Hiehoilla kahtena vuonna tiinehtivyysongelma, eri sonni - tuskin sonniongelma. SJKn viittaus ruokinnalliseen syyhyn lienee lähimpänä. Yleisin syy seleeni ja siihen liittyen e-vitamiini. Rotukarja-hankkeen tutkimusten mukaan liharoduilla e-vitamiinitasot todella alhaisia ( http://rotukarjahanke.fi/kcfinder/upload/file/Yhteenveto%20seleenitutkimuksesta.pdf ).
Erityisesti nuorkarjalla e-vitamiiniongelmaa.

Meillä kun vastaavassa tilanteessa keskityttiin seleeniongelmaan, jäi huomiotta talvirehulohkojen sinkkivaje. Sinkki aiheuttaa samoja ongelmia kuin seleeni, hyvänä tuntomerkkinä karvan kiillottomuus ja tulee karvattomia alueita etenkin kaulan alueelle.
Seleenin ja sinkin puute näkyy myös sarvistaa (varsinkin sinkki), joihin ilmestyy kapea vaalea raita (kuin valkoinen kumilenkki).

Hyvä säilörehu ja jonkin verran ohraa, voi johtaa uudistushiehojen ylikuntoon ja rasvoittumiseen.
Viime vuonna säilörehuissa olli suuria heittoja lohkojen sisällä ja esim energiat oli joissakin tapauksessa tosi korkeita valkuaiseen nähden. Rasvoittuminen aiheuttaa kiimattomuutta ja korjaantuu hitaasti esim laidunkaudella.

Limousin-vasikoita mahtuu lisää, vielä parempi jos emot vähintään 75% limukoita.
 Kts www.nostettanaaraista.fi ja siellä on tuo yhteydenottokin mahdollista tai sitten yksityisviestillä.

Tässä uusinta tietoa tapahtumasta

http://files.kotisivukone.com/nostettanaaraista.kotisivukone.com/uutinensonnihuutokauppa_anelma.pdf

Sonnien tietoja löytyy täältä

http://nostettanaaraista.fi/9

Ranskassa limukan jalostuksessa ikä 1. poikimisessa on 24 kuukautta. Rotu siis soveltuu myös Suomessa 24 kuukauden ikään, vaikka joku koittaa jotakin muuta selittää. Kätevää kun jalostus hoitaa asian eikä tarvi kikkailla...

Ranskassa hiehoja kasvatetaan joillakin alueilla ympäri vuoden luonnonlaitumilla niukalla lisäravinnolla ja siksi ne kasvavat niin hitaasti että poikivat vasta 36 kuukautta vanhana. 

Eiköhän se tilakohtainen tavoite ole enemmän kiinni fyysisistä mitoista kuin kuukausien lukumäärästä.

Puola on Suomen naudanlihamarkkinoiden suurin tuontimaa. Kokonaismäärä Puolasta on vuositasolla suurempi kuin kakkosella (Tanska) ja kolmosella (Saksa) yhteensä (2011 vuonna). Puolalaista nautaa syötetään pääosin laitoskeittiöiden kautta, lapsille kouluissa ja vanhuksille hoitolaitoksissa.

Oheisesta linkistä pääsee ainakain kertomaan kantansa, jos ei ehkä niin vaikuttamaan.

Sivun alaosassa kohta verkkokysely.

http://ec.europa.eu/agriculture/consultations/organic/2013_fi.htm

Eikös toi marmaroituminen saa vauhtia vasta, kun eläin on yli kaksi vuotias, useimmat rodut on sellaisia että sonnit teurastetaan 16-18 kuukauden iässä, joten eiköhän sekin ole yksi syy siihen että sitä ei esiinny ton enempää.

Kerrankin kommentti joka sai aikaiseksi kuukelointia. Tuo esittämäsi oletus lienee vanhakantainen, se tuli varsin monissa uusissa tutkimuksissa esille. Marmoroituminen alkaa jo varsin nuorella iällä ja siihen voidaan vaikuttaa erilaisilla valinnoilla. Tässä hyvä linkki jossa kanadalaiset kertovat mitä voidaan tehdä

http://www.nutrecocanada.com/docs/shur-gain---beef/managing-and-feeding-for-marbling-and-carcass-quality-in-beef-cattle.pdf

