Kokoviljasäilörehussa on yleensä pienempi valkuaisprosentti kuin nurmirehussa, ellei ole jokin palkokasvi mukana. Itsellä ainakin nurmi on halvempi kuin kokovilja, on jopa laskettukin se, mutta riippuu tietysti minkälaiset viljelyolosuhteet on kyseessä. Voisihan ajatella laittaa sen toisen kasvin vaatiman alan verran nurmelle ja siihen apila- tai sinimailasseoksen, jolloin saisi appeeseen kotoista valkuaista. Lisäksi olisi maan kannalta hyvä tuo nurmikierto. Kuivalantaa pystyy kohtuullisia määriä ajamaan myös nurmelle, jos on hyvä vaunu ja sopiva lanta, ei saa olla pitkää palamatonta olkea. Mutta jos peltoala on pieni suhteessa eläimäärään, on varmasti järkevämpää pitää viljaa sen takia maksimiala tai sitten etsiä yhteistyökumppani lannan levitysalan puitteissa ja mahdollisesti myös nurmialan.
Korjuussa paras vaihtoehto on suoraniitto, jolloin "puintitappio" on pienin. Niittomurskaus+karhotus+paalaus on kaikkein huonoin. Jyvän pitää olla täyttynyt, mutta se ei saa olla kova (ellei ole jyvämurskainta korjuukoneessa), koska jyvä tulee siinä tapauksessa läpi naudan ruuansulatuskanavasta.
Isojyväisiä ja satoisia lajikkeita kannattaa suosia ja mahdollisuuksien mukaan tautiruiskutus, jossa tosin pitää huomioida pitkät varoajat. Jos päätyy pelkästään viljanviljelyyn, niin ohra ja vehnä ovat parempia sulavuuden osalta (enempi jyvää suhteessa korteen) kuin kaura tai sitten kaura pitää ajaa hyvin vihantana, jolloin se on sitten aika erityyppinen eväs.