Hillo vai mantelimassa?

Olin epäillyt sitä jo pidemmän aikaa. Outoja puheluita, hajamielisyyttä. Hän saattoi kadota pitkille reissuille muka konetta katsomaan, Ouluun, Kajaaniin ja jopa Rovaniemelle. Hän alkoi huolehtia itsestään enemmän, osteli Dressmanistä kahdet kolmien hinnalla –boksereita ja alkoi muutenkin pukeutua värikkäämmin kuin ennen. Avauduin hänelle epäilyksistäni ja tuntemuksistani, mutta vastauksena oli kieltäminen ja vastahyökkäys !!!

Hälytyskellot päässäni rupesivat kuitenkin soimaan, muulloinkin kun kirkonmenojen aikaan, vasta kun huomasin noiden outojen, jopa keskellä päivää soitettujen puhelujen menneen aina yhteen ja samaan numeroon. Meille tuli riitoja, joiden jälkeen minua lohduteltiin teennäisemmin ja huolellisemmin kuin ennen, hän saattoi tuoda vaikkapa kukkia, mielistellessään takaisin suosiooni.

Erään hänen salaperäisen reissunsa jälkeen huomasin punaista väriä ennen niin vihreän haalarin kauluksessa. Toisen reissun jälkeen auton hansikaslokerosta löytyi suojakumi puna-valkoisessa kartonkirasiassa ja näki, että pakkaus oltiin avattu !!! Rohkeasti nostin mirrin pöydälle ja halusin keskustella asiasta. Olihan meillä yhteinen elämä, oletettavasti yhteiset lapset ja yhteinen työpaikka, paljon siis menetettävää… Olimme molemmat liian suuren tunnekuohun vallassa ja keskustelu päättyi järkyttävään riitaan, jonka seurauksena hän lähti taas jonnekin, ystävänsä kyydillä…

Takaisin hän saapui vasta illan jo pimetessä ja… 80-luvulla syntyneen *****nsa kanssa !!! Jonnumies oli ostanut kimppapilkekoneen ja kimppakivan massikan sen eteen !!! Sydämeni itkee verta aina kun nään hänet väärän värisen traktorin kopissa… Miten tästä eteenpäin? Voiko yhteistä elämää enää olla? Voiko tällaisesta perusluottamuksen pettämisestä toipua ikinä?
Lohtua kaivaten, murheen murtama C1 

Hola amigos!

Koska olen suoraselkäinen arvoliberaali, oli pettymys Haaviston vaalitappiosta niin karvas, että heti välittömästi  alkoi pakkaaminen ja taivallus kohden Helsinki-Vantaan lentokenttää. Koska puoluepolitiikka ei kuitenkaan kiinnosta minua suoraan sanottuna, suurin piirtein, yhtään, niin matkustin protestiksi vain Suomen rajojen sisäpuolella. Talviloma Jonnumiehen ja Vuokon seurassa saattoi alkaa!

Alun perin suunnitelmissa oli matkustaa johonkin kivaan paikkaan, jossa kaikki drinksutkin tarjoillaan aina pikkuruisella sateenvarjolla koristeltuna, mutta kuinka ollakaan pikkuhiljaa suunnitelmat etenivät omalla painollaan siihen, että kohteeksi valikoitui matkakumppanieni ideoimana niinkin eksoottinen paikka tundralla kuin Levi. Mikäpä siinä, koristehan se on poron karvakin margaritalasissa…

Nyt kun tässä on jo kotioloissa nähnyt sen selvänkin päivän, onkin hyvä tehdä vähän feedbäckkiä ko.reissusta. Vähän pelailla muistipeliä ittens kanssa niillä hatarilla muistoilla joita on päässyt reissun varrella syntymään…

1: Helsinki-Vantaalla tiukkasanainen keskustelu kuoharien jälkeen siitä, saako Courtney tilata väkeviä, ihan vaan lääkkeeksi vitutukseen….eiku  lentopelkoon. Ei saa. Tilaa silti. Vuokon poistuessa vessaan puuteroimaan nenää, juo tämänkin juomat. Jonnumies mulkoilee oluensa yli.

2: Lentokoneessa Vuokko ja Courtney keskustelevat miehistä pelkästään positiiviseen, ihailevaan ja arvostavaan sävyyn. Jonnumies mulkoilee lehden takaa sitä kiukkuisemmin, mitä kovemmiksi volymet nousevat.

