Suomessakin karjalan palautus on aina välillä ajankohtainen, vaikka siitä kahinasta on jo aikaa. Eikä suomalaiset kehtaa lähteä sillain vaan hyökkäilemään. Mitä siihen ulkomaalaiset sanoisivatkaan? Mainehaittahan siinä tulisi.
Nyt jos Ukrainassa raja paalutettaisiin rintamalinjaan, kuka uskoo että rauha olisi ikuinen. Puuttinin ja hänen seurueen eläessä ei ihan heti palautettaisi donpassia tai krimiä. Rautaa koottaisiin rajalle.
Rajan toisella puolella väännettäisiin slaavilaiseen tyylin pierun hajussa uutta sotakalustoa, jopa ydinaseita. Historiasta tuttu rento työ-, sekä ympäristökulttuuri avittaisi siporeksiseinien sisällä tapahtuvia taikatemppuja, jotka synnyttäisivät uusia päänmenoja naapurille, tietenkin varastorasvapaperiin käärittynä.
Siinä ei muutama tavanomaisella latauksella valjastettu tomahookki riitä, kun ensimmäinen maastopukusankari sellaisen heti laukaisee johonkin tuhansien työntekijöiden karvalakkitehtaan ulkohuussiin votkapäissään. Kohta niitä halutaan heti lisää. Ja kohta sinne torveen survotaan muunkinlaista tasoittavaa, kuin votkapulloja. Kilotonniluokan uudisraivausta.
On kyllä mielenkiintoista nähdä, kuinka tuo neuvostoliiton sisäinen kahina päättyy. Yrjö Länsipuron dokumentti Neuvostoenergiaa sisälsi kaikenlaisia juttuja. Ydinenergian jaksossa Novovoronesin voimalajehu kertoi, että neuvostoliiton normeissa ydinvoimala pitäisi sijaita 25 km:n päässä asutuksesta, mutta kokemus on osoittanut, että 4-10 kilometriä riittää. Tuskin missään länsimaassa nykyään hankittaisiin tuollaista kokemusta, mutta tuolla slaavimaissa se onnistuu varmasti vieläkin. Tällainen pikkuseikka on hyvä muistaa, jos Ukrainaan toimitetaan sosiaalisesti arveluttavia aseita.
On vain yksi oikea F-1 moottori.
Rocketdyne F-1 ilman katalysaattoria, urearuiskutusta ja hiukkassuodatinta. Vetää äkeen kuin äkeen.