Pari kysymystä jäi: millaista itä-euroopan teholuomu on tarkemmin katsottuna ja

Ukraina, Latvia, Liettua, Puola... Puolassa 400 000 hehtaaria luomussa, prosenteissa vain 2.5, mutta kasvaa hirmuista vauhtia, jopa 20 % vuodessa. Puolan sisämarkkinoilla luomun kokonaispotti noin 0.15 % myynnistä, eli jokainen puolalainen käyttää noin 1.3 euroa vuodessa luomuun. Vienti taitaa vetää. Halpaa työvoimaa riittää Romaniasta, Turkista jne, joten työvoima ei nosta hintoja.

Naapurissa Saksassa kulutetaan luomua noin 5-6 % kokonaispotista, mutta tuottajista reilusti vähemmän. Jostakin tuotaneen, kun kotimaa ei tuota.

Latviassa pelloista yli 10 % luomussa, mutta kotimarkkinoilla yhtä suosittua kuin Puolassa. Kazakstanin luomutuotannon hurjuus lienee jo nähty viljapuolella muutamana vuonna, kun dumppaavat sitä Eurooppaan kiihtyvällä vauhdilla.

onko jossain maassa suuri joukko maksuhaluisia luomukuluttajia?

No Tanskassa eniten, eli kuten kerroin, kokonaispotista 7 % luomua. Mutta se on trendi ja trendeillä on tapana alkaa ja loppua. Ja sitten alkaa uusi trendi.

Avausviestin jutussa mainittiin, että Rodale-instituutin mukaan luomun sadot ovat samat tai jopa paremmat kuin tavanomaisessa. Seuraavaksi katsaus Suomen osalta toteutuneisiin satoihin. Joku olikin jo Tiede -lehden luomukeskustelussa laskenut prosentit satotilastoista, niin käytän samaa taulukkoa.

Satotilastot täältä:

Satotilasto Julkistukset

Luomusatotilasto Julkistukset

Tuote, vuosiluku muodossa 06 jne ja ero prosenteissa, joka on sadosta on saatu per hehtaari.

Vehnä 06 -48.59%, 07 -50.38% 08 -46.7% 09 -50.73%

Syysvehnä 06 -60.64%, 07 -60.90%, 08 -48.16%, 09 -50.73%

Kevätvehnä 06 -46.81%, 07 -47.97%, 08 -46.68%, 09  -50.48%

Ruis 06 -37.33%, 07 -39.30%, 08 -43.41%, 09 -32.54%

Ohra 06 -33.42%, 07 -42.82%, 08 -46.15%, 09 -41.96%

Kaura 06 -37.67%, 07 -39.23%, 08 -42.39%, 09 -43.93%

Rypsi 06 -57.97%, 07 -39.91%, 08 -41.48%, 09 -47.92%

Peruna 06 -25.3%, 07 -51.2%, 08 -47.16%, 09 -50.08%

Herne 06 -30.66%, 07 -44%, 08 -49.77%, 09 -30.07%

Ei ainakaan meillä sadot ole edes kovin lähellä tavanomaista tuotantoa. Kansa ei elä luomuinstituuttien hienojen koetilojen satotilastopapereita syöden, vaan tarvitsee ruuansulatukseen muutakin kuin selluloosaa. Näistä tilastoista on sanottu, että ne eivät anna todellista kuvaa, koska siellä on mukana niin osaamattomat kuin osaavatkin luomuviljelijät, mutta niin ne ovat vertailupuolellakin. Ja eipä ole koskaan tullut vastaan sellaista ammattikuntaa, johon olisi valikoitunut vain osaajien kerma ja todelliset superammattilaiset, eli tulevaisuudessakin maata viljelee niin hyvin osaavat kuin vaatimattomasti osaavat.

Sitten esitettiin väite, että kuivina aikoina sadot ovat pelkästään suurempia, mutta Suomen kuivasta ja lämpimästä kesästä 2010 ei näitä veret seisauttavia luomusatotilastoja julkaistu ollenkaan. Olisi ehkä kannattanut, niin siinä olisi ollut tiukka värisuora esittää päättäjille, nyt on vain tarinoita, ei todellisia tilastoja.

Kannattavuutta lisäävät extratuet ovat jo päässeet leikkuriin, kuten kävi Ranskassa tänä vuonna. Luomun tukia leikattiin viljelijöiltä ja sillä voi olla vaikutusta luomuvuljelyn suosioon siellä.

Luomun suurmaassa Tanskassa kulutus on saatu mittavin kampanjoin nousemaan jo seitsemään prosenttiin myydyn ruuan kokonaispotista, mutta kuitenkin Tanskassa on vain 5.5 % maasta luomussa, eli vähemmän kuin Suomessa. Tästä voisi päätellä, että syöty luomu on tuontiruokaa, ei tanskalaista.