3:Kittilässä on jännin hetki siin mieles, että sittemmin päivänvalo katoaa johonkin? Ihan käsittämätöntä, seuraavan kerran nään päivänsäteen vasta, kun menninkäinen vie minua kohti lentokenttää ja paluu matkalle torstaina, vai oliko se perjantai…

4: Vaan ennen sitä kerkee tapahtua vielä vaikka mitä. Alkon kautta mökille ja korkki auki. Korkki heitetään vodkasta välittömästi roskikseen, eihän sitä enää tarvii ikinä kuiteskaan.
Röpöttelyä. Saunomista. Courtney ja Vuokko lähtee baariin. Jonnumies lähtee eri baariin. Aamulla Courtney herää omasta sängystään, yksin. Suussa viipyilevä yrjön maku. Courtney haparoi kohden vessaa ja huomaa omituisen hajun eteiskäytävässä. Hampaat harjattuaan Courtney päättää rohkeasti selvittää omituisen aromikkaan tuoksun alkuperän. Se leijailee WC:tä vastapäisestä vaatekaapista ja varovasti kurkaten asia saakin selvyyden! Kissa on oksentanut kaappiin ja Vuokon burberry-kassin päälle! Courtney hiipii helpottuneena takaisin vällyjen väliin…

Iltapäivällä herätessään Courtney tajuaa, että kissa on kotona…

Alkuillasta Courtney tajuaa, miten *****maista kansaa pohjoisessa asuu, laittaa ny vessan ja vaatekaapin ovi erippäin kuin mitä kotona. Ihan hyvin olis osunu lavuaariin, jos ei joku olis vaihtanu huonejärjestystä! Perkele!!

5: Jonnumies mulkoilee sohvalta ja *****ilee kera Vuokon. Courtney päättää lähteä syömään ja apinan raivolla tallustaa pimeässä illassa ensin baariin loiventaville vai mitäs lieventäviä ne oli… Tällä kiertueella Courtney joutuu pohojammaalaisen *****maisuuden uhriksi, nimittäin torstaina  aamulla herätessään sohvalta ja  Jonnumiehen mulkoillessa, huomaa reiden sisäpinnalle jostakin pesiytyneen Antarktiksen kokoisen fritsun, jos käytetään 1:30 000 000 karttaa… että semmonen  naparetki!

6: Painokelvotonta keskustelua lähinnä Jonnumiehen kanssa. Vuokko mököttää, koska kassi haisee. Ei sitä kyllä ennenkään ole haisevat kassit haitannu, miks ny? Keskenään elvistelevät, paljonko tullut kilometrejä ulkoillessa ja mulkoillessa. Courtney on visusti hiljaa siitä, paljonko on saattanut tulla pohojammaalaista  *****a, luultavasti mitataan ihan kilometreissä sekin…

7: Home Sweet Home!

8: Agronet Sweet Agronet !

Kamala jet lag päällä kyl...

Ja ensi kerralla reissuun lähtiessä ompelen tiukemman kuminauhan pikkareihin! Tää on lupaus!

Luonto-Liiton Susirumien-ryhmän tiedote:

Salakaadot seis!

Viime viikonloppuna oli Pöytyällä kaadettu sormuksella merkitty aviomies alfa-naaraan toimesta. Salakaato on aviorikos, eikä sitä tule hyväksyä edes hiljaisesti. Salakaadossa kiinnijäämisen riski on pieni, kun tarkoituksena on nimenomaan vain seksuaalinen nautinto eikä kenties taloudellisen hyödyn tai uuden puolison hakeminen. Salakaato saa alkunsa yleensä baareissa, joissa alfanaaraat käyttävät miesten kaatoon erilaisia syöttejä, kaikkea alkoholista vaatetukseen.

Suomessa salakaatoja valvovat puolisot sekä erityiset perävalvojat. Suurimmaksi osaksi salakaatojen valvonta tapahtuu kuitenkin vapaaehtoisvoimin, jolloin ilmiannot perustuvat usein silminnäkijähavaintoihin.  Salakaadoista rangaistukset ovat usein lieviä, koska rikos on monesti vanhentunut tai silminnäkijät pelkäävät puuttua ulkopuolisina tilanteeseen.

