Olen pari kesää perustanut maanparannus/viherlannoitusnurmia, joissa on valkomesikkää mukana. Seos oli muistaakseni mesikkä n. 8-10, puna-apila 3 ja ruokonata 12 kg/ha. Tavoitteena suht varma, muhkeajuurinen seos, joka kylvetään perunan jälkeen. Perunaviljely on maalle aika rankkaa hommaa, jopa niin että entisenä luomumiehenä meinaa sydämmestä ottaa. Siksi olen koittanut jotakin keksiä.  Tuo mesikkä on ainoa epävarmuustekijä tuossa seoksessa, siis talvehtimisen suhteen. Läpikasvu ei ole ollut ongelma, kun ohran sato on yli neljä tonnia. Ongelma tavanomaisessa tuotannossa on rikkatorjunta. Rikkoja vaan on ollut sen verran reilusti, etten ole kehdannut torjumatta jättää. Mesikälle käyvää ainetta ei ole. Siksi käytin virolaisten epävirallista ohjetta, 0,8 l MCPA/ha (virolaiset ajoivat litralla). Rikkojen torjunnan kannalta vähän laimea seos, mutta riittää kyllä oikein tehtynä. Mutta kyllä siinä meinaa mesikkkäkin lähteä. En ole aivan varma, kumpi sitä mesikkää enemmän kurittaa, tuuhea viljakasvusto vai mcpa. Todennäköisesti yhteisvaikutus on tappava. Jokatapauksessa luvattoman vähän sitä mesikkää seuraavaan kevääseen selviää.  En kuitenkaan haluaisi mesikästä luopua, sen verran komean juuren se onnistuessaan tekee. Yksivuotisena olen sitä käyttänyt myös. Taidan enskesänä jättää tylysti rikat ajamatta tuolta lohkolta. Seokseen on kuitenkin mielestäni pantava riittävästi noita "varmoja elementtejä", jotta homma ei ihan höpöksi mene. Parempihan se olisi laittaa monivuotinen apilanurmi, mutta sitä kun vaan haluaisi saada kaikki hyödyt ja nopeasti...

Rahka hajoaa pikkuhiljaa viljeltäessä, varsinkin typpilannoituksen myötä. Alussa nimmenomaan on eduksi, jos sinulla on pyöriviä äkeitä käytössä. Ei rahka sinänsä mikään paha juttu ole. Ne kinttaan kokoiset, levymäiset kokkareet vähän säikäyttää, mutta kunhan siemenen saa piiloon, niin kasvaa ihan hyvin. Monenlaisia vehkeitä kokeilleena olen tullut siihen tulokseen, että kyntö on kaikenkaikkiaan toimivin juttu tuollaisella maalla. Alkuvaiheessa on vain huomioitava, että se myös happamoittaa pintamaata, kun kalkki ei ole vielä sekoittunut kovin hyvin koko muokkauskerrokseen. Samoin kuivatuksen myötä tuleva painuminen tuo hapanta maata pintaan.

Muuten, niin kauan kun pinnassa on hajoamatonta rahkaturvetta, on myös pellon kantavuus huomattavasti parempi.

