Ihminen on kovin pieni taistellessaan luonnonvoimia vastaa. Tämän sai huomata myös ystäväni Marika. Kävi nimittäin niin, että hän perheineen asui 50-luvulla rakennettua maalaistaloa. Laadukkaista ja turvallisista materiaaleista rakennettua, kyllä ennen osattiin rakentaa! Oikein idyllistä ja täydellistä perhe-elämää farmari-volvoineen ja kultaisine noutajineen. Kaksi rusoposkista arjalaista lasta, tyttö ja poika. Suorastaan kadehdittava kiiltokuvaperhe. Pikkuhiljaa paratiisiin luikerteli käärme tai suorastaan ankerias...

Ainahan sitä oli pientä kröhinää ja käheyttä, lapsiperheessä. Nenät vuotivat kuin Talvivaaran kipsisakka-altaat. Iltaa istuessa mukavasti vitsailtiin ja herjaa heitettiin asiasta, että se on tuo rokkenroll-elämäntapa, kun joutuu joka ilta vetämään kokkelia nokkaan Ääs-etukortin mittaisen viivan, niin ihmekkös tuo jos poskiontelot huutaa hoosiannaa...ja Ave Mariaa!

Kaikenlaista oiretta muutakin rupesi tulemaan. Puristusta rinnassa, muulloinkin kun isännän ollessa lauantai-iltana saunan ja lottoarvonnan jälkeen vähän villillä päällä. Näkyvimpänä ja piinaavimpana oireena vuotavat silmätulehdukset. Tässä vaiheessa ongelman olisi voinut jo tunnistaa niin sanotusti paljaalla silmällä paljaasta silmästä!

Toiset sanoivat talossa leijailevan sellaisen maakellarin tai mummolan tuoksun. Minä en kyllä henkilökohtaisesti ikinä tuota tajunnut, että miten se voi olla sama asia? Vai elelevätkö mummot mielellään kellareissa? Tässäkin vaiheessa hälytyskellojen olisi pitänyt soida. Ja soivathan ne!

Paikalle pyydettiin erikoiskoulutettu homokoira tutkimaan asiaa ja toden totta, Marikan talo todettiin homotaloksi. Paikalta löydettiin alapohjan homovaurio! Homot olivat sinne pesiytyneet. Mikro-Bi-jengit olivat suorastaan mellastaneet ennen niin jämerästi seisseissä rakenteissa. Siinä vaiheessa asiat olivat edenneet jo niin pitkälle, että ei ollut muuta tehtävissä kuin purkutyö. Ihan turhaa kulissin ylläpitoa, ryhtyä kaakeleilla tai maaleilla oireilevaa homoilua peittelemään, vaikka isäntä olisikin halunnut tällaista laastariratkaisua...

Että watch your backs eli vahtikaa selkäpuoltanne! Sinäkin saatat asua homotalossa!

Päivittäin räpläämme raajalla jos toisellakin erilaisia ihmisaivojen tuottamia keksintöjä. Osa tarpeellisia tai suorastaan elintärkeitä, osa turhakkeita ja sitten on jopa näitä mullistavia keksintöjä, jotka vaatimattomuudessaan jäävät helposti unholaan, vaikka ovatkin hyödyllisiä ja jopa suuresti viihdyttäviä. Eräästä tälläisesta tuikitarpeellisesta, mutta yksinkertaisuudessaan hyvin nerokkaasta keksinnöstä haluaisinkin nyt avautua. Tässä keksinnössä todellakin yhdistyy bisness and pleasure !!! Nimittäin, tädäää (rummunpärinää):

RASKAUSKIEKKO


Siis kertakaikkiaan loistava keksintö ja ei nyt päivittäisessä käytössä ole, mutta navetan toimiston pöydältä sitä tulee viikoittain hapuiltua. Pyöräytetään vaan tästä pahvisesta ruletista Hedelmöitys -nuoli oikean päivämäärän kohdalle ja hetkessä näät mihin Laskettu aika -nuoli osuu. Ja vot ehkä nopein tapa selvittää lehmän odotettu poikimispäivä. Sanottasko näin, että ohjelmisto ei ole kaatunut kuin yhden ainoan kerran, kun edellinen pahvikiekkari oli jo niin repeillyt ja hiirenkorvilla, että tuli lukukelvottomaksi. Toimii kuin junan vessa!!! Tätä eivät 2+ -lehdessä tienneet kun viime vuosikymmenellä minulle kiekon lehden kylkiäisinä möivät.