Susirumien-ryhmä VAATII, että alfanaaraan on luovutettava ainakin kulkuväline, puhelin ja sukkanauhat valtiolle !! Lisäksi Hammurabin lakiin on kirjattava nimike; Erityisen julma kaatotapa, jolloin esim. kaadetun lapsiluku huomioidaan rangaistusta annettaessa !!!  Erityiset seurantalaitteet ja puhelutiedot tullaan myös vaatimaan puolisoiden käyttöön !!!!

Susirumien haastattelema pöytyäläinen aviovaimo tilittää:

”Siellä se asiallisesti sormuksella merkitty aviomieheni ihan rauhassa kotona oli kuristusliekassaan. Oli sitten purrut köyden poikki vai lienee vaaniva alfanaaras pihasta osannut hakea. Vaikenemisen laki vallitsee salakaato asioissa. Kyläyhteisö vaikenee. Paikallisissa ravintoloissa on rehvasteltu aiheella, esim.peijaiset”.

Jokainen tietää, miten vaarallista ja vaihtelevaa maanviljelijän ammatissa on. Koskaan aamulla et voi tietää, mitä jännää päivän aikana tapahtuu, vaikka tietyt rutiinit toistuvatkin. Työn luonne on myös vaihtelevaa, sopivasti unelmia ja toimistohommia eiku ruumiillista työtä ja toimistohommia. Aina et tietenkään istu konttorissa, vaikka ns. paperitöitä tekisitkin...

Eräänä päivänä  konttorini (monessakin mielessä) sattui olemaan ruokintapöydällä, missä olin siirtelemässä kuivaa heinää lähemmäs lehmiä, kun puhelin soi. Soittaja oli eräs paikallinen komea maatalousmyyjä, jonka kanssa olimme aiemmin jo hieroneet siemenkauppaa, mutta jotain pikku fiilausta tarvitsi vielä tehdä.  Kaupat saatiinkin so*****a hyvässä hengessä ja koska tunsin myyjän syvällisemmin kuin keskivertoasiakas uskalsin lopuksi heittää, ihan kevennyksenä, sillai hieman kähisten ja kuiskaillen, että

-Tuutko itte purkaan siemenlastin ?

Puhelimen toisesta päästä kuului vain syvä sisäänhenkäisy, sitten omissa silmissäni musteni ja päästin luuriin epätoivoisen korahduksen,

-Aaaaaaaaaaaaaaaaaaarghhhhhhhhhhhhhh!

Siinä turinatuokion aikana olin epähuomiossa pakittanut itseni hieman liian lähelle ruokailevia lehmiä ja kun olin kumartunut nostamaan tippunutta hanskaani heinien joukosta, päätti johtajalehmä survaista suurehkon ja muodokkaan ayshiren sarvensa mahdollisimman syvälle ahteriini. Sillä seurauksella, että haalarit hiukan revähtivät saumasta ja vastapuoli puhelimessa luuli minun varmaan harrastavan jotain käteni kanssa puhelumme aikana. Selitä siinä sitten, että sain-just-sarvesta-perseeseen-tai-jotain. Seli-seli. Tosi uskottavaa.

Mutta onni onnettomuudessa! Mustat pitsipikkarini  ja perse säästyivät ehjinä ja koskemattomina, kiitos ja ylistys  John Deeren peltihaalarien. Niitten persuskohdat varmaan käsitellään jo tehtaalla jollakin penetraatiota estävällä aineella! Mutta nyt askarruttaa kyl, että jos myyjä itse nyt sitten tuo nuo parit hikiset piensiemensäkit ja sitten minulta tiedustelee lastin purkupaikkaa, niin kehtaanko enää heittää mitään nokkelaa vastaukseksi  tyyliin,
-Mihin vain haluat...
tai
-Kasvoille...
Olisko puh.elimessä yhdessä kokemamme huomioon ottaen jo liian pervoa ?!?

 

Elämä on kuolemista. Kännissä torveltaminen on pelkästään tyhmää. Ja nyt se on todistettu, että urheilu se vasta vaarallista onkin! Kuntoiluvimma pääsi jotenkin sumentamaan ajattelukykyni niin, että ryhdyin lenkkeilemään koiran kanssa. Noh, alkuun sujui ihan kivasti, lihakset kipeytyivät sillai palkitsevasti, oikeista, kiinteytystä kaipaavista paikoista… Kunnes tapahtui suuri urheilutapaturma, eli liukastuin jäätiköllä.