Mistähän tämä johtuu? Veikkaukseni on, että aluksi Tanskassa luomua osti se intomielinen joukko kuluttajia, noin 1-2 prosenttia, jotka eivät välittäneet hinnasta, vaan ostivat kallista tanskalaista luomua, koska yleensä näillä ideologisilla ostajilla on voimakkaampi tarve sitoutua ostamaan myös kotimaista. Mutta kun suurempi osa kansasta innostui luomusta, he eivät ostaneetkaan enää tanskalaista kallista luomua, vaan he valitsivat hinnan perusteella, eli vaativat kauppaan halpaa luomua ja ostavat sitä.

Tämä varmaan johti siihen, että viljelijöistä jäljelle jäivät vain ideologit, koska itäisen euroopan halpa teholuomu sai vallattua markkinat ja vaikkapa Hollannin teholuomutilat, jotka tuottavat tavaraa sellaisella volyymilla ja sellaiseen hintaan, että niitä vastaan ei parinkymmenen hehtaarin perhetila koskaan pysty taistelemaan.

Tällä hetkellä luomussa olevien tulisi sormet ristissä toivoa sitä, että viljelijät eivät siirtyisi luomuun sankoin joukoin, sillä harvoin on lisääntynyt tuotanto pystynyt hintoja nostamaan. Lisänä vielä se, että kun nyt luomusta on tullut jonkinlainen trendi Suomessa, niin ne lisääntyvät kuluttajat ovat niitä, joiden ostoskäyttäytymisen määrävä tekijä on hinta, eli he haluavat halvinta ja sitä tänne aletaan kohta jostain tuoda, jos ei kotimainen tuottaja pysty halpaa tekemään.

Kauppiaalle riittää loppupelissä, että se saa luomutuotteesta enemmän kuin tavanomaisesta, vaikka vain vähän enemmän, vaikka tällä hetkellä eroa on huomattavasti. Ingman toi luomumaidon markkinoille ja se on selkeästi Valion vastaavaa halvempaa ja siitä se lähtee.

Tähän asti kaikki on ollut tuottajan näkökulmasta erittäin hyvin. Luomua on kuluttanut joukko ihmisiä lähinnä ideologisista syistä, joiden ostamiseen ei ole vaikuttanut hinta. Nyt rynnivät markkinoille sellaiset kuluttajat trendin perässä, joita kiinnostaa vain hinta ja he ostavat kyllä luomua jos ovat trendikkäitä, mutta sen pitää olla halpaa.

Oletko soittanut siitäkin muuten löytyy youtube linkkiä

Olen kyllä ollut yhteydessä, mutta en juuri kemikaalivanojen suhteen.

Tietenkin tuollaisilla ruiskutuksilla on hauska spekuloida, mutta niissä spekuloinneissa ei ole reaalimaailma mukana ollenkaan. Ilmakehän käyttäytyminen on sellaista, että jos me ruiskutamme 10 kilometrin korkeudesta jotakin, niin ei ruiskuttajilla ole aavistustakaan siitä mihin se tavara menee vai meneekö minnekään.

Kun jenkit pukkasivat Agent Orangea Vietnamin pusikoihin, se tehtiin aivan pusikoiden yllä lentäen, ei sitä kilometrien korkeudesta ruiskuteltu.



Miksi muuten nämä ilkeät suuryritykset koettavat estää ihmistä lisääntymästä salaisilla kemikaaliruiskutuksilla kun sitten niitä ostajia näiden ilkeiden suuryritysten tuotteille on vähemmän ja nämä ilkeät kapitalistisiat rikastuvat hitaammin/vähemmän?

Eikös heidän enemmin kannattaisi tehdä kondomeihin reikiä ja sumuttaa kemikaalia joka saa meidät sikiämään nopeammin, kun kapitalismissa ostajat tuovat kapitalistille rikkautta?

Vähän sama kuin Monsantollakin. Eivät kuolleet maanviljelijät mitään tuota, vaan elävät, joten ei heitä kannatta myrkyttää kuolleiksi.

http://www.youtube.com/watch?v=3kcTvqiMNl8 oikial puolel vissihi kaveri painanu kaasun pohjaan

http://www.youtube.com/watch?v=XGAJ7q40NWs&feature=player_embedded#! Rosalind Peterson: The Chemtrail Cover-Up

No youtube ei vielä kovin luotettavan tiedonvälittäjän maineessa ole, mutta jos taivaan ilmiöt kiinnostavat, niin kannattaa googlettaa "Cirrus cloud" tai "standing wave cloud". Ihan vaikka kuvahakuna.

http://www.google.fi/search?q=Cirrus+cloud&hl=fi&client=firefox-a&hs=WXy&rls=org.mozilla:fi:official&prmd=imvns&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=XbiWTrSTEKqp4gSwtJypBA&ved=0CEMQsAQ&biw=1280&bih=682

Siinä aika hieno kuva:



tai:



Sitten jos on kauhean epätietoinen taivaan ilmiöistä ja haluaa tietää niiden todellisen syyn, kannattaa kysyä vaikka Ilmatieteen Laitokselta tai mennä kansalaisopiston kurssille, niin saa oikeaa tietoa. Mutta onhan sne salaliitot kuitenkin niin huisin paljon jännittävämpiä

Suomalainen maaseutu käsitteli luomua uutisessaan "minne menet luomutuotanto?"

