Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
  • Tavallinen aihe

Aihe Sepe pienenä  (Luettu 2272 kertaa)

Sepedeus

  • Vieras
Sepe pienenä

SAS

  • Agronetin kehitysryhmä
  • Mestari
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 12800
  • Velehojen Veleho
Vs: Sepe pienenä
Silmistä näkee jo heti että on syntymässä säihkähtänyt ja vanhempiensa vaivoiksi tullut tähän karuun maailmaan. ;D
Kuka muistaa sen iskelmän jossa nämä teemat olivat niin aidosti esillä ,jostakin 50-60 luvulta se laulu oli.Laulu soi useasti metsäradiossa jota minäkin kuuntelin aina.
Mystinen Logger,arkinen aivan,Talouden ja politiikan arvostettu tutkija.Ilmastotutkimuksen huippu luotettava kriitikko.Sääennustamisen moninkertainen Suomen Mestari.
Pikkutilallinen yrittää omillaan,suuri tilallinen tarvitsee yrittämiseen EU:n tukea !

Poropoliisi Hurskainen

  • Agronetin kehitysryhmä
  • Aktiivi
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 927
Vs: Sepe pienenä
Tumma

Tuo oli tumma maammon marja
syntymässä säikähtänyt,
näki kauhut kaikkialla,
haltiat pahat havaitsi,
ei hyviä ensinkänä.

Pani äiti paimenehen. -
Paimen metsästä palasi,
tuli outona tupahan,
haasteli haralla hapsin:
“Oi emoni, älä minua
pane karjan paimenehen!
Lempo seisoi suon selällä,
Hiidet hirnui kankahalla,
juuttahat jälestä juoksi,
maasta Maahinen kohosi.”

Ei pojasta paimeneksi. -
Pantihin kalan kutuhun.

Palasi mereltä poika,
tuli valjuna tupahan,
kertoi kynnet kylmillänsä:
“Kauhea saloilla kansa,
meren kansa kauheampi!
Näin minä Tursahan tulevan,
meren kahtia menevän,
Kalpea karilla istui,
Tyhjä alla ammotteli.

Ei pojasta merelle miestä. -
Pantihin palon tekohon.

Palasi palolta poika,
tuli vauhkona tupahan,
sanoi silmin seisovaisin:
“Hirveät meriset hirmut,
tulen hirmut hirveämmät!
Sylki kyyt kyventä, liskot
puhui liekkiä punaista,
Syöjätär porossa keitti,
Kehno käänti kattilata.”

Suku jo surmata saneli:
“Mitä työstä tyhjän miehen!”

Ennätti emo etehen,
kyyditti kylän kisoille.

Palasi kylästä poika,
ei tohi tupahan tulla,
kujilla kuvahtelevi,
piilee peltojen perillä;
löysi äiti seisomasta
takaiselta tanhualta.

Poika kaulahan kavahti:
“Oi emoni, kantajani!
Paras on minun paeta,
paras mennä näiltä mailta,
mennä Kalman karsikkohon,
piillä Tuonelan pihoille!
Kolkkoja kotona näin ma,
kamalampia kylässä!
Veräjällä Vento seisoi,
Vennon poika portahalla,
loukossa Vahinko vaani,
Kouko kohtasi ovella.”

Tunsi äiti tummaisensa,
tunsi jo tuhon-alaisen
syntymässä säikkyneeksi;
itki, itki, ei evännyt,
virkkoi vienosti saneli:
“Niin menekin, poloinen poika,
mene kuolon kuusikkohon,
vainajien varvikkohon,
tuvan taakse taaton saaman,
lempeän lepotiloille,
missä seisoo puut pyhäiset,
hongat himmeät puhuvat
ollehista, mennehistä,
murehessa yön ikuisen.”

Taatto haudassa havasi.
“Mitä itket, heimon helmi?”

“Tuota itken, oi isoni,
ei minuhun metsä mielly.”

“Lehto laululla lepytä,
niin teki isätkin ennen.”

“Tuota itken, oi isoni,
ei minusta merelle miestä.”

“Ahti uhreilla aseta,
niin teki isätkin ennen.”

“Tuota itken, oi isoni,
ei tuli minulle tuttu.”

“Tuli kytke kahlehisin,
niin teki isätkin ennen.”

Yhä itki heimon helmi.
“Mitä itket, oi iloni?”