Uskomatonta, miten paljon ajatuksia kerkee virrata päähän sen sekunnin aikana, jonka vietät ilmajoukoissa ja kun olet neliraajaisesti irti maanpinnasta. Kerkesin miettiä mm.seuraavaa:
-Mihin kohta sattuu? Kolahtaako pää vai perse ensin?  Murtuuko käsi vai jalka?
-Millai tää ranne piti vääntää, ettei se murru? Vai pitikö olla rentona?
-Kuka ***** lomittaa mun sairasloman ajan ?!?
-Jäi se testamenttikin sitten tekemättä?
-Kainalopano jäi kokematta!
-Mikäs tuo kirkas valo tuolla tunnelin päässä on?

Koska Jumala suojellee lapsia, hulluja ja humalaisia ja yksi ehdoista täyttyi kohdallani, vaikutti ensin siltä, siinä Telluksen pinnalla loikoillessani, että mustelmilla menee. Persettä ja jalkaa sattui, mutta ylpeys oli kokenut  kolhuista suurimman. Niinpä nousin ylös ja siinä ponnistellessani huomasin, että nyt on muuten aika outoja tuntemuksia tuolla alavatsan seutuvilla… Onko siis mitenkään mahdollista, että alavatsan lihakset (Niitäkin näköjään on, kun voivat tällai kipeytyä!) revähtävät vai pitäisikö sanoa revahtavat?  Mikä avuksi, hieronta?    Reikä- vai mikä reiki-hoito se oli, se missä hoito voi olla pelkkää käden päälle panemista??    Ihan en tuolle perinteiselle Mobilat-linjallekkaan lähtis… Vai ihanko vaan vuodelepoa? Ja KUKA ***** LOMITTAA MUN ALAVATSAN SAIRASLOMAN AJAN   

Eipä olis Väykystäkään uskonut. Mikä on kun ei kotimainen posliinitavara kelpaa? Vaalikampanjakin tuntuu perustuvan vietnamilaisen posliinin roplaamiseen   

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2012/01/1471882/valmistuttajan-vaite-vayrys-mukit-kotimaisia-koska-kuvat-painetaan-suomessa

Kaikkeahan ei tarvitse aina kokea itse. Jos sinulla on elämässäsi hyvä mentori, joka siirtää sinulle suurta viisauttaan, selviät monesta liemestä, ennen kuin edes joudut keitokseen. Minun mentorini kautta aikain on ollut hiukkasen vanhempi ja viisaampi serkkuni Vuokko! Antelias ja suuren sydämen omaava nainen, jonka elämänkokemus on suorastaan ällistyttävää. Vuokolla ja itselläni on yksi yhteinen piirre, meille molemmille sattuu ja tapahtuu monasti enemmän päivässä, kuin tavan navettapiika kokee vuodessa.

Sattuipa niin, että opiskeluaikoinaan Vuokolla oli ollut lyhyt, mutta sitäkin kiihkeämpi suhde ukkomieheen, jonka vaimon alapää oli useampien synnytysten seurauksena menettänyt tiukkuutensa ja lihasvoimansa. Olosuhteiden johdosta mies oli kotonaan siirtynyt lähes täysin rehellisiin perspanoihin, jotta saavuttaisi edes jonkunlaisen tiukkuuden aiheuttaman kiihoittavan tunteen.  Niinpä Vuokko, joka itse oli tuolloin vielä nuori ja kokematon, mutta utelias ja rohkea naisenalku, tahtoi kokeilla anaaliseksiä ensimmäisen kerran tuon aiheeseen vihkiytyneen vanhemman herrasmiehen kanssa.

Tuumasta toimeen. Erään baari-illan jälkeen Vuokon huulirasvanaan käyttämä Vitalis-vaseliinipurkki sanoi ”nirsk” ja anaalineitsyyden menettäminen saattoi alkaa. Mies selvästi nautti tilanteesta, mutta Vuokon ilme synkkeni joka työnnöllä. Niinpä hän varovaisen kohteliaasti pyysi miestä siirtymään kuitenkin eri reikään ja näin oltiin yhdessä tuumin tehtykin. Tuli seuraava päivä ja Vuokolla oli lievää kipuilua anuksen karjalassa, mutta tunne hävisi parissa päivässä… Mutta loppuviikosta Vuokon ykköseen levisi pikkuhiljaa ja salakavalasti oudon turvottava ja poltteleva tunne, kuin koko värkki olisi ollut tulisilla hiilillä, liekit suorastaan nuolivat viattoman neitokaisemme alavatsaa! Siinä tuskaisuuden infernaalisessa tilassa Vuokon ei auttanut muu kuin käytä testeissä ja gynekologilla, josko mies oli vaikka tartuttanut häneen jonkun inhan sukupuolitaudin. Näin ei kuitenkaan ollut, gynekologi kertoi Vuokolle hänen saaneen bakteeritulehduksen limakalvoihinsa.  Nolona Vuokko oli punastellut lääkärilleen ja epäillyt viimeisintä uimahallikäyntiä, ties millaisia ulostebakteereja niissä vesissä kelluu…

