profiloitumiseen liittyy sen verran riskejä että epäonnistuessaan kaataa koko laitoksen. Varmaankin tämän vuoksi pyritään siihen "bulkkiin"

Käyköhän tässä samoin kuin Kainuun osuusmeijerille aikoinaan..

En voi aivan parasta säilötäaine merkkiä kyllä sanoa, mutta meillä on ollut käytössä AIV-liuokset siitä lähtien kun on yleensä ensimmäisen kerran tehty säilörehua. eli joskus vuodesta 70 lähtien...

Tällä hetkellä käytössä on AIV-ässä, Mutta vielä on siilossa ylivuotista rehua joka on säilötty AIV-priimalla.
Henkilökohtaisesti tulen jatkossakin suosimaan/käyttämään Kyseisiä aineita rehunsäilönnässä.
Ja en näe koneiden ruostumista kyllä ongelmana, Koska tapana on ollut pestä/öljytä silppuri välittömästi rehunteon jälkeen.

Näistä biologisista aineista minulle on kertynyt aika kyseenalaisia kokemuksia , kun vuosittain on teetetty urakoitisjalla noin 60-70 paalia ns:siirtymäruokintaan, ennen kuin ruvetaan syöttämään varsinaista satoa siilosta.
Niin tämän pyöröpaali rehun säilyminen ei kyllä ole vastannut odotuksia siitä kuinka rehun tulisi säilyä.
Koska lähestulkoon jokaisesta paalista täytyy ottaa rehua pois pilaantumisen takia. Ja paalit on teettetty yleensä 2-sadon teon yhteydessä. Eli ne ei joudu olemaan pellolla kesää odottamassa syöttöä.

Vai voiko säilyvyyteen olla vaikuttavana tekijänä se,että säilörehu on apilavaltaista koska pellot ovat luomussa.?

Mutta kuitenkin siilossa oleva rehu säilyy erittäin hyvin, eikä hukaan heitettävää juuri tule.
Rehu tehdään esikuivattuna yhtälailla siiloon kuin paaliinkin.

Mutta oman kokemukseni valossa suhtaudun aika suurella varauksella näihin biologisiin aineisiin.
Mutta semmoisen paalausurakoitisian löytäminen on hankalaa joka suostuu hapolla paalaamaan..

Onko kenelläkään keskusteliosta kokemuksia pellonvuokran perinnästä??
Ostin vajaa pari vuotta sitten pelto alueen joka oli vuokrattu, vuokrasopimusta oli jäljellä 1 vuosi No minä tein vuokralaisen kanssa uuden (kirjallisen) vuokrasopimuksen vuodeksi. Ja vuokraa katsottiin hieman kohtuullisemmaksi, koska hän menettää pellot sitten vuoden päästä. Koska rupean niitä sitten itse viljelemään. Vuokran maksu sovittiin joulukuulle, Mutta ei tuota suoritusta ole vielä vaan näkynyt    Nyt on tarkoistus hoitaa noiden tukioikeuksien siirto, ensi viikon alussa. Tuli vaan mieleen että laitan sen jälkeen tuon vuokran perintään. Mutta mikä olisi helpoin tie tuon asian hoitamiseen? Ulosotto mies vai jokin perintä firma?

Tälläistä tulossa seuraavaksi, uhanalaisen kesämökkiläis-torpparin suojelemiseksi suurtilallisten rälssiltä!
Helsingin Sanomat 16.12.2007, Mielipidepalsta:

Tasapuolisuus ei toteudu maankäytön säännöissä
Lakia tulisi muuttaa niin, että hakkuista tiedotettaisiin rajanaapureille samaan tapaan kuin rakennuslaissa säädetään rakentamisesta.


Ajatelkaa kesämökkiläistä, joka tulee vihellellen talven jälkeen ensimmäisen kerran kesämökilleen ja huomaa kauhukseen, että tonttia ympäröivä metsä on hakattu paljaaksi.

Lakia ei ole loukattu: metsänlainsäädännön mukaan metsänomistaja voi aloittaa hakkuut omassa metsässään ilmoittamatta tästä rajanaapureilleen. Kesämökkiläinen on täysin suojaton ja oikeudeton osapuoli. Hänelle jää vain surutyö, kun tontin metsäseinä on kaadettu ja vanha kulttuurimaisema raiskattu. Toista metsää ei tule hänen elinaikanaan.

Menetys on maisemallis-esteettis-kulttuurinen, mutta myös taloudellinen. Kukapa nyt ostaisi kesämökin hakkuuraiskion keskeltä?

Jatketaan ajatuskoetta. Kesämökkiläisemme haluaa lohdutuksekseen rakentaa uuden grillikodan tontilleen. Tätä varten hänen on kuitenkin anottava rakennuslupa ja kuultava siinä yhteydessä kaikkia rajanaapureitaan, myös kyseistä metsän hakannutta metsänomistajaa.