Tätäkin navetan työkäyttöä parempi deLuxe-ominaisuus ko.kiekkarissa on se, että sitä voi todellakin käyttää käänteisesti ihmisten hedelmöitysaikojen laskemiseen. Kun kuulet, että joku tuttava on raskaana, kannattaa oitis tiedustella kohteliain sanakääntein laskettua aikaa. Kun saat päivän urkittua, syötät annetun informaation ja datan mahd.nop. raskauskiekkoon JA...näät hedelmöityspäivän !!!

Sittenpä onkin mukava seuraavan kerran odottavan parin kohdatessasi käyttää vaikka seuraavia keskustelunaiheita:

-Olikos ne ne Anan (nimi muutettu) tuparit, kun sulla oli suraavan päivän niin hirvee kapula, ettei sisällä pysynyt kuin ongenkoukku saati burana tai mikään muukaan pilleri? Ja yrjösit jo siellä bileissä ennenkun hävisit johonkin sen naapurin ghanalaisen maatalousharjoittelijan kera ja miehesi kanssa sua etsittiin? Muistatko yhtään mikä päivä ne oli?

-Olikos tuo Erkki (nimi muutettu) siellä kaksi viikkoa kestäneellä työmatkalla maaliskuun alussa? ...Ja sit päälle viaton katse ja näät kun raskaana olevalle osapuolelle nousee hiki otsalle, mut Erkki ei tajua vielä mitään...

Näin hieno ja unohdettu keksintö siis todellakin pyörii monessa kodissa jossain lipastonlaatikossa unohdettuna, törkeää. Itse olen ajatellut semmoista, että saisikohan parkkikiekosta askarreltua kestävämmän, heavy duty -raskauskiekon? Mutta taitaa olla enempi noita Koneet, laitteet ja tekniikkaa -osion juttuja jo tämä tuunaaminen...

Kylläpä on ollut mielenkiintoinen talvi mitä monimaisimpia luonnonihmeitä ja vuodenaikojen sekä säiden vaihtelua seuratessa. Sitä on saanut taas aikaa ajatuksille ja itselleen, sielu on suorastaan levännyt ihmetellessäni Luojamme kätten töitä. Tämmöinenkin luonnosta erkaantunut inehmo on lyhyessä ajassa oppinut arvostamaan ympäröivää luontoa ja sen jopa täydellistä ja rikkumatonta harmoniaa, kevätauringon leikkiessä miljoonilla ja taas miljoonilla jääkiteillä!!!

Muutama asia onkin tässä hämmästyttänyt ja kummastuttanut. Erityisesti olen havainnoinut seuraavan seikan, jonka te muutkin luonnonystävät olette saattaneet havaita kurkottaessanne katsomaan kaihisilla silmillänne puiden hiljaa huojuvia latvoja ja taivasta kohden: Se valtava siementen määrä! Mahtava orkku-vuosi! Tänäänkin autolla ajellessani kohtasin iloisesti vipeltävän orkun ja joka aamu juodessani aamukahvia saan tarkkailla toista, melkoisen leikkisää ja uteliasta orkkua. Huimaa!!!

Työrintamalla myöskin on luonto näyttänyt, miten monissa muodoissa se voi varioida! Miten ihmeellinen asia on katkarapugeeni-taali, kun sitä oikein ryhtyy miettimään? Mikä on ollut luontoäidin tarkoitus hänen luodessaan katkarapugeeni-taalin? Kaikelle kuitenkin lienee aikansa ja paikkansa. Hämmästyttävää!!!

