Liikennevirasto (ent. Ratahallintokeskus, ent. VR) + Maanmittauslaitos: varottava yhdistelmä.
Nyt on neljä vuotta tehty tietoimitusta, tasoristeysten vähentäminen ja korvaavien tieyhteyksien luominen. Omasta näkökulmasta saatiin Maaoikeudesta jonkinmoinen nahkapäätös, mutta noin vastaisen varalle suosittelen teille kaikille muille, että tuo em. kuvio vaatii todella tarkkaavaisuutta. Mielellään asiantuntija-apua.
Lähinnä itseä nyppii - ja kunnallisdemokratian ja tiehallinnonkin jyrää seuraanneena yllätti - on tiedotuksen niukkuus ja asioiden tuominen valmiiksi "kokouksiin". Nuo kokoukset ovat käytännössä tiedotustilaisuuksia, siellä ei enää paljoa päitä (toimitusmiesten) käännellä. Paljolti riippuu tietysti toimitusinsinööri persoonastakin, mutta joukossa näyttää olevan aika sellaisiakin, jotka kyllä "tietävät" kansalaisten tarpeet...
Kylällä nämä järjestelyt koskivat meitä "radantakusia", noin 60 henkeä. Ensimmäiseen kokoukseen oli kutsuttu paikalle vain ne, joiden maita oli jäämässä uuden tieyhteyden alle. Ei niitä loppuja, joiden elämään kiertotiellä on merkittävää vaikutusta.
Tielinjauksista ei käyty asianomaisten kanssa minkäänlaisia keskusteluja etukäteen, toimitusmiehet kävivät itsekseen mittailemassa maita ja mantuja. Ei keskusteluja tulevien tienkäyttäjien tai maanomistajien kanssa. Sitten kokouksessa heitetään seinälle kartta, "näin se menee". Ja mitään kokouspöytäkirjojahan ei postitella, "voi käydä tutustumassa toimistolla". Omalla tontilla tie menee juuri siinä missä pitääkin, mutta muutamien naapurien puolesta v..ttaa vieläkin.
Mielenkiintoista oli se, että kun suullisesti koko ajan luvattiin "vastaava, entisen liikennöinin mahdollistava tieyhteys", "maanmittaustoimituksessa määrätään vain tierasite, ei puututa tienteon tekniikkaan" jne., niin kuitenkin olisi pitänyt käydä itse kaivamassa se pöytäkirjan liitteenä oleva kartta uudesta tieyhteydestä ja ymmärtää, että siitä ei (vakuutteluista huolimatta) puoliperävaunuyhdistelmä pääse läpi. Ja valittaa silloin. Myöhemmin tienrakennusvaiheessa kun asia sitten testattiin ja todettiin, ettei pihaan enää pääse asiallisilla yhdistelmillä, niin myöhäistä oli, ei otettu valitusta edes tutkittavaksi (Maaoikeudessa).
"Parasta" oli Liikenneviraston ylitarkastajan tokaisu, kun maastokatselmuksen aikana heitin, että teidän kanssa asioidessa pitäisi näköjään olla asianajaja itsellä koko ajan. Hän vain totesi tyynen rauhallisesti, että "seuraavaa kertaa varten tiedät nyt senkin".
Korvaukset kiertohaitoista esitellään kokouksessa, varsinaisia muutoksia niihin siellä ei juurikaan enää saada aikaiseksi. Toimitusmiehet mm. totesivat naapurin kirvesmiesyrittäjän matkustustarpeista, että "tuskin se joka päivä kaupungin suuntaan lähtee, onhan niitä työmaita toisaallakin". Eli turha natista (näin maallikon mielestä) oikeudenmukaista korvausta asioista.
Mielenkiintoista oli myös kohdallamme tulkinta, jossa kiertämisestä (vastoin Maanmittauslaitoksen omia julkisia ohjeita) annettiin vain kilometrikorvausta, vaan ei minkäänlaista korvausta menetetystä työajasta. "Tien päällä hukattu aika voi kulua muuhunkin matkan viivästymiseen". Tähän saatiin kyllä Maaoikeudessa osittainen oikaisu, mutta jos olisi alusta asti ollut joka alan (oikeus)tapauksia tunteva avustaja, niin oltaisiin varmaan toisilla luvuilla noissa korvauksissa.
Eli:
- kaikki vaatimukset kirjallisena ja yksityiskohtaisesti toimitusmiehille. Meillä "keskikokoisen maatilan liikennöintitarpeet" eivät Maanmittarin mielestä sisällä vaatimusta puoliperävaunuliikenteen mahdollistavasta tieyhteydestä, olisi pitänyt tuokin yksilöidä.
- kaikista pöytäkirjoista ja niiden liitteistä haettava paperit itselle ja vaaditava heti korjausta, jos vähääkään on aihetta
- jos tuntuu, ettei ymmärrä, niin kysy
- asiantunteva avustaja mukana, jos on prosessissa ensimmäistä kertaa (esmes. kaavoitusprosessin kokemuksilla ei Liikennevirasto-Maanmittaustoimisto -yhdistelmän kanssa tee mitään). Itse löysin tuon "Maanomistajien arviointikeskus" -firman (siis MTK:n omistama palveluyritys) vähän liian myöhään, pientä pelastusta saatiin vasta kalkkiviivoilla.
- onnea ja menestystä muille, älkää jääkö jyrän alle!
Petri
PS. Ja tähdennettäköön, että itse asiaa (tasoristeysten poisto) vastaan minulla ei ole mitään. Ja maan omistuksen pyhyyskin on Suomessa ylimitoitettu. Tässä asiassa hallinnointi vaan on niin tsaarinaikaista, etten uskonut sellaiseen enää törmääväni.
