Unohditko kepulaiset sorakuoppateloittajat ja 1930-luvun kepumuiluttajat... 
... tai hällä ja väliä 
Tämä vastakkainasettelu on täällä pohjoisessa aika tuntematon... ei ole kartanoita täällä... Kemin punakapinaan sodan jälkeenkään ei liity sellaisia sukuja jakavia tuntemuksia. Mutta, etelän vuodet opettivat itselleni, että historiasta ammennetaan yhä tätä asennemaailmaa, josta johtuen järjellinen keskustelu monista (maanviljelijääkin koskettelevista) teemoista on aika ison ihmisjoukon kanssa mahdotonta. Surullista, toivottavasti tästä joskus päästään (montakohan kerrosta kirkkomaalle tarvitaan?) eikä tragedia toistu.
Petri
Joo, tämä on kyllä totta, joskus tuntuu että pohjoisella ja etelällä on ihan eri historia ....
Otan esimerkiksi Tampereen taistelujen ja valtauksen rinnalle Rovaniemen valtauksen ja taistelun.
Rovaniemellä punaiset linnoittautui työväntalolle ja valkoiset suojeluskuntatalolle, sieltä sitten valkoiset marssi työväentalolle ja piiritti sen.
Siinä vähän aikaa huudeltiin puolin ja toisin, sitten valkoiset teki ehdotuksen, jossa kehottivat punaisia antautumaan tai tulee taistelu.
Punaiset ei antautuneet, joten valkoisten piti sitten näyttää pitääkö sana, ongelma oli vaan se, että valkoisilla oli vain 21 panosta ja muutama kivääri.
Panokset jaettiin ja asetuttiin asemiin, avattiin tuli käskystä mutta eihän ne 21 panosta kauan kestäneet, tulitus loppui melkein heti, 21 panosta oli ammuttu työväentalon seiniin.
Nyt sitten valkoisten johto uudisti antautumiskäskyn, kun ei muutakaan voinut, eihän valkoiset sitä tienneet oliko punaisilla vielä panoksia jäljellä ....
Punaiset suostui, mutta asettivat ehdoksi sen, että heidän pitää ensin pitää sääntöjen mukainen kokous ja äänestää asiasta, jotta kaikki menisi heidän mielestä laillisesti ja pyysivät tunnin aikaa tähän.
Valkoiset päättivät suostua ja marssivat hyvässä järjestyksessä takaisin suojeluskuntatalolle, mihin punaiset lupasivat puhelimella ilmoittaa, kun homma olisi valmis heidän puolelta.
Aikansa odoteltuaan puhelinsoittoa valkoiset kävivät epäluuloiseksi ja lähettivät miehen tarkistamaan tilanteen työväentalolta.
Työväentalo oli tyhjä ja punaisista ei kukaan tiennyt mitään, nopeasti sitten painuttiin kirkonkylälle kyselemään onko joku nähnyt niitä
?
Tilanne alkoi saada jo komedian piirteitä ....
Kirkolla oli väkeä vasta tulleesta junasta, joka oli kaapattu ja väki oli joutunut kävelemään viimeisen pysäkin välin.
Punaiset, niiden piirissä kun oli paljon rautatieläisiä, oli keksineet sen, että kohta tulee kirkonkylälle juna ja olivat menneet marssien hyvässä järjestyksessä seuraavalle asemalle "hirvaalle" vastaan, ottaneet junan haltuunsa, panneet junan väen kävelemään viimeisen viisi kilometriä ja poistuneet "omalla junalla" kohti Kemiä.
Nyt kun miettii tapahtumien kulkua, kukaan ei kuollut eikä haavoittunut, niin eipä jaksa kovin suurella katkeruudella "sankareita" muistella, hommahan oli oikeastaan aika suuri komedia koko episodi ....
Jätkät kävelee vuoronperään lippujen kanssa marssimuodostelmassa kirkonkylän läpi, ammuskelee työväentalon seinää ja toinen porukka pakenee oikein junalla, kun voittaja odottelee puhelimen päässä tulevaa puhelua ....
Kapinan jälkeen kyllä sitten teloitettiin laskentatavasta riippuen 6:sta ehkä tuonne 20:n punaista, osa oli muualta tuotuja, mutta tietääkseni 6 oli teloitetuista Rovaniemeläisiä.
Kaikenkaikkiaan, ei mikään kovin verinen episodi ollut, tämä vapaussota täälläpäin ....
Torniossa ja Kemissä oli sitten jo kovempia taisteluja.
