AHTI KARJALAINEN Wikipedia
Viimeiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1986 Karjalaiselle tarjottiin Keskustapuolueen kunniajäsenyyttä, mutta hän kieltäytyi vastaanottamasta arvonimeä aiemmin saamaansa kohteluun vedoten.
Karjalainen palasi vielä julkisuuteen syksyllä 1989, kun hän yhdessä Jukka Tarkan kanssa julkaisi Presidentin ministeri: Ahti Karjalaisen ura Urho Kekkosen Suomessa -nimisen muistelmateoksensa. Kirja nostatti muutamaksi viikoksi poliittisen myrskyn ns. suomettumisilmiöstä sekä Urho Kekkosen presidenttikauden loppuvaiheista. Suurin kohu syntyi kuitenkin kirjassa julkaistusta, ulkoministeri Paavo Väyrysen Karjalaiselle syksyllä 1981 lähettämästä kirjeestä, josta ilmeni, miten Väyrynen oli yrittänyt Neuvostoliiton – lähinnä ministerineuvos Viktor Vladimirovin – tuella parantaa Karjalaisen mahdollisuuksia vuoden 1982 presidentinvaaleissa. Kirje johti kokoomuksen kansanedustajan Kimmo Sasin johdolla eduskunnan perustuslakivaliokunnalle tehtyyn selvityspyyntöön Väyrysen toiminnan lainmukaisuuden tutkimiseksi. Perustuslakivaliokunta ei kuitenkaan katsonut Väyrysen rikkoneen ministerivastuulakia ja asia raukesi.
Karjalainen kuoli haimasyöpään Riistavuoren vanhainkodissa Helsingissä 7. syyskuuta 1990.