Kaupunkilaisten suhtautuminen lemmikkeihin on hassun vakavaa. Kerron esimerkin, meillä kissa oli kuollut, kun se oli kuivurilla pudonnut viljalaariin ja ilmeisesti kuollut nälkään, eihän talvella kuivurilla saateta käydä moneen viikkoon, tämäkin kuolema tuli ilmi, kun keväällä laskin viljaa laarista ja viljan mukana pullahti se kuollut kissa, no ei muuta kuin hyvin säilynyttä kissanraatoa hännästä kiinni ja viskasin sen lähimetsikkööän, kerroin tämän jutun ja tavan päästä kissan raadosta eroon kaupunkilaisserkulle, ja hänestä juttu oli aivan kauhea, se oli kauheaa kuinka huolimaton olin ollut kun kissa oli päässyt putoamaan laariin, vielä kauhemapaa se mahdollinen nälkäkuolema ja kaikkein kauheinta se kissanraadon viskaaminen metsikköön, näinköhän minua enää kutsutaan vierailulle kaupunkilaisserkun luo, kun olen niin julma ihminen, tehostin vielä tätä julmuusvaikutelmaa kertomalla että sattuuhan näitä ja maalla kissat on kertakäyttötavaraa, aina jostain talosta saa ilmaiseksi kissanpennu, kun ei täällä maalla kaikki viitsi leikata niitä kissoja, tekevät pentuja latoihin ja muihin ulkorakennuksiin.
