Oon ite huomannu että aina kun jotain muutetaan nii oppirahat pitää maksaa. Vasikoiden kanssa ne on vaan pirun pitkävaikutteiset. Itse kun homman parsinavetassa opin, niin siellähän toimi jotakuinkin sillai että vasikat sai sen ternin, ehkä litran ja sitten kahteen kuukauteen asti kaks kertaa päivässä sankosta jauhemaitoo. Jonkun verran ja vettä päälle. Ihan ihmeen hyviä lehmiä tuli ajan kanssa. Hiehona olivat aika keskenkasvusia kotitilalla. No sitten ostin oman ja olin opiskellu tätä hoitoa ihan korkeekoulutasolla. Juotto muuttu tuttisankoon, ne sai sitä terniä enemmän ja pidenmpään, mutta ei se ongelmatonta ollu. Johtui varmaan olosuhteista, pieni huonoilmainen koppi oli niille varattu ja usein liian vähän tilaa. No uus navetta ja uudet kujeet. Ja alkuun niin helvetin vaikee saada terveitä vasikoita. Iso karja, uusia elukoita ympäri maakunnan, juottoautomaatti, joka ei meinannu pelata millään, ei ihme että meinas olla käynnistämisvaikeuksia uuden navetan kanssa. Aina muutoksissa täytyis eniten panostaaa pikkuvassujen oloihin. Sen verran on oppia tullut. Kun oli niit ongelmia, nii ekana korjattiin se vasikkaosasto, sinne laitettiin katto ja lämmitys kaksinkertastettiin. Ne oli siis samassa tilassa lehmien kanssa ja liian kylmässä tietysti. Nyt vasikat otetaan noin tunnin nuoleskelun jälkeen pois emältään ja pistetään karsinaan jossa 5-8 vassua juo vasikkapiian lämmittämää erottelumaitoa. Se perkeleen juottoautomaatti myytiin takas sinne mistä tuli. Ekat päivät juotetaan kolme-neljä kertaa sitä terniä, ja usein hiehon terni saa terästyksen vanhemman elukan ternista. Mulla tässä toimii ihan silmämääränen arviointi, joka tietysti voi mennä metsään, mut ihan on nyt vihdoin ollu vasikat okei. Jo pari vuotta putkeen. Hiehotkin. Jotka siemennetään erittäin nuorina. Jokainen tehköön niinkun tykkää, mutta ilman työpanosta ei saa vasikasta kunnon lehmää.