Tuska ilmoille ajoihe:
“Oi isoni, ota minutkin
kera Kalman kartanoihin,
kun olen maammon tumma lapsi,
syntymässä säikähtänyt,
näen kauhut kaikkialla,
enin ihmisten elossa.”

Nousi ääni nurmen alta,
sana Tuonelta samosi:
“Säikkyivät isätkin ennen,
toki aikansa elivät.
Autio elämän aamu,
Manan ilta autiompi.
Pirtit on pienet Tuonelassa,
maan alla kaitaiset kamarit,
kuu ei loista, päiv’ ei paista,
yksin istut, yksin astut,
toukka seuloo seinähirttä,
itse seulot itseäsi
ikävässä ainaisessa,
haikeassa, vaikeassa.”

Poika Tuonelta palasi,
tuli miesnä hiljaisena,
istui tuttuhun tupahan;
kohenti takassa tulta,
talon töitä toimitteli,
hymysuin hyreksi joskus
sinipiioista saloilla,
vellamoista veen selillä:
meni merelle, metsähänkin,
vei verkon, asetti ansan,
niin eli ikänsä kaiken,
ei iloiten eikä surren,
pannen päivät päälletyksin
niin tulevat kuin menevät,
niin paremmat kuin pahemmat;
päällimmäiseksi paremmat.

Eino Leino

Sepedeus

  • Vieras
Vs: Sepe pienenä
Silmistä näkee jo heti että on syntymässä säihkähtänyt ja vanhempiensa vaivoiksi tullut tähän karuun maailmaan. ;D
Kuka muistaa sen iskelmän jossa nämä teemat olivat niin aidosti esillä ,jostakin 50-60 luvulta se laulu oli.Laulu soi useasti metsäradiossa jota minäkin kuuntelin aina.

  Tätä et vissiin tarkoittanu. http://www.youtube.com/watch?v=n8d41RFKxn4

Talojuhani

  • Vieras
Vs: Sepe pienenä


Silloin kun Sepe oli nuori ja nätti...nyt enää nätti.

Sepedeus

  • Vieras
Vs: Sepe pienenä


Silloin kun Sepe oli nuori ja nätti...nyt enää nätti.

  No nuo naiset sanoo,,,,, komee.  ;D

SAS

  • Agronetin kehitysryhmä
  • Mestari
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 12800
  • Velehojen Veleho
Vs: Sepe pienenä
Ei vaineskaan ,olishan tuosta voinut tulla ihan jämerä mies kun ei vaan politiikkaan olisi koskaan sekottanut itseään. ;D ;)
Mystinen Logger,arkinen aivan,Talouden ja politiikan arvostettu tutkija.Ilmastotutkimuksen huippu luotettava kriitikko.Sääennustamisen moninkertainen Suomen Mestari.
Pikkutilallinen yrittää omillaan,suuri tilallinen tarvitsee yrittämiseen EU:n tukea !

Sepedeus

  • Vieras
Vs: Sepe pienenä
Ei vaineskaan ,olishan tuosta voinut tulla ihan jämerä mies kun ei vaan politiikkaan olisi koskaan sekottanut itseään. ;D ;)

  Kato nyt, kuinka noin vilpittömän lapsen kepulaaset pilas.  ;D

Oksa

  • Agronetin kehitysryhmä
  • Mestari
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 71996
Vs: Sepe pienenä
höh, en nyt ensimmäisenä uskonu siuva kepuliksi!   sääli! raukkaa!

Sepedeus

  • Vieras
Vs: Sepe pienenä
höh, en nyt ensimmäisenä uskonu siuva kepuliksi!   sääli! raukkaa!

   Eipä niin todellakaan. ;D

Fuller

  • Vieras
Vs: Sepe pienenä
Tuleva siwaripalvelija katsoo muailmoo suurilla silmillään :o

Sepedeus

  • Vieras
Vs: Sepe pienenä
Tumma

Tuo oli tumma maammon marja
syntymässä säikähtänyt,
näki kauhut kaikkialla,
haltiat pahat havaitsi,
ei hyviä ensinkänä.

Pani äiti paimenehen. -
Paimen metsästä palasi,
tuli outona tupahan,
haasteli haralla hapsin:
“Oi emoni, älä minua
pane karjan paimenehen!
Lempo seisoi suon selällä,
Hiidet hirnui kankahalla,
juuttahat jälestä juoksi,
maasta Maahinen kohosi.”

