Minulla avioero paransi elämää merkittävästi - eikä vähiten siksi, että pari vuotta eron jälkeen sain uuden mahdollisuuden parisuhteeseen ja se kukoistaa edelleen.
Eron jälkeen tuli myös kokemusperusteisesti todettua, että puutteeseen ja v1tutukseen ei voi kuolla.
Taloudellisesti avioero on omalta kohdaltani ollut melkoisen raskas. Toiset osaa vissiin senkin hoitaa paremmin mitä olen seurannut. Veloista pääsin eroon kun myin talon, mutta eipä ole omaisuuttakaan. En sitä niin kyl kaipaakaan, emännällä on tarpeex.
Mutta en kyl sanoisi, että ystäviä exän kanssa olisimme. Meillä on neljä yhteistä lasta ja pitää pyrkiä korrektiin käytökseen, kuten aikuiselta muutenkin sopii odottaa. Käytännön asioissa pidetään yhteyttä. Lapset asuvat exän kanssa, exällä on uusi mies ja uusia lapsia. Hyvä, että on päässyt eteenpäin meidän "mahdottoman" liiton jälkeen. Eikä mua ainakaan oo vanha suola janottanu missään vaiheessa!