Minne menet luomutuotanto?

Ei ole sellaisella tuottajalla helppoa, jota luomumainonta markkinoi aitona ja oikeana luomutuottajana, vaan suuret jyräävät pienet, sitä ei vain kerrota mielellään kuluttajalle.

Juttu herätti monta ajatusta luomusta ja niistä viljelijöistä, jotka koettavat sitä aatteellisuutta vielä harrastaa. Lieköhän kehitys vastaava myös meillä? Sen aika näyttää.

Suomalainen luomutarkastus on pääasiassa kuitenki varsin skarppina. Itse olen sitä mieltä, että jos muu ei auta, niin lisää ylläritarkastuksia, niin saadaan luottamus kuluttajalle pidettyä. Muuten luomuyritys on turhaa jos kuluttajan luottamus menee.

Olenpa tuota luomua vähän suunnitellut, mutta eipä taida vielä kannatta, sillä vientipuoli pitäisi ensin saada vetämään ja Euroopan kuluttajat eivät usko Suomen luomuun ja se on suuri ongelma.

Kotimaisten kuluttajien uskon jättävän kohta luomun hyllyyn ja se pieni prosentti jatkaa sen tukemista, mikä on ollut tähänkin asti. Tämä on ollut kuitenkin trendi kaikkialla, enkä usko Suomessa muuta tapahtuvan.

Kuitenkaan kuluttaja ei osta minkään muun perusteen takia kuin hinnan ja se näkyy taas, kunhan ensihuuma on loppunut. Tietenkin, jos tavanomaista tuotantoa saadaan riittävän suurella teholla mustamaalattua, niin voi olla, että luonnonmukainen trendi säilyy kauemminkin, mutta siinä tehtävässä rivit rakoilevat:

http://www.lansivayla.fi/artikkeli/68076-luomuviljely-tapahtuu-viiden-vuoden-kierrossa

Lassilan mielestä suomalaista tavanomaisesti tuotettua ruokaa voi kuitenkin syödä melko hyvillä mielin.

– Suomessa tavanomaisesta maataloudesta ei onneksi voi puhua tehomaataloutena, ja esimerkiksi eläinten olosuhteet ovat kansainvälisesti vertaillen ihan hyvät.

Ruokatieto

Myös luomuruuan vienti voisi helpottua tiukempien sääntöjen ja valvonnan myötä. Tuottajajärjestö MTK:n luomuvaliokunnan puheenjohtaja Arto Hanelius totesi maanantaina Maaseudun Tulevaisuudessa, että Suomeen tarvittaisiin tiukempaa tarkastusjärjestelmää.

Hänen mukaansa eurooppalaiset kuluttajat pitävät Suomen luomulainsäädäntöä liian löysänä, koska se on EU:n minimitasoa. Muualla on käytössä yksityiset tarkastusjärjestelmät, joilla usein on myös lainsäädäntöä tiukemmat vaatimukset.

Minusta on vähän vilunkipeliä houkutella ulkomaanviennin avulla tuottajia luomuun, jos kuitenkin todellisuudessa tilanne on tuo, mikä ruokatiedon sivuilta käy ilmi.

Sitten jos valvonta (eli byrokratia) nostetaan muun Euroopan tasolle, löytyykö meidän kokoluokan tiloja enää siihen byrokratian pyöritykseen mukaan, vai pitääkö tilojen alkaa ulkoistaa byrokratiaa, joka taas nostaa kuluja kohtuuttomasti?

Suomen luomu ei kelpaa suomalaisena luomuna, vaan se kelpaa muuhun sekoitettuna bulkkiluomuna, jos kelpaa, sillä eurooppalaiset kuluttajat pitävät meidän luomua minimiluomuna, jonka tuotantoa ei valvota riittävästi, jotta siihen voisi luottaa.

Yksi puhuu yhtä, toinen toista, niin ala siinä sitten luomutuottajaksi puhtain sydäminen ja luottavaisella mielellä.

