Tämän päivän Hesarissa on juttua puun uusiokäytöstä, puu on kemiallisesti monipuolinen raaka-aine.
Meillä rahat hassataan navettainvestointeihin.
En oikein ymmärrä, mitä tekemistä metsäteollisuuden hitaudella ja navettainvestoinneilla on keskenään?
Suomessahan on tämä ksylitoli, joka vielä puristetaan metsiemme valkoisesta valheesta eli koivusta.
Olen Veetin kanssa samaa mieltä siitä, että metsäteollisuus meillä satsaa liian vähän tuotekehitykseen. Jos metsäteollisuus pelkästään vanilliinia ja vastaavia puusta tislaisi, niin voisi suomalainen metsänomistaja olla aika tiukassa raossa puukauppaa yrittäessään? Vai onko tulevaisuuden yhtälö sittenkin sahatavara-bioenergia-hienokemikaalit ja jätetään sellunkeitto tai -hierto rauhassa etelä-amerikkalaisille?
Petri