eiks net ollu markoissa?  ja sit tarvetavaratkii oli iha normihinnoissa..   hitto, ku ei jouta ettiä mitä apupaskatkii makso kilo tuolloin..

  Ihan senkummemmin etsimättä muistan sen suhteen viljaan, leipäviljakilolla sai , väkevyydestä riippuen, 2-3 kiloa apupaskaa, rehuviljakilollakin reilusti sen yli puolitoista kiloa..

Lainaus käyttäjältä: Oksa - 04.09.18 - klo:09:07

eiks net ollu markoissa?  ja sit tarvetavaratkii oli iha normihinnoissa..   hitto, ku ei jouta ettiä mitä apupaskatkii makso kilo tuolloin..

  Ihan senkummemmin etsimättä muistan sen suhteen viljaan, leipäviljakilolla sai , väkevyydestä riippuen, 2-3 kiloa apupaskaa, rehuviljakilollakin reilusti sen yli puolitoista kiloa..

Ja mihin se hintasuhde johti ?  Valtio apupaskatehtaan omistajana tuli ongelmaksi.

Lainaus käyttäjältä: -SS- - 04.09.18 - klo:00:12

Lainaus käyttäjältä: Syyllinen - 03.09.18 - klo:23:18

Lainaus käyttäjältä: Sepeteus - 03.09.18 - klo:16:36

Mjistamma vyin kunehnä oli kolome markkaa kilo.

Tuli taas sepefakta. Vehnän hinta ei koskaan ollut yli kolmea markkaa. 2,40 markkaa oli vehnän hinta, mutta rukiista sai 3,1 tai 3,4 markkaa.

Leipävehnän tavoitehinta 1980-luvun lopussa oli 2,51 mk/kg. Laatuisiä mielestäni sai päälle oikein hyvästä tavarasta. Lisäksi tavoitehinta oli maksettuna tilalla, rahdin osuus plussaa, itse viedyissä tilityksissä näkyi rahtikorvausta.  1990 alusta alettiin maksaa 300 mk /ha pinta-alatukea liittyen GATT-sopimukseen.

-SS-

Tuohon aikaan taisi maidontuottaja saada maitolitrasta 20-penniä, nyt 40-senttiä.

*Kettunen, L. Suomen maatalous vuonna 1990. MTT julkaisuja 63

1990 tuli noin 300 mk hehtaarille tukia, joka vastasi nnoin 10 pennin lisähintaa viljalle. Tällöin maidon lisähintojen ohella maito ja vilja olivat suunnilleen samalla kilohintasuhteella.

Vehnästä saa nyt alle 20 senttiä, maidosta edelleen jonkin verran hintatuettuna jopa 40 senttiä. Lisäksi peltotuet ovat eläintilalla vastaavalla paikalla olevaa kasvinviljelytilaa korkeammat. Hintasuhteissa ja tukisuhteissa on kyllä ideologista painotuksen muutosta näkyvissä.

Lisäksi maidon hintataso on muuhun Euroopaan nähden suunnilleen samalla tasolla, mutta viljan hinta 10-20% alhaisempi. Viroon kuulemma kannattaa viedä viljat paremmalla tuottajahinnalla kuin kotimaassa, sieltä niitä sitten tuodaan halukkaille takaisin. Joku porukka kartellisoi rehellistä viljatuotekauppaa kotimaassa matalalle hintatasolle.

Ketä varten ?

-SS-

 Olikohan vuonna 1990 kun ostin keväällä jotain Kemiran apupaskaa, hinta oli 1,20 mk/ kilo. Rehukaurasta sai 1,80 mk / kilo.

 Seuraavana vuonna olikin sitten kääntynyt homma päälaelleen, rehukaurasta sai 1,20 mk /kilo ja sama Kemiran apupaska oli 1,80 mk/kilo.

 Paikallisen maatalouskauppiaan kanssa asiasta silloin juteltiin...siittä jäi mieleen.

 80-90 -lukujen taitteessa moni teki rukiilla kovan tilin. Näin muistelen.

niinpä.   net hyä ajat maailmassa.   sen jälkeen pelkkää alamäkeä.

1980-luvulla oli vaikeita syysviljavuosia, mm. 1987 oli paha talvituho. 1989
oli kuuma kesä, aikaiset puinnit. Jopa kevätvehnämaahan saatiin ruista kylvöön.
Etelässä oli lauha talvi. Myös 1990 oli lämmin kesä, ja kylvöön saatiin paljon syysviljoja.
1989 ja 1990 olivat rukiin osalta ennätystalvia. Tällä suunnalla oltiin kyllä melko
yksinäisiä susia syysrukiin kanssa.

Vuosisadan alkupuolella valtakunnassa panostettiin rukiiseen, mutta sitten
sen viljely laantui, eiväkä korkeat tavoitehinnat auttaneet, koska leipävehnistä
alkoi tulla säännönmukaisesti jopa 5 tonnin satoja. Nyt ruisala on murto-osa
vanhan ajan kylvöistä, mutta satotaso on vähintään tuplaantunut.


Kuva: vuosittainen ruissato 1920 - 2018  (2018 arvio)

-SS-