Eipä ole sattunut vielä käteen kaupassa maitopurkkia tai lihapakettia jossa olisi ollut maininta; "tämä tuote on tuotettu kustannustehokkaasti ja nykyaikaisin menetelmin, siksi tämä on edullisempi kuin toinen tuote jonka tuottamiseen on käytetty vanhanaikaista perheviljelmä mallia".
JOS tuo sitaatti joskus toteutuu niin silloin voin muuttaa ajatuskantaani nykyisestä perheviljelmiä suosivasta toiseen suuntaan.
Mutta niin kauan kun hinnat määräytyvät muualla kuin alkutuotannossa niin muutosta kuluttajahintoihin ei tule, olipa sitten tuotettu suuressa tai pienemmässä yksikössä.
Eikä satukaan, nyt kiusaat tahallasi. Et sää noin hölmö ole
Kysymys on siitä
tuesta, jonka määrään ostaja ei voi suoraa vaikuttaa. Niinkuin hyvin tiedät

Vai väitätkö, ettei maatalousbudjetissa pyörivä raha tai osa siitä tekisi hyvää jossain peruskoulutuksessa tai vaikkapa sairaanhoidossa?? Kysymys on oikeastaan siitä, että kaikilla aloilla on työntekijöilleen tietty aikaansaapuusvaatimus. Jotain pitää saada aikaan, jotta palkkapussi tulee. Jos työtuntia kohti voi tuottaa maitoa vaikkapa 150-200 litraa, niin miksi pitäisi tukea enemmän niitä, jotka eivät saa 50 enempää??
Niin, eikös bisneksessä pääoma ole yleensä jonkun hallussa? Nyt on vain käynyt niin onnettomasti että viljelijät ihan ite ovat antaneet maanhintojen luisua nykyiselle tasolle. Ei voi syyttää mitään muuta tahoa maan korkeasta hinnasta. Ite kilpailette toisianne vastaan ja samalla vedätte maton myös omien jalkojen alta pois.
Epäilen käyvän tuotteidenkin osalta ennenpitkää samalla tavalla. Kun maatalous ajetaan niihin 10-20 tuhanteen tehotuotantoyksikköön niin silloin teollisuudella on oiva tilaisuus alkaa kilpailuttamaan tuottajia ihan oikeasti. Eikä silloin välttämättä toimita kotimaamme, eikä edes EU:n rajojen sisällä. Kun perheviljelmämalli on tapettu sukupuuttoon niin lienee turha sanoakaan että "terveen"yrityksen tulee pärjätä omillaan, ilman yhteiskunnan holhousta. Silloin tulee nähtäväksi mikä on todellinen kilpailukyky Suomen tapaisissa tuotanto-olosuhteissa. Minusta olisi parempi että maataloustuotannon annetaan jatkua kautta Suomen sekä pienissä että isommissa yksiköissä. Ja koitettaisiin säilyttää jonkinlainen sopu keskenämme näkemyseroista huolimatta. Hajoita-hallitse kaaosteoria on vanhin hallitsemisen muoto jolla diktaattorit saavat pidettyä ohjat käsissään. Maataloudessa lienee menossa juuri tuollainen vastakkainasettelun aikakausi. Lopullinen hyötyjä tästä mahtaa olla ihan joku muu taho kuin alkutuotanto.
Et kai tosissas väitä, ettei ole muuta mahdollisuutta kuin nykytilanteen säilyttäminen tai toi äärikapitalistinen kauhuskenaario?
Itse olen toivonut sellaista perheyrityksiin nojaavaa, mutta kokorajat unohtavaa alkutuotantoa. Eikä pienten tappaminen kuulu mitenkään agendalle, muttei myöskään tekohengittäminen. Vielä kun saisi jalostuksen pidettyä alkutuotannon omistuksessa, niin avot

Nähtäisiin myös se todellinen kilpailukyky.
Ihmetyttää vähän, miksi numeroiden ohjaamaa tuotantoa pidät noin pahana ja raakana. Mun mielestä asia on päinvastoin, kun tuotannon tehokkuus on numeroidenkin valossa kohdallaan on helppo satsata pehmeisiin arvoihin. Kestävästi. Se on vähän sama kuin tuolille istuminen: se tuoli pitää olla tai mennään selälleen lattialle.
Onko jossain parempaa tietoa esim. siitä etteikö 25-30 lehmää ja 40-50 ha peltoa elätä vähintään yhtä ihmistä vielä kymmenenkin vuoden kuluttua?
C-alueella ehkä voidaan ajatella näin. AB-alueella ilmeisesti jos lehmäpuolesta puhutaan niin edes 50 lehmää ja 80 hehtaari peltoa ei meinaa kahdelle antaa elantoa. Edes tällä hetkellä ja alaspäin tuntuu vaan meno olevan. Sikapuolella sama juttu, 300 lihasikaa=ei mitään, joku 800 ehkä alkaa jo olla jotain mutta katteet per yksikkö sen verran pienet per lihasika että ilmeisesti toista tuhatta pitäisi olla. Velattomana pärjää kyllä vaikka tuolla 300 mutta... Liikevaihdon oltava riittävän iso jotta jäisi katettakin. Niin se vain on.
Mutta odottelen vähän että Adam ja UCD & co pitävät sinulle esitelmän miksi yrityksen on oltava riittävän kokoinen, minä en siihen rupea.
Jos jossain ajatellaan näin, on se pään laittamista pensaaseen. Lähimmät kilpailijat Tanska ja Ruotsi menee jo aivan toisessa kokoluokassa/työntekijä...
Mitä tulee yrityksen kokoon, niin se riippuu enemmän yrittäjästä. Mieleen tulee tutkimus, jossa osoitettiin pk-yrityksen olevan tehokkaimmillaan ja haavoittumattomimmillaan silloin, kun yrityksellä oli juuri ja juuri varaa päätoimiseen toimitusjohtajaan. Tietysti se yrittäjä yksinkin voi olla tehokas ja tuottava, mutta miten sitten sitovuus silloin, kun on eläimistä kyse? Kasvinviljelypuolella tuskin sen helpompi, jos kesken sesongin on 100% työvoimasta saikulla??
Maataloudessa suomessa on yrityksen kokoa tärkeämpi se mitä sillä työtunnilla saadaan vielä pitkän aikaa eteenpäin. Maidolla se 200litraa/työtunti on hiton vaikea saavuttaa alle sadalla lehmällä....

Mulle tärkeämpää on se, ettei itse ole korvaamaton, vaan muutama päivä olisi vapaata kuukaudessa.