Minulla on yksi 40 ha:n lohko, josta osa on otetttu viljelyyn 1985 ja loput 2003. Alussa turvekerroksen paksuus oli yli 2m, nyt jotain 1,3-1,5 metrin luokkaa. Maalajiltaan saraturve, mutta pinta on kyllä ollut melko rahkaturpeen oloista. Ei viljelyssä sen suurempaa ongelmaa ole, kunhan huolehtii perusasioista: kalkitus, riittävä kuivatussyvyys ja pinnan muotoilu. Toki tuollaisten paksuturpeisten, kevyiden maiden viljelytekniikka on hieman omanlaisensa. Raskaat vääderit yms koneet voi unohtaa ja periaatteena on että kaikki mikä ei pyöri, tukkeutuu. Nykyisin viljelen lohkoa kuitenkin melko perinteisin menetelmin, kun viljely on eri viljoja vuodesta toiseen (ohraa, kauraa ja rypsiäkin olen kokeillut), eli kyntö syksyllä tai keväällä (kelien mukaan) ja kylvömuokkaus s-piikkiäkeellä, lähes pelkällä etuladalla. Lapiorullaäes on kyllä myös toimiva peli myös kylvömuokkaukseen noilla mailla. Kylvössä tarkkana, ettei siemen hurahda liian syvälle ja jyräys on ehdoton. Parhaina vuosina ole saanut ohraa yli 4 t/ha ja kauralla samaa luokka. Viime kesänä sato jäi 3700 kiloon, mutta siihenkin olen tyytyväinen, kun panosten määrä on vähäinen. Typpeähän ei paljon tarvita, kivennäisravinteista on kyllä huolehdittava.

Vaikka lohko on iso, minua alkoi sarkaojat (20m välein) kyllästyttää ja vasta tässä joulukuun alussa tehtiin 5 ha:n salaojituskokeilu. Ojitus ilman soraa, kangas putken ympärille ja 50 mm putki 6 m välein. Vettä tuli heti vauhdilla, eli kyllä tuossa maassa vesi ainakin liikkuu. Toki turpeita on erinlaisia, joten salaojitusten kanssa järki matkassa. Jos homma näyttää toimivan vielä muutaman vuoden päästä, niin ojittelen pikkuhiljaa koko lohkon.

Siitä kantavuudesta vielä, että turpeessa pätee samat lait kun muuallakin, kuivana kantaa paremmin, märkänä jonkunaikaa(ei esiinny haitallista tiivistymistä) ja läpimärkänä ei ollenkaan. 2012 syksyllä tuosta alasta jäi noin kolmannes puimatta, kun pelto ei yksinkertaisesti kantanut. Liian leveitä renkaita ei ole, mutta kyllä kohtuus riittää, jos ei koneet mahdottomia paina. Lietteen levitys olisi haasteellista. Puimuri kulkee yleensä vielä ihan hyvin (ostin tosin nyt nelivedon tuon lohkon takia), mutta viljakärryjä upotellaan sillon tällön, vaikkei minulla isoja kärryjä olekaan.

Muutama kesä sitten tehtiin halli 15 x 30 m. Naputeltiin seinäelementit sokkelin sisäpuolella valmiiksi ja maalattiin. Sen jälkeen ristikot sokkelin päälle ja katto peltejä ja räystäslautoja myöten valmiiksi. Nosto harjalta kahtena osana (15 m/pätkä) siten, että jokainen ristikko liinalla kiinni nostopuomiin (joka oli tee se itse mies -tyyliin isoin tukki, mitä metästä löyty, eikä taipunu. Nosturikuski meinas hymyillä) Katto ensin sivuun, seinäelementit pystyyn ja katto päälle. Päivän olin varannut pystytykseen ja se riitti hyvin. Halli pystyssä (räystäskorkeus rapiat 5 m), eikä tarvinu telineillä tuuskata.

Siihen sinun alkuperäiseen kysymyksen että voiko nostaa harjalta, niin voi, kunhan käyttää järkeä (ristikonvalmistaja ei varmaan lupaa). Ristikon harjaa pitää vahvistaa, me ammuttiin vanerilevyt kahtapuolen ristikkoa ja sikana kiinni. Paketin pitää olla tiukka ja tasainen kuormitus, muuten repsahtaa. Kaikkien liinojen pitää kantaa. Parempi ois, jos ristikoiden läpi työntäis parrun ja liinat siitä kiinni. Samoin nurjahdustuenta ja alapaarteen tuenta pitää olla asianmukaisesti tehty.
Kukin taplaa tyylillään, mutta minun mielestä on helpompi rakentaa vaakatasoon maahan, kuin pystyyn tai saatikka korkealle katolle. Olis mulla ollu kuviaki, mutta en jaksanu alkaa niitä tähän pienentelemään.