Jutussa tuli esille muutama seikka joka saattaa olla syynä Rotukarja-tutkimuksen tuloksiin:
* vierotusikä ja ruokinta vierotuksen jälkeen vaikuttavat marmoroitumiseen
* eläimen sairastelu laskee dramaattisesti marmoroitumista (koeryhmien eläimillä ripulia joka romahdutti päiväkasvut kokeen akuvaiheessa)
* kovapäinen luonne (rodun sisällä verrattuna) laskee marmoroitumista, hereford-ryhmän muita korkeamman pH:n yksi syy oli kovapäiset yksilöt osana hereford-ryhmää (LTKn tutkija oli jotakin tälläistä kommenttia antanut käsitellessään pH:ta)
* ruokinta maissilla on marmoroitumiselle parempi kuin ruokinta viljalla (korsirehuvaltainen ruokinta voipi olla marmoroitumiselle myrkkyä sanoi toinen tutkimus, marmoroituuko niittyliha)

Näissä ruokintakokeissa on tärkeä ja huomionarvoinen asia se, kuten eräs tutkija tunnustikin, kokeissa ryhmät on valittu randomisti.  Jalostukselliset tasoerot rotujen välillä ovat täysin vailla huomiota.

Vähintään vieroituspainot täytyisi olla lähellä toisiaan kun lähdetään ruokintakokeita tekemään ja vertailemaaan.

Onhan tuokin osatotuus, eli eläinvalinta vaikuttaa lopputulemaan. Hyvä esimerkki eläinvalinnan vaikutuksista on leikkuuvasteen rotukohtaiset mittaukset, kahdessa 2012 nautatutkimuksessa.

                                                          Ab     Li      Hf        Ch    Si
InnoNauta, leikkuuvaste kg/cm²      13,2  12,1   10,0   11,9    Ei mitattu
InnoNauta, aistinvarainen mureus    5,5    5,6      6,1     5,2    Ei mitattu

Rotukarja, leikkuuvaste                    8,3    12,6   14,2   13,2   17,4
Rotukarja, aistinvarainen mureus     5,7     5,6       5,1     4,8   4,2

Leikkuuvasteessa pienempi luku on parempi ja aistinvaraisessa isompi parempi.

Marmoroituminen arvioitiin japanilaisella asteikolla:
O = ei marmoroitumista
1 = hyvin vähän marmoroitunut  2 = vähän marmoroitunut 3 = marmoroitunut
4 = paljon marmoroitunut 5 = erittäin paljon marmoroitunut

Rotukarja tulokset:

Hf    1,2
Ab   1,4
Si     0,8
Ch   0,6
Li     0,8

Siis kaikki alle 2 (vähän marmoroitunut)

Kun tavoitteena on ollut isot ruhopainot myös Hf ja Ab roduilla, onko pesuveden mukana mennyt jotakin joka olisi pitänyt säilyttää?

Seminaarin luomuosiossa oli esitelty yleisestikkin esitetyjä pullonkauloja luomutuotannossa. Kovasti keskustelua oli herättänyt se että luomupihvilihat sekoitetaan muuhun luomunaudanlihaan leikkaamossa. Kasvattajat olivat toivoneet kovasti luomupihviliha kauppoihin. Puuhiksen käsitys on että kaupassa luomuna menee jauhelihaa ja jonkinverran suikaletta, muiden ruho-osien hävikki on kohtuuton, eli ei mene kaupaksi.

Seminaarissa oli myös mielenkiintoinen toteamus HKn edustajilta:
"Teurastus‐ja leikkuutuotannon kannalta parhaita ovat teuraspainoltaan noin 300 –320 kg painavat ruhot"
Jos optimipainot ovat tuossa haarukassa, miksi raskaammille ruhoille saa 10% paremman hinnan?
Haarukka sinäänsä olisi hyvä herelle ja angukselle, jos vaan perinnöllinen marmoroituminen saataisiin kohdalleen.

No niin, taas yksi puuhapelle ja toinen limppari rodun edustaja ovat sitten löytäneet tieteellisiä tutkimustuloksia. Sepä hienoa. Olisi varmaan parempi kun tutkisit niitä ihan vaan kotioloissa emännän kanssa.
Näissä tutkimuksissa voidaan saada ihan mikä tahansa rotu näyttämään paremmalta kuin toiset. Odotan mielenkiinnolla miten saat siitä toisesta kokeesta jossa ei ole käytetty noin paljon väkirehua, taas jotain hehkutusta aikaan. Siinä on melkein 300kg  elopainossa eroa limousin ja angus sonnissa. Jatketaan juttuja sitten kun olette päässeet eroon rintaruokinnasta. Tästäkin huolimatta oikein hauskaa joulua kaikille lihakarjatiloille rodusta riippumatta.

