Tautiasiat on yksi juttu mikä heittää talouslaskelman melko helposti vituralleen. Melkoinen Hannu hanhi saa olla jos vuodesta toiseen ostaa vapaasti markkinoilta hiehot eikä kummempia satu. 

jos keskipoikima noin 3, niin 50 tarvitaa 17kpl, 60 jo 20. tietenkin jos lehmiä ei trvii poistaa niin....

Tuollalailla eräs hienosti hoidetun tuntuinen tanskalaistila teki ainakin joskus kymmenkunta vuotta sitten. Tilalla oli silloin puolentoistasataa lehmää.

jos keskipoikima noin 3, niin 50 tarvitaa 17kpl, 60 jo 20. tietenkin jos lehmiä ei trvii poistaa niin....

Tästä keskusteltiin ja aivan noin suureen vaihtuvuuteen en usko . Jos keskipoikimakerta saadaan 3 , uusinta-% jää 20% kieppeille = 10 hiehoa vuodessa . Alkusatsaus pystytään tekemään omilla hiehoilla . Vuoden 2014 keväällä 50 lehmää täynnä normipoistoilla . Vuoden 2015 uudistus omilla hiehoilla , mikäli talvikasvatus saadaan järjestymään . Sen jälkeen uudistustarve tarkistetaan esim. kolme kertaa vuodessa - lehmiä tai tiineitä hiehoja . Omista lehmistä maitorodulla siemenys n. 15-20% , loput lihalla . Oletetaan , että 10 uudistuseläintä poikii vuodessa keskim. 5 le-vasikkaa ja omista lehmistä 10 maitorotusiemennyksestä tulee 5 le-vasikkaa , tällä määrällä olisi mahdollista edelleen taata uudistus omasta karjasta , jos tilat sen sallisivat . Aika monta jossia , mutta laskennallisesti mahdollista .

T:Kola-akka

moni asia on laskennallisesti ja teoriassa  mahdollista, käytäntö sen näyttää muu on pelkkää spekulointia.

Käytäntöä pitää kokeilla , sitä ei muuten tiedä - jos jo teoriassa näyttää mahdottomalta , niin harvemmin se toimii käytännössäkään . Mikään oletuksista ei sulje pois paluuta tuttuun ja turvalliseen käytäntöön . Mikään valinta ei ole lopullinen .

juurikin noin. laskemalla ja teorisoimalla voidaan arvioida riskejä,käytäntö näyttää lopullisen tuloksen ajan kanssa.