Ja taas Suomessa kuluttajat ostavat kohta luomunsa halvempana ulkomaisena bulkkiluomuna, kun hintaero on kuitenkin niin suuri, tai sitten tulevaisuudessa latvialaisena ja liettualaisensa, joissa onkin jo Euroopan suurin luomupinta-ala viljelyssä.

Luomussa pyritään maan kestävän tuottokyvyn satoihin sekä parantamaan sitä.

Näin siellä mainoksissa lukee, mutta onneksi meillä on rehellisiä viljelijöitä, jotka joko tietoisesti tai tiedostamattaan kertovat muuta:

Järvenpohjassa kasvaa luomua

Tämä luomutilallinen jo kertoi kansalle tavanomaisen tuotannon helpoudesta, eli kauppaan ja myrkyt peltoon.

Nyt hän kertoo toisessa jutussa luomutuotannon autuudesta.

Isäntäpari on tyytyväinen päätökseensä luomun viljelystä ja jaksaa pysyä toiveikkaana, vaikka sadot ovat välillä mitä ovat.

Toivottavasti myös valtakuntamme päättäjät lukeavat näitä uutisia, jotta tietävät sen, mitä äänestäjät voivat joutua kokemaan luomuhevosta veikatessa.

Isäntä Peter Holmberg kertoo esimerkiksi härkäpavun antavan satoa aina 300 kilon ja yli 3000 kilon välillä hehtaaria kohden vuodesta riippuen.

Sadot ovat mitä ovat, mutta pääasia on, että trendikkäät kaupunkilaiset saavat kallista ruokaa lautaselle, jolla on kaupallista imua harvojen ja valittujen joukossa ainakin jonkin aikaa?

Entäs ne muut?

No ne nälkäiset voivat lohduttautua rouvan sanoin:

Vaan ei myö niistä välitetä, tämä on luomua, rempseä emäntä toteaa.

Sellaista lehdissä viikonlopun jäljiltä.

Ilta-Sanomat tarjoilee totuutta luomusta:

Yllättävä väite luomutuotannosta!

Luomuviljelijä kertoo kaikelle kansalle totuuden modernista maanviljelystä ja sen metodeista:

Isäntä uskoo, että tehotuotanto houkuttelee viljelijöitä lähinnä sen helppouden takia.
–Tehotuottaja menee kauppaan, ostaa myrkyt, laittaa ne traktorin perään ja lähtee ajelulle. Toista on täällä, sanoo luomuperunaa ja härkäpapua vaaliva myrskyläläinen.

Menee kauppaan, ostaa myrkyt ja se on siinä, valistaa luomutuottaja kansaa sanomalehden välityksellä. Kylläpä taas annettiin kollegoista hyvä kuva ja rehellinen. Ehkäpä se tavanomainen tuotanto on muutakin kuin kaupasta myrkkyjen ostamista, mutta ei nyt puututa siihen.

Ja jälleen kerran luomuviljelijä ei ilmeisesti tarvitse öljyä, lannoitus on ilmeisesti ilmaista, rehut ovat käytännössä ilmaisia, ja syötävä ilmestyy kauppaan lähes tyhjästä, mutta kuitenkin se on niin vaikeaa? Onneksi tavanomainen viljely on niin helppoa.

Esimerkiksi luomun viherlannoitus ei kuitenkaan taida olla ilmaista, veronmaksajille.

Mutta sitten lopuksi taitaa hiukan huolettaa ulkomaisen luomun suosio, sillä pitää potkaista hieman nilkkaan myös ulkomaan kollegaa:

–Suomessa luomu on sentään luomua. Italiassa tarkastajat käyvät pellon laidalla lohduttamassa, että laita sinne vähän myrkkyä, niin sato paranee.

Kertooko italianpoika sanomalehdessä Suomen luomukollegasta samanlaista juttua haastattelussa?

Vaan:
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2011/08/1372393/luomutuotteista-kova-pula-kaupoissa

Olemme lukeneet että luomu on trendi. Olemme lukeneet, että ruokatrendit nykyisin vaihtuvat nopeaan. Toivottavasti pääset osingoille tästä trendistä. Palataan huomenna asiaan uusien näköalojen kanssa.

Miten musta kuitenkin tuntuu että tähän demonisointiin sortuu juurikin muut tahot kuin luomuväki?

Virallinen luomuväki ei varmaankaan, mutta ne luomukuluttajat, jotka ovat löytäneet siitä pelastuksen ja iankaikkisen elämän.

Muutenkin ihmetyttää mistä tulee tällainen onoff- asettelu keskusteluun - eikö ole vain hyvä, että on erilaisia tuotantotapoja jotka vastaavat kuluttajien odotuksiin, ja joista löytyy tarvittavaa innovaatioita erilaisten ruuantuotantotapojen tutkimukseen.

