mutta meillä ei etelleenkään mene yhtään paremmin kuin etellisen hallituksen aikana. onko sekin kepun vika? ja puolustusmenoihin on tulossa saakelin moinen korotus! miks? onko ryssä jo rynnimässä rajan yli? eihän tuo etes ukrainassa pärjää!
Osa kansasta on tottunut perustoimeentuloon. Osalle se tarkoittaa perusturvaa, osalle palkkoihin indeksikorotuksia. Osa taas joutuu elämään markkinaehtoisesti. Siihen tottuu pikkuhiljaa, kun viljakuormasta ei saakaan yhtä paljon rahaa kuin viime kerralla.
Ongelmaksi on muodostunut nopea toimeentulon muokkaus, jossa ihminen joutuu ottamaan itsestään lisää vastuuta. Valtio ei enää maksakaan sen ison lukaalin vuokraa. Tämä porukka kannattaisi kireämpää verotusta, jotta kulissia voitaisiin ylläpitää. Enää se ei onnistu. Toinen ongelma on siinä, että yhteiskunnan pelirattaat eivät muovaudu hetkessä. Siksi pudotus on ollut joillekin hyvinvointiyhteiskuntaan tottuneille kova.
Oletko elänyt pitkäänkin toimeentulotuella, kun kerran tiedät millaiseen lukuselämään se riittää?
Niin kauan kuin työttömyys on ideologinen vaihtoehto työnteolle, niin kauan sosiaalituet ovat liian korkeat.
Sosiaali- ja työttömyysturvat ovat hetkellinen apu niille työkykyisille, jotka ovat pudonneet ilman omaa syytään taloudelliseen ahdinkoon. Apu, joka kantaa sen huonon hetken yli. Ei sen enempää.👍👍👍
Itse asiassa noin 40000 ihmisen nettomaahanmuuton ja 26000 lisätyöttömän välille voi laittaa riippuvuuden. Vain ideologisesti propagandistinen uskaltaa väittää, että vaikeasti työllistyvien maahanmuutolla ei olisi työttömyyslukuihin vaikutusta. Työttömyyden lisääntyminen sopii hyvin yhteen, koska työperäistä maahanmuuttoa on vain osa maahanmuutosta. Eli noin puolet tulevat siivoamaan koulujen käytäviä ja wolttaamaan ruokapaketteja.
Tässä ainesta keskusteluun Wikipedia-artikkelissa:
"Learned helplessness" . Työttömyyden ja köyhyyden kierre ei välttämättä yksistään ole
muiden syy, vaan ihminen - kuten eläinkin - voi itse psykologisesti takertua heikkoon olosuhteeseen, koska ei pysty muuttamaan käyttäytymistään päästäkseen jumista ulos. Sivustakatsoja huomaa tämä tarrautumisen paremmin kuin asianosainen itse, mutta kyseisen huomion tekeminen tuomitaan epäempaattisuudeksi, laitaoikeistolaisuudeksi, trumppilaisuudeksi ym.
Tämä koe julkaistiin 1970-luvun alkupuolella: kahta ryhmää koiria pidettiin kahdessa häkissä: toinen häkki antoi satunnaisina aikoina sähköiskun, mutta nappia nenällä painamalla koira sai sen aina kerrallaan loppumaan heti. Toisessa häkissä toisia koiria rääkättiin samoilla sähköiskuilla, mutta nappiin ei ollut kytketty mitään, jolla saisi iskut loppumaan halutessaan. Sitten koirat vietiin uuteen häkkiin, jossa toisessa puolessa oli sama sähköepämukavuutta aiheuttava laite. Mutta häkissä oli lisäksi vierekkäinen, turvallinen puoli, jonne pääsi hyppäämällä reunan yli. Ne koirat, jotka oli opetettu painamaan nappia saadakseen sähköiskun loppumaan, ja olivat onnistuneet siinä, nopeasti oivalsivat, että aidan yli voisi hypätä, jos se vaikka auttaisi. Ja auttoi. Mutta toivottomassa tilassa aikaisemmin olleet koirat jäivät tiukasti paikalleen sähköiskujen riuduttamaksi siinä uudessakin kopissa. Tästä syntyi tämä
opitun avuttomuuden määritelmä.
Ihmisillä sama ilmiö on todennettu useampaankin kertaan. Työttömyys- ja köyhyystilanteessa ihminen usein sivuaa
syitä tilanteeseensa, ja ne ovat näitä pysyviä esteitä, joita ei voisi "kiertää" millään tavalla. Tyypillisiä tällaisia syitä ovat mm. seuraavat:
-
260000 muuta työtöntä jo jonossa, eikä ole kuin 10000 avointa työpaikkaa (tämä on ajatusharha, sillä Suomessa on 2,55 miljoonaa työllistä, eli ajatus niin päin, jokaista työtöntä kohti on yhdeksän työllistä, jokainen työllinen on erityinen, samoin jokainen työtön on erityinen, heillä ei ole otsassaan tatuoituna "työtön", jollei sitten mikroasenteista voi näin päätellä. )
-
työpaikat ovat liian kaukana, ei pysty (työssäkäyvät pendelöivät jopa Tampereelta/Tampereelle)
-
ei ole varaa mennä töihin, bussilippu, auto, polttoaine liian kallis (kuinka ikinä kukaan on pystynyt edes aloittamaan työuransa ?)
-
menetän säännölliset tulot (työttömyysraha, toimeentulotuki, harkinnanvarainen toimeentulotuki, asumistuki) , jos otan vastaan epävarmaa ja satunnaista työtä (kuvastaa paljon nykyaikaa, kun tilapäisiksi tarkoitetut avustukset ovat ainoa turvallinen ja pysyvä asia ihmisen elämässä)
-
Saan vähemmän nettona, koska työssä käyminen maksaa ja joudun maksamaan veroja ja tuet vähenevät tulojen verran, muidenkin perheenjäsenten tuet vähenevät (sitten kun tukia muutetaan, etteivät tuet kilpailisi palkkatyön tai yrittäjyyden kanssa, on kyse "leikkauksista" ja "sorrosta" ja "rikkaiden vihasta köyhiä kohtaan")
-
olen lähettänyt 1000 hakemusta, enkä ole edes päässyt haastatteluun (tähän tietenkin auttaa 1001. hakemuksen teko, samanlaisena ja muuttumattomana, tuttu kyyti nääs)
Ja lopuksi klassinen syy, joka oikeastaan vahvistaa tuon opitun avuttomuuden ilmiötä:
-
toimeentulotuella eläminen ei ole helppoa, kukaan ei tee sitä vapaaehtoisesti (tosiasiassa heikkoon tilanteeseen tarrautumisen aiheuttaa vahva psyykkinen lukko, josta on vaikea päästä ulos)
Edit: Tuo 1/10 mahdollisuus työttömyyteen on siksikin ajatusharha, koska yksi neljästä ihmisestä saa elämässään vakavan syöpäsairauden. Silti emme luovuta noinkaan ison mahdollisuuden edessä, vaan oletamme, että selviämme eteen päin elämässä.
-SS-
