http://blogit.maaseuduntulevaisuus.fi/talonpojan_blogi/2013/10/16/karjaportti-vainaa/Uutisissa kerrottiin, että Savo-Karjalan osuustoiminnan entinen ylpeys, satavuotias osuusteurastamo Karjaportti on katoamassa osuustoiminnan historian romukoppaan. Kunniakas teurastamoyritys kaatui käytännössä jo vuosia sitten LSO:n syliin.
Karjaportin tarina kääntyi ehtooseen viimeistään 1990 -luvulla kun Tuottajain Lihakeskuskunta, TLK, pilkottiin kahden suuren omistajaryhmittymän eli LSO:n ja Itikka-Lihakunnan toimesta. Karjaportti oli osuusteurastamoporukan pienin ja sille jäi sivustakatsojan osa, kun suuret veljet jakoivat tuotemerkit keskenään.
Karjaportti oli investoinut rajusti Mikkelin ruokatehtaaseen, Korian piirakkavalmistamoon ja kaiken kukkuraksi osuuskunta pisti vielä teurastamon pystyyn Lappeenrantaan, toimialueensa takanurkkaan ainakin täältä Keski-Suomesta katsottuna.
Karjaportinhallinto ja operatiivinen johto tekivät jälkikäteen katsottuna todella suuria virheitä investoimalla sellaiseen tuotantoon, josta maassa oli muutenkin ylikapasiteettia. Jos Karjaportin hallinnon enemmistö olisi osannut tulkita markkinoita vähänkään järkevämmin, olisi Karjaportin jäsenten osuuspääomat turvattu 2000-luvun alussa fuusioimalla teollisuus Atriaan. Tuolloin ei luottamushenkilöillä ollut ymmärrystä eikä sen jälkeenkään (eikä ennen sitäkään).
Karjaportista on tulossa Hankkija-vainaan tapaan ruumis osuustoiminnan hautuumaalle. Luottamushenkilöiden eli omistajahallinnon lepsuus ja näköalattomuus sekä heikot operatiiviset johtajat veivät molemmat osuuskunnat konkurssiin.
Vanha sananlasku sanoo, että “yrittänyttä ei laiteta”. Itsekin noiden kahden osuuskunnan jäsenenä olleena voin väittää, että hallintomiehille laitettiin palautetta, mutta viesti ei mennyt perille. Kuka muuten kantaa vastuun 2000:n Karjaportin jäsenen menettämistä osuusmaksuista? Jäsenet tietenkin.
Näin omistajavastuu toimii yhteisyrittäjyydessä, osuuskunnassa.
Timok@elisanet.fi