Tässä piilee juuri sudenkuoppa, sillä miten muuten esimerkiksi luomu, luonnonmukainen, pärjäisi kilpailussa kuluttajien sieluista, jos se ei kykene näyttäytymään paremmassa valossa kuin kilpailijansa, tavanomainen viljely.

Sen ainoa keino näyttäytyä uskottavana vaihtoehtona on juuri "vastustajan" demonisointi, eli luomu on puhdasta ja tavanomainen on kauheaa kasvuhormoni-tuholaismyrkky-rikkaruohomyrkky-antibioottivalmistetta, joka sairastuttaa sinut, läheisesi ja mikä kauheinta, lapsesi. Tätähän nämä kaupunkilaisnaisten blogit tällä hetkellä maalaavat tavanomaisesta viljelystä ja jopa osa luomuviljelijöistä päättää potkia nilkkaan kollegojaan, kun heillä on väärä usko.

Eräässä suositussa blogissa keskusteltiin siitä, kannattaako ostaa ulkomaista luomua vai suomalaista tavanomaista ja lähes kaikkien mielipide oli ulkomaista luomua, koska suomalainen tavanomainen viljely oli osallistujien mielestä kaameaa antibioottikasvuhormonitehotuotantoa. Hyvin on viesti mennyt perille. Näiden kaupunkilaisten mukaan oikeastaan kiinalainen luomu taitaa olla ainoa suomalaista tavanomaisesti viljeltyä kurjempi tuote, joten siinä menee raja.

Näin ajattelevat trendikkäät kaupunkilaiset niistä ihmisistä, jotka koettavat saada sinne supermarkettiin ruokaa. Onneksi heillä on mistä valita, eli voi valita aivan jokaisen tuotantomuodon väliltä, mikä sielulle ja kukkarolle sopii ja ruokaa saa valita tuotetuksi aivan mistä kolkasta maailmaa tahansa. Kaikilla ei ole asiat niin hyvin.

Eikä tuolloin välttämättä tuloksena ole nykyinen luomu, eikä varmasti nykyisenlainen "tehotuotanto"

Tämä on täysin totta ja ehkä tätä päivää jo kannataisi valmistella taisteltaessa kuluttajien sieluista ja siitä, mikä on kuluttajan mielissä uskottavaa maanviljelystä. Se, mikä on kuluttajan mielessä uskottavaa, voi olla kuitenkin vain mediarummutuksen tulosta ja median rummut muuttavat niin helposti suuntaa tai rumpalilta hukkuu kapulat, kuten taisi käydä Saksassa tämän ehec-skandaalin myötä, jossa kuluttajien silmiin osui niin monta kertoo uutisissa "bio", että se näkynee ostoskäyttäytymisessä jonkin verran, pahimmassa tapauksessa hyvin paljon.

Tähän olen vastannut aikaisemmin. Itse asiassa kukaan Suomalainen viljelijä tehdessään viljely- ja investointisuunnitelmiaan ei ajattele maailman nälkäisiä vaan omaa kukkaroaan ja sitäkin kovin lyhyellä tähtäimellä.  L&L:n slogania levitetään luomun lyömiseksi eikä tehdä ihan oikeita päätelmiä ruuan riittävyydestä kaikille. Lehti on kaupallinen opus ja siksi sen mielipiteet jäävät omaan arvoonsa agribusineksen monisanaiseen mulle-mulle-ideologiaan.

Lehti voi olla kaupallinen opus ja luomuviljelykin on käsitääkseni kaupallista toimintaa. Kuitenkin erittäin luomumyönteinen WWF oli pahasti sitä mieltä, että jutussa mainittu ei-luomuviljelijä oli paras vaihtoehto luonnon kannalta voittamaan Itämeren ympäristöystävällisimmän viljelijän titteli, joten kai jutun voi kuitenkin lukea, jos siellä vaikka saattaisi asiaa olla?

Vai onko luomussa niin pyhät dogmit, että aidan taakse ei saa edes kurkistaa ja kantaansa ei saa muuttaa, vaikka olisi ympäristöystävällisempi ja luonnon kannalta parempi vaihtoehto tarjolla?

Sellaistako tässä yritetään kuluttajalle myydä uskottavana maanviljelynä?

Kuluttajat alkavat olla yhä valistuneempia kaiken maailman ruokahuijausten suhteen, jolloin uskottavuus on asia ykkönen kun halutaan tuotteesta asiallinen korvaus myös viljelijälle. Luomu-status on tässä käyttökelpoinen apuväline.

Entä kun luomu paljastuu huijaukseksi ja ihmiset ymmärtävät, että on luonnon kannalta parempiakin vaihtoehtoja, jotka kykenevät eettisesti ruokkimaan kaikki maailman ihmiset, eikä vain rikkainta osaa länsimaissa?