Ajatus HKn ja limppariväen salaliitosta on varsin uusi ja raikas   
Ihan oli luvut esitetty kuten seminaariaineistossa ja ilman manipulaatiot. Itse asiassa luvut on kopioitu suoraan arvostetun tutkijan ja anguskasvattajan esitysmateriaalista.

Hitaan kasvun koe (10% väkirehutaso) on vielä kesken. Punnituksessa nro 11 tuli seuraavat tulokset:

                      Ab     Hf     Ch     Si      Li
Elopaino, kg  747    689  721   711   594
Ikä, kk           19,6  19,2  19,2  18,8  17,9

Lähde Rotukarja-seminaariaineisto

Käsitys 300 kilon elopainoerosta ei siis ilmene ainakaan seminaarin papereista. Se kyllä selviää että limpparivasikat lähti kokeeseen takamatkalta, eli alaikäisenä. (Kun sitä kommenttia kaipasit) 

Tiedoksi että myös tässä kokeessa 3. kuukauden punnituksessa eläinten (tässä kokeessa siis myös here) päiväkasvut notkahtivat.

Ne päiväkasvukäppyrät löytyy seminaariaineistosta  (vajaa 100 sivua). Niitä voi saada hankkeelta, en tiedä.

Jos on yli 500 klikkausta niin onhan sitä tietoa löydyttävä ja kun aikansa etsii niin löytyyhän ja paljon. Tässä nyt aluksi kasvatuskokeen tulokset mallissa jossa väkirehuprosentti oli 40%. Päiväkasvukayrät herefordia lukuunottamatta vihjaavat ongelmiin punnituksessa tai kasvatusolosuhteissa, varsinkin kolmannella kasvatuskuukaudella ja osin myöhemminkin.

Enpä kommentoi tässä vaiheessa enempää, ettei syytetä itkupotkuravaireista tai ylenpalttisesta uhoamisesta  . Lisää tuloksia jahka kerkiän.

Ab         Hf          Ch         Si          Li Kasvatuspäivät             248,9    260,9     332,8   319,9   326,3 Alkupaino                      335,9    295        343      334,6   266,6 Loppupaino                   676,5    673,6     804,9   799,7   701,5 Kasvu kg/pv                  1,51      1,56       1,43     1,41     1,26 Syönti kg ka / pv           13,01    12,79     14,1     13,8     12,0 Sr, kg ka/pv                   7,93      7,8         8,61     8,45     7,32 Ohra, kg ka/pv              4,02      3,95       4,36     4,27      3,7 Rypsi, kg ka/pv              0,89      0,85       0,98     0,96     0,82 Kokonaissyönti, kg ka   3239     3338,4   4696,3  4428,1 3882,9 Rehukustannus, €/pv (0,15€/ kg ka)       1,77      1,74       1,93      1,89     1,63 Kustannus yht, €           440,70  455,79   641,46  604,83 530,37 Teuraspaino, kg             371,2   359,1     455,7    450,3   435,7 EUROP                            R-         O+         U-          R+        U+ Rasvaluokka                   2,95     2,6         2           2           2 Teuras-%                       54,9     53,3       57,3      56,5      62,1 Marmoroituminen, IMF% 2,65    1,65       2,08      1,35      1,52

säiliksen meno räjähtää käsiin kun kasvatusaikaa venytetään, varsinkin jos se on sulavaa 1000 kg paali ei kauaa haise... yritin siis sarkasmia mut en taaskaan onnistunut...  teurastamon (ainakin a:n) laskemissa työ ja säilis on ilmaisia ja määrä rajaton... teurastamo saisi halutessaan vaikka kaikki pihvit muulloin kuin syksyllä, riittävä hintaporkkana niin homma olis siinä. nyt halutaan vain rangaista syksyisin myyjää...

Iso A lupas muutama vuosi sitten katetta lisää olikos se 20 vai 25 %, Innonaudan kustannusjahdin kautta. Käsi ylös ne joiden kustannukset on pienentynyt viimeisen 3 vuoden aikana. Ei tainnut noussut yhtään kättä...

