Uutuuslajikkeilla on koeruuduilla hyviä ominaisuuksia, jotka pakkaavat talousviljelmillä katoamaan jo 5 vuodessa.
Tuota viimeaikaista kauran viljelyn vaikeutta tässä samoilla pelloilla olen ihmetellyt itsekseni. Meille tuli Ryhti uutuuslajikkeena 1970-luvun alussa; taisi tulla parin vuoden päästä esittelystään. Heti huomattiin, että se ei siedä lannoitusta juurikaan, oli laossa, mutta semmoisessa pöyheässä laossa, ei liimalaossa, kuin tämä Taika esimerkiksi. Vähäinen varisemistaipumus ja ränsistymisen puuttuminen alkutalven puinneilla oli meille tärkeä ominaisuus, kun puinnit menivät myöhäiseksi. Kitkerän kuivat kesät polttivat muut kaurat valkoisiksi.
Katselin 1980-luvun harvoja säästyneitä muistiinpanoja; keskisadot Ryhti-kaurassa olivat ainakin kolmena vuotena 4700-4850 kg/ha, ja olipa 1992 melko kuiva touko-kesäkuu; Salon Kärkässä toukokuussa satoi alle 15 mm, kesäkuussa 13 mm, joka sekin sade jäi tässä harjun takana tulematta. Omaan mittariin tuli toukokuun alun kuuron jälkeen 3.5. - 22.7 välisenä aikana 2,5 mm ! Sinäkin vuonna Ryhti-kauran keskisato oli 3360 kg/ha ! Kollegan 10 ha:n Veli-kaurahalmeesta tuli yksi 100 hl kärryllinen viljaa.
No, oli siinä Ryhtissä haasteitakin; vuoden 1987 kauran puinti meni lokakuun kolmannelle viikolle. Aika monena syksynä aamukuuran jälkeen vasta pääsi puimaan. Mutta niin kuin tuossa mietin, Etelä-Suomeen sopivat lajikkeet saivat antaa tietä pehmeille ja märille kuivatusalueiden turvemaille tai karkeille maille sopiville lujakortisille lajikkeille, joiden tärkeä ominaisuus oli myös voimakkaan karjanlantapanostuksen ja hallan kesto. Poutivien ja keinolannoitteilla ruokittujen savimaiden ominaisuudet jäivät taka-alalle. Kaurasta ei silloin 1990-luvulta alkaen arvattu näin tärkeää vientiviljaa, ja nyt tuntuvat varsinkin kotimaiset lajikkeet olevan semmoisia painoltaan 40 kg:n keskentuleentunutta putua, teki mitä tahansa.
Toki uutuuksia olivat ne vanhatkin, mutta mitä ominaisuutta painotetaan, ne eivät kaikki parane samalla kertaa. Jalostus olisikin helppoa, jos se menisi niin, täppäisi vaan rastiin ruutuun, 8-tonnari, lakoprosentti 0, hl-paino 65 kg. Varsinkin lakoviljan pelko on muokannut lajikkeita vahvasti. 1950-1960-luvulla nykypäivän hyviin satoihin verrannolliset sadot Mietoisten koeasemalla hävisivät naatin kasvuun ja lakoon pohjoisemmas vietäessä.
Maatalouden ei koskaan aluepoliittisesti ajatellen edes pitänyt jäädä Etelä-Suomeen, siksi lajikkeiden valikoimassa pitää katse kääntää Saksaan, Tanskaan, ja pohjoisosiin Keski-Eurooppaa. Ongelmaksi tulee täkäläinen pitempi kesäpäivä, siksi ei voida suoraan olettaa, että Puolan tai Saksan jaloste toimisi Uudellamaalla täydellisesti.
-SS-
