No jo vain oli.
Oli meilläkin vaimon kanssa mahtava ulkoliikuntapäivä.
Aamusta asti seurattiin urheilua telkkarista. Minähi seurasin hiihtoja, pyssyhiihtoa ja jotakin alppilajeja. Niijja tietysti moottoriurheilua.
Siinä viidenkympin hiihdossa meinasin saada laakin, kun se suomalainen lähti vähän ennen loppukahinoita vetämään porukkaa.
Niinno en minä siitä sitä laakia, vaan kun emäntä rupes hihkumaan, niin peljästyin jotta hän jonkun kohtauksen.
Miten voi joku huutaa niin kauheasti jollekin urheilusuoritukselle.
Vaan Norjalainenhan se taas pesi porukan. On saateri se Nortyykki hirmukunnossa. Taputin, ja saattoipa olla, jotta vähän jopa huutelin heijasvärjee kun hurrit jäivät hevonkuuseen.
Nortyykin ja hurrien nopeuseron mittaamiseen ei tarvinnut sekuntikelloa. Tavallinen kalenteri oli riittävän tarkka.