Grillikodan rakentaminen, kuten mikään muukaan rantarakentaminen tai kesämökin laajentaminen, eivät siis voi tulla kenellekään yllätyksenä.

Suomalaisessa yhteiskunnassa metsänomistaja on lainsäätäjän erityisessä suojeluksessa. Lainsäätäjän tarkoituksena on ollut metsätalouden raaka-aineen saannin turvaaminen, ja sillä on pitkät suomalaiseen taloushistoriaan ulottuvat juurensa.

Metsänhakkuut tulevat ja menevät "puun takaa" rajanaapureiden odottaessa kauhuissaan, mistä kulmasta metsäseinä kaatuu seuraavaksi.

Toinen esimerkki on järvisuomalainen maatalousyrittäjä. Hän haluaa laajentaa nykyistä jo kohtalaisen isoa karjaansa rakentaakseen EU:n tuella erään Suomen suurimmista navetoista.

Harppaus suurtilalliseksi on huikea, mutta niin ovat kasvavan tuotannon ympäristöriskitkin, koska tila sattuu sijaitsemaan puhtaan, kalastoltaan arvokkaan ja satojen kesämökkiläisten asuttaman järven tuntumassa.

Suojakaistoista ja muista toimenpiteistä huolimatta ovat vaarassa koko seutukunnan vesistöt pohjavesiä myöten ja tärkeä siivu satojen kesämökkiläisten elämänlaatua. Lietelannan levityksen vuoksi hajuhaitat ulottuvat neliökilometrien alueelle.

Ympäristöviranomaisen ympäristöluvassa suurnavetan riskejä ei edes yritetä kiistää. Haittojen arvioidaan olevan "kohtuullisia", mitä tällä sanalla sitten tarkoitetaankaan.

Tämä käsitys ei perustu kuitenkaan tarkkoihin tutkimukseen eikä ympäristövaikutusten arviointiin (YVA) – koska kaavoittamattomalla alueella YVA-arviointia ei tarvitse tehdä – vaan karkeaan arvioon.

Vaikutelmaksi jää, että alueelliset ympäristökeskukset myöntävät luvan näille megaluokan maatalousyrityksille lähes automaattisesti. Miten tämä ympäristölupa-automaatti on syntynyt?

Tärkein syy on se, että viranomaiset suhtautuvat tehomaatalouteen edelleen samaan tapaan kuin kansallisessa maatalouspolitiikassa pieniin perheviljelmiin.

Suhtautumisen taustalla on perimmiltään isänmaallisuuden korkea arvo. Suomalaista "talonpoikaa" on tuettava, jotta hänen tuotteensa kävisivät kaupaksi EU:n ja maailmanmarkkinoilla. Viljelijä tuottaa kotimaista ruokaa, pitää maaseudun elinvoimaisena ja takaa, että maassa on syötävää myös kriisiaikoina.

Todellisuudessa Suomen maaseuduille on ehkä parhaillaan syntymässä pieni mutta vaikutusvaltainen maatalouden suurtilallisten rälssi, joka voi laskea saavansa ympäristöluvan melkein mille tahansa hankkeelle. Varsinkaan nykyajan torppareita eli kesämökkiläisiä heidän ei tarvitse ottaa huomioon.

Mitä olisi tehtävä? Ensinnäkin maa- ja metsätalouden kehittämisen tulisi perustua yhteiskunnallisen intressiryhmän tasapuoliseen huomioon ottamiseen.

Toiseksi lakia tulisi muuttaa niin, että hakkuista tiedotettaisiin rajanaapureille samaan tapaan kuin rakennuslaissa säädetään rakentamisesta.

Emme ehdota raskaita valitusmenettelyjä ja ymmärrämme toki, että metsänomistaja hakkaa metsiään. Tiedottaminen avaisi kuitenkin mahdollisuuden neuvotella maankäytöstä metsänomistajan kanssa.

Yksi idea voisi olla maanomistajien välinen luonnonarvokauppa, jossa vaikkapa viereisen kesämökkitontin omistaja voisi lunastaa suojakaistan tontilleen maksamalla metsänomistajalle käyvän hinnan pystyyn jätetyistä puustosta. Arvelemme että halukkuutta ja kiinnostusta tällaiseen luonnonarvokauppaan olisi sekä ostajalla että myyjällä.

Kolmanneksi ympäristölupasäädöstä olisi tarkennettava ja muutettava niin, että ympäristölupa myönnettäisiin suurille maatalousyrityksille vasta ympäristövaikutusten analyysin jälkeen.

Kaavoituksella suurmaatalous tulisi pyrkiä pääsääntöisesti ohjaamaan sellaisille alueille, joissa siitä olisi mahdollisimman vähän haittaa vesistöille ja muulle luonnolle. Muuten Suomi menettää puhtaan Itämeren lisäksi loputkin puhtaista järvistään.