Järkevä  ruokatuotanto on mielestäni sitä, että tuote on vaaraton, terveellinen ja ravitseva syötävä.

Ja tavanomainen suomalainen maanviljelys ei tuota vaaratonta, terveellisiä ja ravitsevaa syötävää, vaan jotain muuta? Ne kaupunkilaisnaiset blogeissaan ovat siis oikeassa välittäessään muille hormoni-antibioottimaidosta kauhuasiaa, sekä pelotellessaan meitä kaikilla muilla kauheuksilla?

Tavanomaiset tuottajat Suomessa tuottavat vaarallista, epäterveellistä ja ravitsematonta syötävää?

Pistetäänpä vielä Leipä Leveämmäksi -lehden juttu viime vuoden WWF:n Itämeren ympäristöystävällisimmän viljelijän palkinnon voittaneesta tilasta. Jutusta tulee hyvin esille tehotuotannon kehitysmahdollisuuksia ympäristöhaittojen vähentämisen suhteen. Kyseessä ei ole luomutila, kaikkien luomuviljelijöiden suureksi hämmästykseksi.

Leipä Leveämmäksi -lehti numero 1 / 2011

Lainauksia jutusta, joka alkaa sivulta 16:

Johtava ajatus oman tilan kehittämisessä on luonnonvarojen kestävä käyttö tuottavuudesta ja kannattavuudesta tinkimättä. Maailman kasvavaa väestöä ei myöskään ruokita, ellei viljelymenetelmiä kehitetä tehokkaiksi. Luomu ei ratkaise nälkäongelmaa, sanovat Teri Lee ja Håkan Eriksson.

Meillä on otettu ensimmäisten joukossa käyttöön esimerkiksi GPS-karttapaikannusmenetelmä ja Yara N-Sensor, jonka avulla levitetään lisätyppi kasvukaudella peltoon.

Esimerkiksi typpitase on Wiggebyn tilalla parantunut jopa 50 %. "Odling i balans" -tilat tavoittelevat ravinteiden käytön tehokkuutta ja mittaavat käyttämättä jääneen typen ja fosforin. Wiggebyn tilalla typen huuhtoutuminen on vähentynyt 50 %. Nyt typpitase on alle 30 kiloa hehtaarilta. Luvussa on mukana pellolta tuleva typen hävikki ilmaan.

Fosforin huuhtoutumista vähennetään laskeutusaltaalla. Parin viime vuoden ajan veden fosforipitoisuutta on mitattu kerran kahdessa viikossa isännän ottamista vesinäytteistä. Analyysit tehdään Ruotsin maatalousyliopistossa. Ravinteiden huuhtoutumista estämään on perustettu vesistöihin rajoittuville pelloille 6 metrin levyiset suojakaistat.

Satoa syysvehnästä saadaan noin 7000 kg/ha, syysrapsista 3500 kg/ha ja nurmesta 9000 kg/ha kahdesta niitosta. Sikoja kasvatettiin tilalla vuoteen 2005 asti, mutta niistä luovuttiin heikon kannattavuuden vuoksi. Nykyisin kotieläiminä on 14 eläintä ylämaan karjaa.

Tilan neljä jalkaa talouden kannalta ovat viljan myynti, säilöheinän myynti hevostiloille, koneurakointi ja kiinteistöjen vuokraus. Jokaisesta saadaan neljännes tuloista, summaa Teri Lee.

Tilalla on ollut käytössä Yaran kehittämä N-Sensor 7 vuotta. Kyseessä on traktorin katolle asennettava laite, joka mittaa kasvuston typentarpeen lehtivihreän perusteella.

N-Sensorin hyödyt ovat tasainen kasvusto, parempi sadon laatu sekä korjuutyön helpottuminen. Typen käyttö on pienentynyt 2-3 %, mutta se levitetään tehokkaammin oikeisiin kohtiin. Lisäksi lohkoilta saadaan entistä suurempi sato.

Typpeä vehnälle annetaan keväällä 120-130 kiloa hehtaarille. Lisätyppeä lippulehtivaiheessa ennen tähkälletuloa levitetään N-Sensorin mukaan noin 20-30 kiloa hehtaarille ja kolmas levitys tapahtuu tautiruiskutuksen yhteydessä, silloin typpeä levitetään urealiuoksena 8-10 kg/ha.

Wiggebyssa kompostoidaan Tukholman hevostallien lantaa ja kasvihuoneiden biojätteitä. Muhinut komposti levitetään omille pelloille. Tavoitteena on, että 50 % tilan fosforintarpeesta ja 10 % typentarpeesta saadaan kompostista.

Ruotsissa fosforilannoituksen enimmäismääräksi sallitaan 22 kg/ha.