Tuo puskurointikin on varastointikustannusten siirtoa teurastamolta kasvattajalle, käärittynä pyöreisiin kuvauksiin vähän paremmista tuloista (kuluista ei tarvi välittää kun ne on työtä ja säilöä). Taas malliesimerkki siitä kuinka tuottajalle kuuluvat tuet siirretään teurastamolle.

Lainaus käyttäjältä: PuuhaPete - 14.12.12 - klo:11:24

Vaan rittääkö tuo tuki perusteeksi, eikö se ollut jotain euron luokkaa päivässä per eläin.
Korkeampi ruhopaino lisää tuloja, samoin korkeampi eläintuki, mutta kustannukset taitaa karata käsistä. Kysynkin kannatattaako loppukasvattamon nopeuttaa eläinkiertoa ja käyttää hyvät rehut isommalle eläinmäärälle joka nuorempana omaa paremman kasvukyvyn per rehukilo. Tämä noin kannonokassa pohdittuna tuottais vissiin paremmin per käytettävissä olevat resurssit. Kausihinoittelu on hyvä juttu, mutta jos eläimen ylläpito syö saadut tulojen kasvut, jääkö siitä käteen muuta kuin rakot.

ett varmaankaan vääräs oo, jos säilis on normihintasta ja elukkamäärää hehtaarille halutaan maksimoida... 

pihvissä vassu on toisaalta varsin tyyris, joten sen osuus teurastilistä jää suhteettoman suureksi jos kiloja ei tuu mahottomasta 

Onhan se vasikan sitoma pääoma merkityksellinen. Jos laittaa 1000 euron vasikan teuraaksi 360 kiloisena sen teurasarvo voi olla vaikka 1500 euroa. Jos poikaa kasvatetaan 4 kuukautta lisää, loppuajalle vasikan hinta onkin jo tuo 1.500 euroa. Sitoutunut pääoma kasvaa aika huimasti, vaikka sitä ei vasikkahinnassa ulos maksetakkaan.

Jos loppukasvatuksen pidennys 4llä kuukaudella nostaa rehukulutusta 40-50% alkuperäisestä niin peltoa pitäis olla melkein puolta enemmän per eläin. Meidän alueen hintataso on 10.000 euroa hehtaari ja vuokrat 350-500 euroa / ha (yks hyväkäs maksoi yli 600). Aikas paljon sitoo pääomaa tuokin. Itse asiassa tämä maan hinta on se alakuperäinen syy minkä vuoksi itse näitä asioita pohdin, kun pitäis saada tehokkaampaa tuottoa nykyiselle rehumäärälle. Nykyhinnoilla ei lisämaa houkuta.

Hyvinvointituki käsittääkseni on OSAkorvaus (ei siis täyskorvaus) syntyneistä kuluista, eikä vastikkeeton jouluahja. Ei sitä ollut teurastamoille tarkoitettu jaettavaksi.

Vaan rittääkö tuo tuki perusteeksi, eikö se ollut jotain euron luokkaa päivässä per eläin.
Korkeampi ruhopaino lisää tuloja, samoin korkeampi eläintuki, mutta kustannukset taitaa karata käsistä. Kysynkin kannatattaako loppukasvattamon nopeuttaa eläinkiertoa ja käyttää hyvät rehut isommalle eläinmäärälle joka nuorempana omaa paremman kasvukyvyn per rehukilo. Tämä noin kannonokassa pohdittuna tuottais vissiin paremmin per käytettävissä olevat resurssit. Kausihinoittelu on hyvä juttu, mutta jos eläimen ylläpito syö saadut tulojen kasvut, jääkö siitä käteen muuta kuin rakot.

Mihin kokoluokkaan nykyisillä rehuhinnoilla kannattaa pihvisonnia kasvattaa. Yli 600 elopainokiloa vaatii jo rutkasti rehuja pelkkään ylläpitoon. Jos sonnille syöttää riittävästi megajouleja päivässä, on tuossa kokoluokassa mentävä jo väkirehurikkaalle ravinnolle, eivätkä kustannukset ainakaan laske. Samaan aikaan päiväkasvut laskee ja rehuvaste heikkenee. Teurastamolle 440 kiloinen ruho on 360 kiloista edullisempi, mutta entä kasvattajalle.