Em ole sinun hesariasi lukenut mutta aikaisemman uutisen mukaan valinnanvaraa tuli reilusti. Tässä tosin mentiin mielestäni väärään suuntaan mutta sopiihan se joillekin.
HYvä se on, että valinnanvara lisääntyy metsien käsittelyssä, on aika päästä siitä tsaarinaikaisesta käytännöstä, missä ylhäältä päin määrätään, mitä metsässä saa tehdä ja mitä ei.
Suomessa metsänkäsittelymenetelmät ovat määräytyneet täysin kemiallisen metäteollisuuden tarpeista lähtöisin, sen tarve on määritellyt lähes täysin, miten yksityinen ihminen saa metsäänsä käsitellä. Karkeimpana esimerkkinä tästä metsäesivallan pakkomääräilystä oli sen erään Orimattilalalaisen (?) metsänomistajan tapaus joskus 80-luvulla, en nyt muista hänen nimeään, mutta kyse oli siitä, että hän ei aivan pilkulleen noudattanut silloisia metsänhoitosuosituksia, vaan joutui lopulta raastupaan, ja asiahan sai laajalti valtakunnallistakin huomiota. Tämä tapaus oli ääriesimerkki silloisesta viranomaisvallasta metsänomistajien holhoamisessa.
Puun tarve ainakin paperiteollisuudessa vähenee, tämä pitäisi ottaa huomioon myös metsänkäsittelyohjeissa, ei enää tarvita sellaista metsänomistajien holhoamista kuin aiemmilla vuosikymmenillä. Ainoaksi velvoitteeksi riittäköön uuden metsän kasvun varmistaminen.
Enemmän joustavuutta, ei se aukko-muokkaus-istutus ole ainoa autuaaksi tekevä metsänkäsittelymenetelmä, puupeltojen aika on ohi.
70-luvun järjettömyyksiä oli myös se, että mäntyä istutettiin joka paikkaan, riippumatta kasvupaikasta, ja toinen oli koivuviha.