Mutta koska elämä on pelkkä pitkä oppimisen polku, niin tästäkin kokemuksesta oli Vuokolle myöhemmin ollut hyötyä jatko-opiskeluissa hänen kouluttautuessaan vielä seminologin jännittävään ammattiin!
-Ei koskaan samalla hanskalla eri reikiin! Hygieniasta ei tingitä! Kakkonen voi olla ykkönen, mutta ykkönen ei ole ikinä kakkonen!  Hokee Vuokko navetalla mielellään ja leikkisästi silmää iskien toteaa vielä että,
-Lähti antibiooteilla niin kuin kuppa Etu-Töölöstä 

Sattuipa eräänä kauniina kesäpäivänä Courtneyn ollessa vielä nuori ja nätti, nyttemmin joutunut heittämään hyvästit nuoruudelle ja siirtymään milfien liigaan, menestyksekkäästi kyl… Niin asiaan! Koska oli helteinen kesäpäivä, päätin lähteä hiukan ”kalastelemaan”  ts. ottamaan aurinkoa toplessina ja nautiskelemaan mietoja alkoholijuomia, toki niin, ettei ruorijuopumuksen raja ylittyisi!
Kaikki sujuikin hienosti: vaatimaton tuulenvire ohjaili venettä, kalaa ei todellakaan tullut vaivoiksi, mansikkasiiderit pysyivät huurteisina kylmälaukussa ja polttava aurinko helli Courtneyn kauniita alastomia rintoja. Olin hyvällä tuulella ja saamassa mahtavan rajattoman rusketuksen, kun huomasin lipuneeni  lähelle rantaa, jossa joku kesämökkiläinen näytti viettävän laiturillaan aikaa samoissa tunnelmissa… Tartuin airoihin soutaakseni nopeammin ohi, syrjäsilmällä havaiten miehen nautiskelevan  jallukolaa ja telttakin näkyi olevan pystytettynä, shortseihin!
Yht’äkkiä mies huikkasi minulle, shortseista vapautettu vehje kädessään:
-Kiinnostaisko suuseksi?!

Poikkeuksellisesti menin aivan hämilleni. Näppäsin äkkiä Minn Kota –merkkisen sähkövatkaimen  täysille ja kurvasin kohti turvallisempi vesiä, missä mulle ei todellakaan ehdoteltaisi, eli kohden Jonnumiehen mökkirantaa! Jotenkin meni tunnelma pilalle kyl, ei kuitenkaan kamalasti kiinnosta jonkun tuiki tuntemattoman kusiputken nuoleskelu. Siinä päristellessäni kohden kotirantaa koko episodi rupesi jo siinä määrin alkujärkytyksestä toivuttuani huvittamaan, että mitäs jos oliskin suostunut ja olisi mun tuurilla käynyt niin, että siihen maailmanaikaan uusi kielilävärin koru olisikin tarttunut karvoitukseen. Olis siinä ollu selittämistä, kun olisit tottumattomana lävistykseen ollut kiinni kielestäni jonkun tuntemattoman palleissa! Suurten ja syvällisten  pohdintojen äärelle sitä voi vapaapäivänään pieni ihminen joutuakin!

Tarina ei kuitenkaan pääty tähän. Jonnumies  oli maatalousnäyttelyssä, tai jossain yhtä hehkeessä paikassa kaverinsa kanssa ja illalla kun soittelimme toisillemme kysyi hän:
-Onko mitään erikoista sattunut?
-Viehelaatikko meni rikki ja joku pervo ehdotteli suuseksiä, vastasin.