Hämmentävää...hiukka erikoinen idea jopa briteiltä. Haudata ny kuninkaallinen parkkipaikan alle 

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2013020416633416_ul.shtml


 

Muistat Tuhkimon, Lumikin, Ruususen varmaan ja Punahilkan ja sudenkin harmaan...
-Nooh, en muista...

Kävipä niinä päivinä, että Agronetistäkin tuttu, very nicehenkilö, vietti viimeisiä, kovalla työllä ansaitsemiaan vuosilomapäiviä. Jotta idylli olisi ollut täydellinen, myös Jonnumiehen ja Hänen Rakkauden Hedelmät ja Vihannekset oli roudattu sukulaisten riesaksi. Talo oli siis tyhjillään, lukuunottamatta lemmekästä pariskuntaamme. Siitä se ajatus sitten pätki...eiku lähti...Oli muuten Jonnumiehen idea!

Pariskunta nimittäin päätti harrastaa hieman rajumpaa seksiä. Koko kar...torppa leikkikenttänään. Itäsiivekkeestä länsisiivekkeeseen, kyökin kautta ja jopa kaikkein pyhimmässäkin, eli Vihreässä Salissa he peuhasivat kuin kaksi teini-ikäistä. Jonnumies pani Parastaan. Keittiössäkin hän pani Murua rinnan alle oikein kunnolla. Kaikki oli ihan jees...kunnes. Seksillä on monesti jälkiseuraamuksia ja niin kävi nytkin. Kamala totuus alkoi selvitä pitkin päivää...

Ensimmäinen oire oli kun nimimerkki Courtney1 yritti kirjautua Agronettiin. Salasana ei tullut mieleen, ei niin millään. Eihän siinä sinällään mitään ihmeellistä ole, mutta PAHEMPAA oli vielä tulossa kiihkeän pariskunnan lähtiessä autoilemaan. Kaupan pihassa nimimerkki C1 yritti nousta autosta pois kykenemättä siihen. Hetken asiaa fundeerattuaan, hän huomasi turvavyön olevan kiinni. Myös kar...torpan ikiaikaisia sähkötöitä korjaamaan tullut sähkömies sai osansa rouvan mielenhäiriöstä, tämän kovasti vaatiessa nimenomaan jakorasioiden vaihtamista uusiin.

Sanomattakin selvää, että tunnelma Jonnulan talossa oli vähintäänkin hämmentävä. Suorastaan kuin saippuaoopperasta. Tosin tällä kertaa sankarittarella ei ollut mitään noloa unohdettavaa...Mutta kuten aina, tälläkin tarinalla on opetus ja suurempi päämäärä. Ihan 1+1=2.

Eli jos kerran ihmisen on mahdollista saada lievä muistinmenetys seksistä, niin...

MITÄ *****A TAPAHTUI J.J. LEHDOLLE JOMALVIKIN KANAVASSA !?! HÄH?!

Ketä ollu tuolla Kone-Forumin aikaan?

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012111616335750_uu.shtml

 

Salaisuuksien verhoseinä raottuu...Järkyttävää kuvamateriaalia de Citonnin makkarista 

Nytpä kerron teille ystävät hyvät korvavaikun poistamisen tärkeydestä. Sekä siitä, että tietyn humalatilan ollessa päällä, kannattaa olla ns.korva kädessä ja kuunnella tarkkaan, mitä se jäppinen siinä viereisellä baarijakkaralla turisee. Kävipä nimittäin kerran niin, että eräällä minulle hyvinkin läheisellä armeijapaikkakunnalla asioidessani, eikä muuten ollut puna- tai pelastusarmeija, olin hiukan huolimaton ottaessani vastaan iskuyritystä. Annoin toisen kertoilla itsestään ja kuuntelin sujuvasti. Ja jannu kertoikin olevansa radisti. Minä siihen vielä pisteenä i:n päälle toteamaan, että siinä on varmaan tärkeää ostata morsettaa turvasana S.O.S ja jantteri oli ihan innoissaan kun oli löytänyt daamin, jolla on samoja kiinnostuksenkohteita...