MATTI HEIKKILÄ


sosiaalipolitiikan dosentti


ILMO MASSA


ympäristöpolitiikan prof. (ma)

Helsinki

Mielenkiintoinen luku, varsinkin näin järvenranta tilaa viljelevän kannalta..
Itse olen ottanut sen kannan että yhtään mökkitonttia en maistani myy, vaikka kysyjiä on kyllä jonkin verran ollut.. Mutta miksi myydä itselleen hankaluuksia..

Mutta onneksi Suomi on valittajien luvattu maa.. Kun noista rakennusluvista/ympäristöluvista on niin tavattoman helppo valittaa, ja valittajalle ei koidu siitä juuri mitään kustannuksia..
Tämä on tullut moneen kertaan todistetuksi, pääkaupunkiseudulla suurimman osan ajastaan asuvat mökkiläiset. Ovat meidänkin kylällä pitkittäneet rakennus hankkeita ihan riittävästi. Luulevatko että heidän lapsuuden maisemansa pitäisi säilyä semmoisena "lintukotona" jossa ei mikään saisi muuttua..

Sarvet sen takia, että ne ovat hienot. Kiva katsella, millaiset sarvet kellekin kehittyy. sairasta, eikö. ;-) Sarvesta saa kiinni, jos tulee tarve ottaa. Meillä on yksi perkuleen nutipää ja siitä ei saa mitään otetta kun ei saa päätä paikallaan pidettyä edes sen aikaa, että saisi päitset piähän. Sarvilehmää kun pitää isäntä ja renki sarvesta kiinni niin siinähän seisoo. Kerran on vieras lehmä sarvennut kylkeen. Ei nuo toisian niin paljoa sarvea, että siitä olisi hengenmenotilanteita syntynyt. *kopkop* Jokainen tehköön tavannaan, niin pitkään kun maito tule tissistä eikä sarvesta niin sama se. Voihan se olla, että joskus tullaan nupouttamaankin. Varmaan sitten, kun rysselin herrat näkevät jossain oikean lehmän ja säikähtävät sarvia ja kieltävät ne koko valtakunnassaan.

JIIWEE tuossa puheli, että ovat yksinkertaiset ja halvat. Minä olen saanut sellaisen käsityksen, että Pellonpajalla niskatukiparsi olisi halvempi kuin niskapuomi, johtuen kait siitä, että jälkimmäinen on nyt muodissa. KOrjatkaa, jos jollain on uudempaa tietoa.

Meillä kaikki lehmä nupotettu jo 90-luvun alusta lähtien, Ja sarvellista lehmää en navettaan kyllä enää huoli. On ne niin paljon helpompia käsitellä, kun eivät ole niillä sarvilla sohimassa. Ja kun ei ole sitä renkiäkään joka pitää toisesta sarvesta kiinni..
Ainakaan minulla ei tule mieleen yhtään syytä jonka takia en nupottaisi lehmiäni..
Mutta tietysti jokainen tekee niin kun parhaaksi näkee..

Ylivoimaista joulua vaan...

Tulin rankasavotasta, ajokkina oli ylivoimaisesti parhaiten metsään sopiva traktori..
Nimittäin 05-sarjan valmet..

Tuossa itse mietiskelin noita omien koneiden valmistus maita...
Itsellä pääosin nuo koneet on kotimaisia, lukuunottamatta welgerin kovapaalainta ja kvernelandin auraa, Ja nuo nevetta koneet on kanssa kyllä ulkolaista tekoa.
Ja vaikka täällä olikin joskus kirjoituksia siitä kuinka mitääntekemättömiä on nuo suomalaiset työkoneet/ traktorit, niin uskallan olla siinä asiassa kyllä toista mieltä. Kyllä ne siinä pelaa missä muutkin.. Ja työt saa tehtyä ihan yhtälailla..

Ja köyhällä ei ole varaa ostaa sitä halvinta....

Kyllä minusta ainakin aikalailla erikoiselle tuntuu tuo aktivistien tunkeutuminen toisten omistamiin tiloihin. Mielestäni niillä kun ei ole sinne mitään asiaa ainakaan ilman lupaa ja yö aikaan..
Menisivät sinne Italiaan kuvaamaan lisää niitä hevoskuljetuksia..

Mutta minkäs niille teet, jos löydät ne omasta navetasta.. jos vaikka poistaa ne rakennuksesta, niin heti on pahoinpitely syyte odottamassa.
Mutta jos sattuisin navettaan samaan aikaan niiden kanssa, niin hieman ahdasta saattaisi siellä kyllä olla...

Meillä on livakan 12,5 kuution vaunu noilla 700 renkailla. Ja kyllä se pehmeällä paremmin kulkee kun 8 kuution ryssäläinen, ero on kun yöllä ja päivällä.. Trektorista jää peltoon raiteet ennen kuin kärrystä..
Ainut miinus on sitten se kun vaunusta tulee vähän tarpeettoman leveä, joutuu olemaan maantiellä hieman tarkempana..
Vapaastihengittävällä 905 valmetilla kulkee tuo livakan kärry vielä ihan kohtuullisen hyvin.