Wiggebyn tilalla vehnäsato vaatii fosforia yli 30 kg/ha. Fosforin suhteen tilan tase on jatkuvasti negatiivinen, toteaa Håkan Eriksson.

Koneiden polttoaineet ostetaan, mutta muuten tila on energian suhteen omavarainen eikä käytä fossiilisia polttoaineita lämmitykseen.

Tilan viljelyksessä olevat pellot, 600 ha, hoidetaan kolmella traktorilla.

Jutusta tulee hyvin esille, että tehoviljelyssä voidaankäyttää parhaita luomuviljelyn keinoja, mutta toisin päin ei sitten onnistukaan.

Viljelykierto, viherlannoitus ja komposti sopivat ihan hyvin tavanomaiselle viljatilalle. Useamman kertaan viljelykaudessa tehty täsmätyppilannoitus ja kunnollisten torjunta-aineiden käyttö eivät tule kuitenkaan siirtymään aidan toiselle puolelle. Nykyinen tehoviljely voi olla ympäristöystävällistä ja tehokasta. Tässäkään mielessä ei ole mitään syytä tukea kalliimpaa ja tehottomampaa luomumenetelmää, vaikka osa kuluttajista on siitä innostunut trendikkäänä vaihtoehtona.

Landehande : ei siis kuluttajan näkökulmasta uskottavaa viljelyä.

Olet sitä mieltä, että maatalouttamme pitäisi kehittää siihen suuntaan, että se olisi uskottavaa maanviljelyn todellisuudesta vieraantuneen kaupunkilaisen kuluttajan silmin?

Eikö tuo ole hieman omituinen näkökulma kehittää järkevää maataloutta?

Niinkuin sanoin: ota asioista selvää.

Sitähän tässä tehdään, joten asiallisia vastauksia tarvitaan, jotta asia tulee selväksi.

Luomupelloilla ei tehdä juolantorjuntaa ankarammalla tavalla kuin tarpeeseen.

Voisiko olla mahdollista, että myös tavanomaisessa viljelyssä saa torjua ainoastaan tarpeeseen, vai onko tarpeen mukainen torjunta vain luomun etuoikeus?

Monin viljelyteknisin keinoin juola pysyy kurissa muutenkin.

Ja näitä keinoja ei missään tapauksessa saa käyttää luomun ulkopuolella?

Lisäksi on uusia laitteita, joilla saadaan juolaa hyvin kuritettua samalla kuin muokataan maata kylvökuntoon.

Ja nämäkin ovat sallitut ainostaan luomussa?

Lisäksi luomupelloilla on lepovuoroisia kausia, jolloin ei juuri öögeliä kulu.  

Mahtaako sieltä pellosta tulla ruokaa lepovuoroisina kausina ihmisten lautasille?

Luomupelloilla ei kuluteta keskimäärin niinkään paljoa polttoaineita kuin tavanomaisella viljelytavalla.

Verrattuna saatuun satokiloon, vai mihin verrattuna? Ihmiset syövät toistaiseksi ainakin kiloja, eivät mitään muuta.

Valitettavasti hybridi ei toimi luomussa. Ota siitäkin selvää itse.

Ei nämä vastaukset "ota itse selvää" nyt oikein vakuuta? Ovatko siis luomun säännöt niin pyhät ja koskemattomat, että mitään joustoa monipuolisen järkevän viljelyn suuntaan (esim. integroitu torjunta) ei voida tehdä, ei nyt eikä tulevaisuudessa, vaan kun luomutrendi kuluttajien puolelta on ohi, kuollaan saappaat ravassa ja jalassa?

Tässä on päässyt keskustelu hyvin alkuun ja pistänpä linkin Ylen aamutv:n ohjelmaan, jos joku sen jätti katsomatta, sillä ketjun aihetta siellä sivutaan.

Ykkösen aamu-tv: Luomulihaa vai teholihaa?

Luomua halutaan kauppoihin, mutta onko kuluttaja valmis maksamaan siitä? Pitkälle jalostetut broilerit hirvittävät, mutta kaupasta ostetaan silti halpaa lihaa. Lihanjalostuksesta ja luomulihasta keskustelivat karjatilallinen Raija Rehnberg sekä jalostustieteen professori Jarmo Juga.

Lisäksi loppupuolella haastatellaan puhelimen välityksellä toimitusjohtaja Jouko Lahtista  A-tuottajista. Lahtinen kertoo omana mielipiteenään luomun suurimmista ongelmista sen, että ihmiset sanovat gallupeissa sitä ostavansa, mutta todellisessa tilanteessa käsi käy halvemman tuotteen pakettiin. Sama kuin kotimaisuuden suosimisella gallupeissa. Kyselyissä 95 % kuluttajista sanoo suosivansa kotimaista kaupassa, mutta jostain syystä gallup ei toteudu käytännössä.