Jotta tälläkin tarinalla saataisiin taas osoitettua jonnumiesten kansanluonteesta jotakin, ei häntä kiinnostanut yhtään kokemani seksuaalinen häirintä. Vain se laatikon rikkoutuminen. Ressukka kun oli kuullut, että ”Vaihdelaatikko meni rikki” !!!

Elelipä, olelipa suuren synkän metsän reunalla talossaan työtön ja erittäin surkea metsuri. Hiukka viinaanmeneväkin. Eikä voi sanoa, että mikään komistus. Ja *****ssaan kantoi oireettomana trichomonas-alkueläintä, jota sitten tehokkaasti levitti hänelle antautuville naisille. Itse asiassa naisten iskeminen tapahtui tuolta supliikkimieheltä näppärällä iskurepliikillä, ”Haluatko nähdä kun mul on trikoo munas?”. Eli aika ärsyttävä äijä. Ja vaimokin hänellä oli, entinen sellutehtaan työntekijä, joka nykyään keskittyi lähinnä sellun kasvattamiseen perseensä lähiympäristöön. Lisäksi tyhmällä, rumalla, köyhällä, trikoomunaisella ja juopolla metsurilla oli kaksi teini-ikäistä lasta hänen edellisestä avioliitostaan. Lasten nimet olivat, ehkä yllättäen: Hannu ja Kurttu!!

Hannun ja Kurtun äitipuoli vihasi suloisia kultakutrisia teinejä, jotka muistuttivat niin kovasti äitiään, joka kyllästyneenä metsurinsa toilailuihin, jätti hänet eräänä kesänä. Lasten äiti oli totaalisen kyllästynyt miehensä huumoriin. Etenkin hokemat   ”Harjoitus tekee metsurin”,  ”Turpa kii ämmä, nyt kattotaan Metsurien-liigaa” ja ”Kyllä se oli hyvä konsertti se Metsurit Areenalla”, saivat hänet raivon valtoihin ja helpottivat tuolloin kipeän, mutta oman elämänsä onnellisuuden kannalta tärkeän ratkaisun tekemistä.

Niinpä äitipuoli käynnisti surullisten tapahtumien ketjun valehtelemalla Hannulle ja Kurtulle, että metsässä olisi viinakätkö! Riemuissaan teinit kirmasivat metsään etsimään viinakätköä ja löysivätkin sen ja juopuivat siitä. Aamuauringon ensi säteet herättivät kamalaa kohmeloa potevat teinit, joiden suuntavaisto oli aivan sekaisin ja niin he harhautuivat ilkeän noidan talolle, jossa noita tarjoili, lähinnä Hannulle, piparia sen monissa eri muodoissa. Ja erityisesti Hannu pitikin piparin kuorruttamisesta kermakastikkeella. Sitä mukaa, kun kohmelo katosi,  Hannu huomasi noidan olevan paitsi huononäköinen nelisilmä rillipiru, myös huonon näköinen eli äärimmäisen ruma. Viimeiset yhdynnät Hannu joutuikin suorittamaan banaanilla…

Niin siinä sitten pääsi käymään, että ruma, mutta kiimainen noita-akka tuli raskaaksi Hannulle ja synnytti tälle kaksoset, jotka kummallisesti muuttuivat kellertäviksi pari päivää synnytyksen jälkeen ja heitä pitikin tuon oireen takia hoitaa sinivalohoidolla. Nykyäänkin kuulemma mielellään oleilevat yleisissä vessoissa esim. Hesburger, joissa siniset valot.  Onkohan muuten Kiinassa kaikilla tuollaiset narkkarivalot vessoissa, että näyttävät normaalin värisiltä?!?

Mutta entäs suloinen, hyveellinen ja neitseellinen Kurttu?  Kurttu pelastui vihreällä ratsullaan metsään pärisseen, vihreä haalarisen kääpiön mukaan. Eli pienillä vaurioilla selvisi hän, jos ei lasketa pikku-kiinalaisten jouluvierailua, missä keltaiset lapsoset mm. hieroivat Kurttu-tädin meikkipussin sisällön hiuksiinsa, rikkoivat 2 kpl signeerattuja Festivo-kynttilänjalkoja,  kaatoivat joulumatolle sekametelisopan noin 4 litraa ynnä muuta ohjelmaa… Tästä masentuneena Kurttu-täti heitti uuden ja upean blondin hiuspidennyslettinsä ulos, ikkunasta roikkumaan, mutta se onkin toinen tarina…


Eli sen pituinen SE ja tosipasi nielee!

