Allan ja Raineri tulevat Z-pankkiin luottoneuvotteluihin. Heillä on aivan uskomaton liike-idea. Johtaja Zetorin kanssa sovitaan korosta, takauksista ja lyhennysaikataulusta. Kumpikin poistuu 30.000 setoria mukanaan. Vakuutena on henkilötakaus: A ja R takaavat toisensa ristiin. Korko on riskin takia suurehko, mutta johtaja Zetor on hienon ansaintatarinan takia luottavainen.
Aikaa kuluu ja so*****ja lyhennyksiä ei näy. Z-pankki irtisanoo lainat ja ulosottomies tavoittaa Allanin ja Rainerin. He asuvat vuokralla serkkunsa uudessa 450 m2 talossa, jossa on useampi huoneisto. Ulosottomiehen edessä A ja Z kääntävät tyhjät taskunsa nurin ja kehottavat ottamaan tuosta.
Pankkivalvonta kiinnittää huomiota Z-pankin vakavaraisuuteen. Kokonaispääoma on alle 8 % eikä parannusta asiaan kuulu asetetussa määräajassa. Pankki otetaan valtion haltuun.
SKN voittaa lotossa ja ostaa Apen maatilan. Allania ja Raineria nähdään usein Vermossa - Hollannista ostettu kimppahevonen (serkun äidin omistuksessa) on alkanut tehdä tiliä. Zetka istuu päivät kirjaston tietokoneella ja purkaa kiukkuaan agronetissä.
Vakavaraisuusvaatimus
Vakavaraisuusvaatimus (Basel I, II ja III) - eli oman pääoman vaatimus tai omavaraisuusvaatimus - tarkoittaa pankin oman pääoman suhdetta sen riskipainotettuihin saataviin (lähinnä pankin myöntämät lainat). Laadukkaan pääoman määrä täytyy nykyään (Basel III) olla vähintään 4,5 prosenttia pankin riskipainotetusta antolainauksesta. Aiemmin (Basel II) pankeilta vaadittiin ainoastaan 2 prosenttia laadukasta pääomaa riskipainotetusta antolainauksesta. Jos pankilla on omaa pääomaa esimerkiksi 10 miljardia, voi sen riskipainotteinen antolainaus olla enintään 10 / 4,5 % = 222 miljardia. Vakavaraisuusvaatimuksen on tarkoitus suojata pankkia arvonalentumisilta ja luottotappioilta.
Osa pankkien antolainauksesta on kuitenkin "riskitöntä" (esim. valtioille lainattaessa), jolloin vakavaraisuusvaatimus ei sido pankkien luotonnantoa - eli rahanluontia - millään tavalla (omaa pääomaa tarvitaan 0 % antolainauksesta). Tämän seurauksena suurimpien pankkien pääoman suhde kaikkeen antolainaukseen liikkuu 2-4 prosentin tienoilla. Tämä tarkoittaa sitä, että jos 2-4 prosenttia pankin asiakkaista jättää velkansa maksamatta, menee pankki konkurssiin (eli ajautuu maksukyvyttömäksi).
Todellisuudessa vakavaraisuusvaatimus on se tekijä, joka voi rajoittaa pankkien rahanluomista. Monesti kuitenkin nousukausilla pankki tekee voittoa ja lainojen arvot kohoavat, joten vakavaraisuusvaatimus ei tavallisesti rajoita pankin rahanluomista millään tavalla. Laskukausien ja etenkin lamojen aikana pankin asiakkaat eivät välttämättä selviydy veloistaan ja tällöin vakavaraisuusvaatimus saattaa jopa oikeasti rajoittaa pankkien rahanluomista.
Lisätietoja vakavaraisuusvaatimuksista on saatavilla BIS:n sivuilta Basel III ja Talousdemokratian julkaisusta "Pankin maksukyvyttömyys".
Vähimmäisvarantovaatimus sen sijaan tarkoittaa paljonko pankilla täytyy olla setelirahaa. Se on EU:ssa 1%.
