eipä ollunna heinolla hankkijanlakkie, vaekka pirraattiversijo semmosesta löytyyki. Päevemmällä kelekkerehin ihan semmonen lippalakkipeässä jossa lukkoopi Heino Leino. Illemmalla, kun vein sen Juha Tapijon ylleisön, niin mulla oli peässä se kuulusa korvamerkkihattu.
Iteassiessa olin melekosen varma, että niissä kinkeriissä ei oo ensimmäestää tuttuva, vaen elekeähä mittää. Kun kässehin siellä liikuntahotellin käytävillä, niin jopa nakotti tuttu valakejapeä muutamassa paekassa, tuosta alta kolomen kilometrin peässä ehtimisseen patuleeraava mökkiläenenhän se siellä akkoneen limmaeli. Käsipäevät kävin niile lätkimässä. Alavujella ne kortteeraapi vakituiseen.
Elämä on parasta kometiijjaa