Nonii, aika rankasti rupee vituttaan tää jouluhempeily ja sukulaisten lipistely...ei kiitos vuoteen taas yhtään sukulaisvierailua ja tuliaisiksi Pandan konvehtirasiaa tai rupeen kirkumaan! Mitähän nyt kannattais tehdä, että pääsis taas tasaisen vitutuksen onnelliseen olotilaan ? Moottorisahalla tietä raivaten tapanintanseihin, siel olis uusia kinkkuja tarjolla vai käperrynkö kotona peiton alle Mike Monroen seuraan (pukki oli niin viisas, että toi sen elämäkerran lahjaksi, cool) ja koetan natustella viimeiset jouluruuat kaapista...ne mitkä nälkäinen hyeena...eiku sukulaislauma jätti syömättä?!?

Toisinaan Courtney poistuu kotipirtistä ja liikkuu kaupungissa kuin kuka tahansa meistä. Niin kävi nytkin, olin juuri käynyt ostamassa viimeisetkin äitien tekemät ruuat joulupöytään, kun näin jotakin hirmuista tapahtuvan luikkaalla kadulla; polkupyöräilijä kaatui! Jarrut kirskuen  ja ABS:n valon melkein sokaistessa näkökenttäni, pysäytin auton ja riensin avustamaan langennutta lähimmäistäni...
-Millai mun kossupullon kävi? Oli kysymys, josta tiesin kanssakulkijan olevan selvästi elossa, vaikkakin verta vuotava ja loukkaantunut. Nopeasti hälyytin paikalle lanssiauton. Siinä kadulla odotellessamme ja jutustellessamme tajusin, että tunsin miehen. Hän oli minua muutaman vuoden vanhempi äijä, joka luokiaikanani toimi pusuttelupalkalla viinatrokarina vielä alaikäiselle Courtneylle. Nyt hänestä huomasi selvästi, että viinahommissa oli harrastelusta siirrytty ammattilaisliigaan...
Pian näimmekin team ensivasteen lähestyvän meitä ja yllätys seurasi toistaan. Lanssiautosta könysi ulos toinenkin ex-pano...eiku tuttavuus, joka kysyi,
-Mikäs täällä on hätänä?
-Kaaduin pyörällä ja rintmmmmmmmmm..., vastasi Ammattilainen lauseen lopun hävitessä humalaiseen soperrukseen. Herra Ensivaste loi hymyilevän katseensa minuun ja kysyi,
-Saiks sää mittään selvää tuosta lopusta?
Koska olimme ehtineet jutella Ammattilaisen kanssa, tiesin, mistä kenkää tai jotain muuta, puristi...
-Rintaa puristaa! Leiskautin ilmoille sen enempää asiaa ajattelematta. Herra Ensivaste oli tikahtua nauruun kumartuessaan auttamaan maassa makaavaa potilasta. Tilanteen vakavuuden huomioiden pokan pitäminen oli todella vaikeaa, olihan Herra Ensivasteella aikanaan varsin tehokas tyyli iskemiseen. Ilman sen pidempää tutustumisvaihetta, käsi kaula-aukosta sisään ja...rintaa puristaa!

Maailma on joskus käsittämättömän pieni paikka! Ja nyt kaikki tietenkin miettivät, että millai tuossa lopulta kävi? Miten pahasti oltiin loukkaannuttu? Voin helpottaa jännityksen aiheuttamaa tuskaanne ja lohduttaa, että kossupullo on ehjä ja voi hyvin 

Minä, joka en koskaan ole kärsinyt painajaisunista, olen nyt kahtena yönä hikoillut Chanel viitosessa, ihan tuskissani. Telttamies tunkee mun uniin... Ensin la-su välisenä yönä näin unta, että oltiin menty naimisiin ja sitten oltiin aivan kiihkoissamme menossa yhteiseen kotiin viettämään hääyötä. Tunnetusti siveänä en tietenkään ollut jakanut pesää ennen papin aamenta, joten lähes neitseellisessä tilassani onnistun unessani katkaisemaan abloy-avaimen lukkoon, kun yritän avata yhteisen kotimme ovea. Uni loppuu siihen.