Ei pojasta paimeneksi. -
Pantihin kalan kutuhun.

Palasi mereltä poika,
tuli valjuna tupahan,
kertoi kynnet kylmillänsä:
“Kauhea saloilla kansa,
meren kansa kauheampi!
Näin minä Tursahan tulevan,
meren kahtia menevän,
Kalpea karilla istui,
Tyhjä alla ammotteli.

Ei pojasta merelle miestä. -
Pantihin palon tekohon.

Palasi palolta poika,
tuli vauhkona tupahan,
sanoi silmin seisovaisin:
“Hirveät meriset hirmut,
tulen hirmut hirveämmät!
Sylki kyyt kyventä, liskot
puhui liekkiä punaista,
Syöjätär porossa keitti,
Kehno käänti kattilata.”

Suku jo surmata saneli:
“Mitä työstä tyhjän miehen!”

Ennätti emo etehen,
kyyditti kylän kisoille.

Palasi kylästä poika,
ei tohi tupahan tulla,
kujilla kuvahtelevi,
piilee peltojen perillä;
löysi äiti seisomasta
takaiselta tanhualta.

Poika kaulahan kavahti:
“Oi emoni, kantajani!
Paras on minun paeta,
paras mennä näiltä mailta,
mennä Kalman karsikkohon,
piillä Tuonelan pihoille!
Kolkkoja kotona näin ma,
kamalampia kylässä!
Veräjällä Vento seisoi,
Vennon poika portahalla,
loukossa Vahinko vaani,
Kouko kohtasi ovella.”

Tunsi äiti tummaisensa,
tunsi jo tuhon-alaisen
syntymässä säikkyneeksi;
itki, itki, ei evännyt,
virkkoi vienosti saneli:
“Niin menekin, poloinen poika,
mene kuolon kuusikkohon,
vainajien varvikkohon,
tuvan taakse taaton saaman,
lempeän lepotiloille,
missä seisoo puut pyhäiset,
hongat himmeät puhuvat
ollehista, mennehistä,
murehessa yön ikuisen.”

Taatto haudassa havasi.
“Mitä itket, heimon helmi?”

“Tuota itken, oi isoni,
ei minuhun metsä mielly.”

“Lehto laululla lepytä,
niin teki isätkin ennen.”

“Tuota itken, oi isoni,
ei minusta merelle miestä.”

“Ahti uhreilla aseta,
niin teki isätkin ennen.”

“Tuota itken, oi isoni,
ei tuli minulle tuttu.”

“Tuli kytke kahlehisin,
niin teki isätkin ennen.”

Yhä itki heimon helmi.
“Mitä itket, oi iloni?”

Tuska ilmoille ajoihe:
“Oi isoni, ota minutkin
kera Kalman kartanoihin,
kun olen maammon tumma lapsi,
syntymässä säikähtänyt,
näen kauhut kaikkialla,
enin ihmisten elossa.”

Nousi ääni nurmen alta,
sana Tuonelta samosi:
“Säikkyivät isätkin ennen,
toki aikansa elivät.
Autio elämän aamu,
Manan ilta autiompi.
Pirtit on pienet Tuonelassa,
maan alla kaitaiset kamarit,
kuu ei loista, päiv’ ei paista,
yksin istut, yksin astut,
toukka seuloo seinähirttä,
itse seulot itseäsi
ikävässä ainaisessa,
haikeassa, vaikeassa.”

Poika Tuonelta palasi,
tuli miesnä hiljaisena,
istui tuttuhun tupahan;
kohenti takassa tulta,
talon töitä toimitteli,
hymysuin hyreksi joskus
sinipiioista saloilla,
vellamoista veen selillä:
meni merelle, metsähänkin,
vei verkon, asetti ansan,
niin eli ikänsä kaiken,
ei iloiten eikä surren,
pannen päivät päälletyksin
niin tulevat kuin menevät,
niin paremmat kuin pahemmat;
päällimmäiseksi paremmat.

Eino Leino

  Eino Leino sen hyvin kuvasi, kuinka kepulaanen yhteiskunta lähes itsemurhan partaalle ihmiset ajoi, jos et toiminut kepusääntöjen mukaan.  :o