Kauppias ei myy sitä mitä ihmiset sanovat ostavansa, vaan sitä, mitä he todellisuudessa ostavat.

Pari sanaa vielä öljystä, kun se tuntuu olevan aina tavanomaisen viljelyn loppumisen syy ja luomuviljelijä vain porskuttaa eteenpäin, öljystä viis.

Lueskelin tällä palstalla kirjoittavan Wejjon nettisivua ja sieltä silmiin osui taistelu juolavehnää vastaan:

Torjunta aloitettiin syksyllä sadonkorjuun jälkeen kultivoimalla lohko, jolloin jo talvea varten tuleentunut juola lähti uudelleen kasvuun ja hukkasi näin juuriinsa varastoitunutta vararavintoaan. Kun juurissa näkyi 2-3cm uutta kasvua, kasvusto rikottiin vielä kerran talven alle lapiorullaäkeellä.

Nyt keväällä maan kuivuttua muokkausta jatkettiin, aina kun juuriin tulee uudet 2-3cm alut. Keväällä kasvuunlähtö on nopeaa, joten tähän mennessä olen ehtinyt muokata sen s-piikkiäkeellä 3 kertaa.

Nyt lohko vielä kynnettiin huolellisesti, jolloin saamme puhtaan maan kylvöalustaksi, ja siihen kylvetään vilja-virna-raiheinä-apila seos viherlannoitukseksi seuraavan vuoden rypsiä varten.

Kyllä minusta tuossakin toiminnassa hiukan saattaa öljyä kulua, joten asiat lienevät enemmän kuin mustavalkoisia.

Suomessahan rikkaruohot ovat hyvin pieni ongelma, jos vertaa Tanskaan ja mitä etelämmäs mennään, ongelmilla on taipumusta pahentua. Luomu-lehdessä (3/11) oli juttua Tanskasta, luomutilasta ja sen taistelusta rikkakasveja vastaan.

Hyvin viljavalla alueella, Sjaellandin saarella ja Lammerfjordin pelloilla, viljelee luomuviljelijä Boje Skytte. Hänellä on yli 450 hehtaaria viljeltävää, eli viljaa, avomaan vihanneksia, sekä juureksia. Skytte kertoo, että hyvin viljavasta maasta on myös ongelmansa, eli hyvin mittavat rikkakasviongelmat. Jos kasvaa viljeltävä tuote hyvin, kasvavat rikkakasvit vielä paremmin.

Tällä hetkellä asia ratkaistaan niin, että traktori vetää perässään leveää lavettia, jolla makaa 27 työntekijää, jotka kiskovat rikkaruohot käsin pellosta. Tosin ennen tätä vaihetta on pellot jo liekitetty, sekä käytetty muita metodeja, joita ei jutussa eritelty sen tarkemmin. Voisi olettaa, että käsinkitkettäessä traktorin vetämällä lavetilla homma vaatii aikaa ja vaivaa, sekä käsittääkseni sitä öljyä ja eipä se liekityskään onnistu ilman fossiilisia luonnonvaroja.

Boje Skytte on rakentanut prototyypin laitteesta, jolla hän haluaa rikkaruohojen torjumisesta syntyvät palkkakulut pois, sillä eivät ne ihmiset niitä siellä ilmaiseksi nypi.

Laite perustuu höyryyn, eli maa höyrytetään tulikuumalla höyryllä noin 5-7 sentin syvyydeltä asti rikkojen tuhoamiseksi. Mutta sitten piti lukea pari kertaa, jotta ymmärsi mistä on kysymys. Laite käsittelee yhden hehtaarin kahdeksassa tunnissa. Tämän yhden hehtaarin käsittelemiseksi menee puhdasta vettä höyryn tuottamiseksi 2000 litraa, ja vetotraktori sekä höyrytin kuluttaa sinä aikana 600 litraa dieseliä.

Skytten omastakin mielestä tämä oli pieni epäkohta, mutta silti laite on edullisempi tuottajalle, kuin 27 lavetilla makaavaa ihmistä. Skyttellä on 450 hehtaaria peltoa, niin tuosta voi sitten kiinnostunut laskea öljyn- sekä vedenkulutuksen ja miettiä, että kuinka ekologista se toiminta on.

Minusta luomuun siirtyminen ei ratkaise mitään ongelmia, vaan ratkaisu taitaisi olla enemmän hybridi luomusta sekä tavanomaisesta, mutta onko luomuviljely valmis luopumaan dogmeistaan, jotka tuntuvat olevan sangen pyhiä. Vai ottaako tavanomainen vain luomusta järkevät metodit itselleen ja luomu jää yksin painimaan marginaalimetodina ongelmiensa kanssa