Noh, viime yönä sitten uni meni niin, että minulla oli tapaaminen Telttamiehen kanssa hotellissa. Jostakin kumman syystä asun unessa asuntolassa ja kamala jonotus suihkuun, vessaan jne...vaikeuksien kautta vihdoin pääsen Telttamiehen syleilyyn ja kun olemme valmiit kaatumaan hekumassamme hotellihuoneen ovesta sisään, katkeaakin avainkortti lukkoon! Ja taas herään tuohon vitutuksen hetkeen!

Mielenkiintoista kyl, mistä alitajunta tuollaista sheisseä ammentaa, vai yrittäneekö vaan varoittaa jostakin? Onko muilla painajaisia, jotka vainoavat? Mitähän ensi yönä tapahtuu, teltan vetoketju jumii kii? Toivottavasti vasta sitten, kun ollaan jo sisällä, sisäkkäin 

1.
Todella kätevää on lopettaa siivoaminen kotona 2-3 vk ennen joulua. Myös tiskausta kannattaa vähentää merkittävästi. Näin toimien joulusiivoukseksi riittää tavallinen viikkosiivous, mutta koska kontrasti on suurempi, kaikki (esim.anoppi) luulevat sinun tehneen kunnollisen oldschool suursiivouksen. Sitten kun ryhdyt toimeen, kannattaa asetella esim.valmiita kaupan pipareita pelleille, jotta korostat tehokkaan emännän ja tulevan suurmartan vaikutelmaa. "Ihan tässä vasemmalla kädellä leivon samalla kun siivoan pirttiä"...Kyllä emännän elämä on raskasta 
Mukavasti jää ennen joulua sitten ylimääräistä aikaa istua vaikka kampaajalla laitattamassa uudet hiuspidennykset 

Seksuaalisuus, tuo elämässämme vaikuttava valtava voima. Perustarve, siinä missä syöminen ja juominen. Seksuaalisuutta on aivan yhtä monenlaista kun on meitä ihmisiä, karkeasti jaoteltuna on homoseksuaalisuus, heteroseksuaalisuus ja voit olla myös molembi-parembi -ihmisiä. Mitkä asiat sitten vaikuttavat siihen, miten seksuaalisuuden kokee ja miten ja mihin eroottisiin ärsykkeisiin reagoi? Harvoin ärsykkeet ovat edes mitään pervoja ja kun suhteessa opit tuntemaan toisen ihmisen "seksuaalisen koodin", opit tietämään, mistä mistä toinen menee ihan sekaisin. Ja sillä hetkellä sinulla on valtaa. Valtaa, joka parhaimmillaan kestää kymmeniä vuosia, hyvänä esimerkkinä Courtneyn "Telttamies"... Mutta joskus valta ei ole kamalan konkreettista, luonnonvoimiin kun edes Courtney ei voi vaikuttaa...

Vaan jaarittelut ja esipuheet sikseen ja lempiaiheeseeni jonnumiehiin...

Syksy oli pitkä ja synkkä. Jatkuvat vesisateet huuhtoivat kyyneleet Jonnumiehen poskilta, hänen käydessään joka päivä haikeasti katselemassa lumilinkoa ja potkiskelemassa masentuneena alueauraa. Sitten eräänä iltana yht'äkkiä, suorastaan yhdessä yössä kaikki muuttui, taivaalta satoi valkoista paskaa!  Jonnumiehen puhelin rupesi soimaan, kun kaupunkilaismökkiläiset halusivat uusia sopparit lumitöistä. Ja mikä dramaattinen vaikutus seksielämään! Sitä mukaa kun lumentulo yltyi, Jonnumies mietiskeli, miten työntäisi käsikaasun nautinnollisesti jänikseen ja katsoisi, kun lingon putkesta suihkuaisi lunta! Sinä iltana Jonnumies saapui aviovuoteen tikapuiden viereen ilman nallepyjamaa, alastomana isänsä tekemässä nahkapuvussa ja vietti villin ja unettoman yön vaimonsa kanssa...

Aamulla käytiin seuraavanlainen keskustelu:
-Tulipa viime yönä... aloitti Jonnumies lauseen, jonka Courtney täydensi loppuun,
-Nussittua?
-EIKUN LUNTA!
-Ai jaa, ja minä aamulla mietin, että heräsinkö ollenkaan kotona, kun oli niin paljon seksiä viime yönä?
-AATTELE, pitää lähtee lumihommiiin!

...ja sinne läks. Mutta ihmettelen, millai joku voi olla niin pervo, että kokee jollakin tasolla seksuaalista kiihotusta lumesta