Heino lukkea taklasi tuossa päevän maaseutulaesta, sillälaella sellaamalla, vähä vaen silimäellen, vaen sitte piti palata yhtä-äkkie pari sivvua takasi, saateri, että luvinko minä oekein. Että syrjäseotujen syrjäyttäjä ja maenoksessa saolin kuva. Eihä siinä niin kuiteskaa lukenu, vaen melekolaella soppii mielikuvvaan.
Elämä on parasta kometiijjaa