Vahva ay-liike on hyväksi silloin, kun noita valitettavan yleisiä *****maisia työnantajia on olemassa. Voi olla myös kierrettä, että työnantajaa vituttaa vahva ay-liike.
Ongelma on siinä, että jonkun pitäisi pitää jöötä molemmille osapuolille.
Suuri epäkohta työmarkkinoilla on byrokratia. Jos menet pätkätöihin, etuudet katkeaa ja siten ei kannata mennä töihin ollenkaan. Jos et mene töihin, jumiudut paikallesi ja mistään ei tule mitään. Hieno järjestelmä.
Myös eläkevastuu tai koko eläkejärjestelmä pilaa työmarkkinoita. Mitä suurempi firma, sitä enemmän vastuuta mahdollisista työkyvyttömyyseläkkeistä. Sen vuoksi valmiiksi vajaakuntoisia ei käytännössä palkata, koska pelko eläkevastuusta. Tästä ei puhuta ääneen, koska sen tunnustaminen olisi syrjintää, mutta käytännössä asia on näin.
Työntekijästä eroon pääseminen on melkein mahdotonta. Jos työntekijä on huono tai hänen kanssaan ei tule toimeen, se ei ole syy purkaa työsuhdetta. Se nostaa kynnystä palkata työntekijä. Tässä taas on koeaika jota työnantajat myös käyttävät hyväksi. Johtuu osin alkuperäisestä ongelmasta, joka on liiallisen sosiaalidemokratian ansiota. Siksi on helpompaa palkata kevytyrittäjä, joita taas ay-liike kiroaa. Ja joita myös sosialistinen verohallinto vainoaa.
Iso syy kaikelle vitutukselle on julkisin varoin toimivien instanssien urautuminen. Nämä kohteet ovat rakennettu hyvinvointivaltion tueksi. Niiden rakentaminen on aloitettu lähes tyhjästä, jolloin kaikkien piti yrittää puhaltaa yhteen hiileen ja tähtäimessä oli saavuttaa maali, jolloin kaikki muuttuisi paremmaksi. Kun julkisissa varoissa oli tarpeeksi massia, yleinen säästäväisyys ja tarkan markan meininki alkoi häviämään menneisyyteen. Ihmiset eivät enää muistaneet, millaista oli nähdä nälkää. Sen vuoksi julkisten varojen välinpitämätön käyttö alkoi lisääntyä. Koko ajan muodostui uutta normaalia ja sen vuoksi julkinen sektori on paisunut kestämättömäksi.
Uuden oppiminen ja saavutettujen etujen karsiminen on monelle myrkkyä. Mutta vaihtoehtoa ei enää ole. Nyt pitäisi rakentaa yhteiskuntaa siihen malliin, että taas olisi tavoite muodostaa hyvinvointiyhteiskuntaa, koska tällä hetkellä ollaan monilta osin kaukana sellaisesta, mihin joskus ollaan totuttu. Ja ehkä taas sitten sössitään koko homma ja taas aloitetaan alusta.
Veroja kiristämällä tätä savottaa ei saada valmiiksi. On myös selvää, että kun julkisista toimista joudutaan leikkaamaan, se osuu aina huonompiosaisiin, koska he ovat valmiiksi riippuvaisia valtion tukitoimista. Leikkauskohteita ei voida kompensoida parempituloisten veroja korottamalla, koska se tie olisi loputon ja veroja pitäisi korottaa koko ajan lisää. Tyhjäkäynti pitäisi saada loppumaan ja karstaa joudutaan poistamaan kepillä ja myös porkkanoilla. Mutta järjestelmä pitäisi muuntaa sopivaksi siten, että työn tekeminen kannattaa ja keneltäkään ei vedetä mattoa jalkojen alta heti. Se vaatii remonttia työelämään ja julkiseen järjestelmään.
Ernst Vettori, haluatko ostaa vokaalin.