Ihan hyviä neuvoja tuossa tulikin. Olet oikeilla jäljillä, kun suunnittelet korkeatyppiset lannat vaihtaa toisiin. Soilta puuttuu useimmiten fosfori, kali, kupari ja se lämpö! Eli noista lähtökohista kannattaa lannoituskin suunnitella ja 50-60 kg typpeä pitäis riittää (siinä vähän savimiehille miettimistä )

Alkuperäiseen kysymykseen...

Meillä oli ensin (puoli)hinattava 5-siipinen sarka-aura, jota oli kyllä mukava vetää, mutta siipiä olis saanu olla enemmän. Joku vuosi sitten vaihdettiin 5-siipinen Agroluxin hinattava paluuaura tilalle ja olen tykännyt kovasti. Kyntämisestä puuttuu se rytkytys, mikä nostolaiteauroissa on sekä valtava taka-akselin paino . Päistelyt vaatii tietysti vähän enemmän kärsivällisyyttä, pienemmillä lohkoilla teen ne vanhalla nelisiipisellä sarka-auralla. En näe mitään syytä palata nostolaiteauroihin. Kyllä tässä pätee se sama sääntö kuin muissakin hinattavissa koneissa (äkeistä kylvökoneisiin) että kun kerran on hinattavan ostanut, niin nostolaitekonetta ei enää tilalle tule.

ps. Ja muovi siivillä, totta kait!

Koneella on jäljistä päätellen tehty joskus aika rankastikin etukuormaintöitä. Tunteja  on 6500 ja kyllä, kehto on väljä. Siinä vaiheessa kun väljyys huomattiin, boorit oli jo jokseenkin sököt. En ollut älynnyt aiemmin asiaa tutkia, kun en mikään varsinainen rasvakoura ole ja ei ole kyseinen kohta missään traktorissani ennen vastustanu.

Osaisko joku antaa vinkkiä, mistä löytyis purkuperiä, kun mf 6280:n etuakselin kardaanista meni boorit. Tämähän vaihdattaa hammaspyöräpaketin keskimurikkaan ja hintaa en ole keskolta edes uskaltanu kysyä. Olen kuullut, että jossain olis myös seppiä, jotka korjaavat boorituksia. Pitäneekö paikkansa? Missähän muissa vehkeissä on sama etuakseli?

Tiedoista kiitollinen

Viime kesänä rakentelin puisen konehallin 30 * 15m ja sisäkorkeus 5,3 m.. Omasta puusta (ja päästä) tuli tehtyä. Pitkälle sivulle kaksi ovea 5* 4,5 m ja päätyyn yksi ovi. Perustus harkoista ja lattia mursketta. Ovet on vielä tekemättä ja toinen maalaus jäi ens kesälle. Piirustukset teetin paikallisella suunnittelutoimistolla (voishan nuo myyäkkin) Kustannusarvioni oli 15 000 €, mutta en taida aivan siinä pysyä. Mutta jokatapauksessa jää alle 20 tonnin, kun puulle en laskenut muuta hintaa kuin sahauksen. Kattoristikot makso noin 4500 ja pellit noin 4000. Siihen hilut päälle ja päivä nosturitöitä, niin katon hinta on kutakuinkin  kymppitonni. Seinät onkin sitten halpaa kamaa. Tein hallin elementeistä sokkelin sisäpuolelle lapelleen ja katto siihen kivijalan päälle (eipä tuu mittavirheitä katon suhteen amatöörilläkään). Nosturilla katto sivuun (kolmena pätkänä, pellit påaikoillaan), seinät pystyyn ja katto paikopilleen. Päivä meni pystytykseen. Että semmonen homma, ei kylmästä konehallista kannata maltaita mennä maksamaan. Metallirakenteet puoltavat mielestäni paikkaansa vasta niin isoissa rakennuksissa, joissa puun kantavuus ei enää riitä tai korkeutta on oltava harjaan asti.