivin jos haluaa saneerata aureuksen pois ilman että tarvii poistaa runsaasti lehmiä.

Jos ei ole utaretulehdusongelmia karjassa eikä korkeita soluja niin mitään vedinkastoa ei kannata käyttää, sillä se on turhaa rahan ja ajan hukkaa ja lisäksi mitä vähemmän vetimiä kastellaan niin sen parempi.

Näppituntumakokemuksena en vedinkastoa kyllä pois jättäisi. Vaikkei ongelmia olekkaan. Ainakaan paljoa... Jodipohjaisia mömmöjä suosin käytettäväksi erinäisissä "stressitilanteissa". Esimerkiksi rehustuksen muuttumisvaiheessa. Nämä nykyisetkin jodipohjaaineet hävittää edelleen turhaan myös vetimiä luonnollisesti suojaavat bakteerit, väitän minä. Eli mitä pitempään jodipohjaisia pelkästään käyttää, sen vaikeampi on kastoa vaihtaa.