Pahempi se tilanne minusta on niillä jotka hakevat muutosta vain konekaupan kautta suurentamalla traktoria ja muokkaimia kun edelliset lakkaavat kulkemasta.. 
Sanoisin, että kasvinviljelyluomu
ilman suurimittaista orgaanisen massan syöttämistä järjestelmään, esimerkiksi korsirehuvaltaisen ja ostokuivikkeilla toimivan nautatalouden muodossa tuottaa parissakymmenessä vuodessa lähinnä kellanharmaan jankon, jossa ei laatuheinä saati sitten apila edes kasva.
Tuosta isomman koneen tarpeesta, siinä mennään jo lähemmäs totuutta; Kotkaniemessä oli maan tiivistymiskokeita, joissa tiivistettiin näennäisesti pinnalla pysyvän leveätelaisen noin 40 t kaivinkoneen tai pillarin avulla savista maaperää, ja vaikutukset näkyivät vielä kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Saksalaiset tutkijat tiesivät jo 1970-luvulla, että akselipainon noustessa tuplaksi, pitää pintapaineen vähetä
neljäsosaan, jos syvätiivistymiä halutaan lieventää. Tämä siis suuruusluokka, joka kuvastaa ongelmaa. Itselle tuli vuonna 2007 viljelyyn palstat, joissa oli huippuluokan salaojitus, pitkäaikainen sokerijuurikkaan viljely ja loppuaikoina pellolla oli käytetty raskaampia koneita, vaikkapa pyöräkuormaajaa ja kuorma-autoja, niin tämä viljelyteknologia oli tehnyt maasta niin kiinteän, ettei 2,5 tonnin omapainoinen takavetotraktori kunnolla saanut kahta auran siipeä menemään ei kuivalla ei märällä. Kevätviljat kuolivat kuivassa, ja tiheät salaojat näkyivät ruotoina kasvustossa. Niinpä ruista ja syysvehnää yrittelin viljellä, nyt kohta kaksikymmentä vuotta, niin nelisiipinen tulee mukavasti perässä samalla takavetoisella, ja kevätviljakin sentään kasvaa jotenkin, ainakin viime kesänä, eikä sadekellastumista tietoakaan. Matoja on runsaasti, vaikka kyntöauran vantaalla onkin viilletty ja siirretty rukiinpahnaa syvemmälle maahan. Ei se pahna siinä maan pinnallakaan kuohkeutta siihen kellertävään kivennäismaahan tuo, tuossa viereisessä mäessä oli kymmenen vuotta populaatioruista, ja loppuvuosina kyntösyvyydessä on ollut ruskeahkoa lehtevää osittain maatunutta pehmeää rukiin putua, keltaisen jankkosaven sijasta.
Kuivan kankaan mäntymetsästä ei tulisi mieleenkään alkaa suorakylvömaata jollekin viljalle, 5-10 cm neulaskuntta siinä pinnalla, pohjalla hiekkaa ja lopuksi jankkoa. Metsänkylvökin tuntuu onnistuvan, vain kun
maata on muokattu. Suomalaiset viljelymaat on satoja vuosia sitten aurattu, jos ei kyntöauralla, niin sahralla ja vastaavalla. Jossakin päin maailmaa on viljelypeltoja, jotka ovat olleet kynnettyinä kaksituhatta vuotta. Vaikka niillä on oma lehmä ojassa, niin muistan hyvin lannoiteasiantuntijoiden eriävän mielipiteen, myös vahva satokasvusto lisää maan multavuutta.
Nämä Pohjois- Amerikan ja Australian suorakylvövainiot saavat vuodessa 300 mm sadevettä tai vähemmän. Ne olisivat kuivaa ruohoaavikkoa, jos niitä ei olisi otettu viljelyyn.
-SS-