Asiat etenivät liukkaasti toiseen ja eipä aikaakaan, kun minulle selvisi, että ei hän mikään radisti ollut...Vai oletteko kuulleet seksuaaliradisteista      

Lienee paree järjestää  Agronet-tapaaminen ihan leireilyn merkeissä 



Kirkkokuntiin sitoutumaton, äärikristillinen Aslan ry järjestää leirejä, joilla pyritään eheyttämään seksuaalisesti "rikkinäisiä" ihmisiä. Heihin kuuluvat Aslanin mukaan paitsi homot, myös esimerkiksi pornoa netistä katsovat heterot ja kaikki, jotka masturboivat.


http://www.hs.fi/kotimaa/Eheytymisleirill%C3%A4+ylistet%C3%A4%C3%A4n+Jumalaa+ja+rukoillaan+rikkin%C3%A4isten+puolesta/a1305603649134?ref=tf_iHShuutoboksi

Kuten kaikki kynnelille kykenevät lienevät huomanneet, alkoi viime viikonloppuna se miehenmetsästys. Ihan älyttömäksi tehty koko homma! Ensinnäkin pitäisi olla jonkun miehenmetsästysseuran jäsen. No daa? Ja excusez moi? Minähän en rupee jakamaan vaivalla ansaittua filettä kenenkään kanssa vaan siksi, että jotkut kuppaset Aatamin ja Beetamin aikaiset metsästyssäännöt niin sanoo. Että kun tämä Satu-Marjaana nyt ajoi sen saaliin sinun tähtäimeen, niin osa kuuluu sille. Noei*****kuulu! Tai että Satu-Marjaana tässä nyt on sitten se saaliinkäsittelijä, vaikka sinä tämän komealla sarvella varustellun uroksen kaadoitkin. Ampumalla suoraan sydämeen! Minä metsästän yksin ja salamyhkäisesti, en hae kaatolupia enkä ainakaan kysele naapurikaupungin miehenmetsästysseuralta yhteisistä kaatoluvista ja -alueista. NouNouNou! Ja minähän tuon hoodiloille niin monta vierasta kuin haluan! Täytyyhän ovelalla naisella metsästäessään mieluusti olla se rumempi kaveri mukana, niin oma kauneus korostuu.

Tai että pitäis olla päässä joku hikinen, punainen pipa! Siis siinähän menee kampaus ihan länään. Enkä suostu käyttämään samanlaisia huomioliivejä kuin toiset. Valkaan ihan ite, mimmosiin kaaritukiin  repunläppäni asettelen. Mulle ei tuu kukaan kikkelin...eiku tittelinkipeä päsmäri selittämään, että millai tehdään. Sittemminkin kun sama ihminen ei tee mitään riistanhoidon eteen, riistaa kuuluu houkutella ja jallittaa ensin.  Ja ennen kaatoahan olis hyvä tsekata tarkkaan sarviasiat ja kulkeeko niitä vasoja mukana.  Mun mielestä hyviä siitosuroksia kannattaisi pitää vapaina vipeltämässä eikä ankkuroida avioliiton satamaan. Siitosuroksilla pitäisi mieluminkin olla nainen joka avioliiton satamassa... Ja tämähän ei tunnu kaikilla menevän jakeluun tai edes lajittelukeskukseen 

Kyllä välillä tuntuu, että nyt on Courtney lähtenyt mopolla moottoritielle, kun tappelee näitä yhteiskunnan sääntöjä vastaan...Pitäis varmaan perustaa oma metsästysseuralaispalvelu!

Minua nyt on viime päivinä kovasti hämmentänyt tämä tämmöinen vapaaehtoistoimintana järjestettävä mieskaveritoiminta, mitä on televisiossakin mainostettu?

Siis mistä saat oman mieskaverin?  Mihin pitää soittaa? Saako sen kaverin valita jostain katalogista? Mieskaveri on kuitenkin helposti semmonen miesmalli...vai oliko se miehenmalli? Pitääkö mieskaverin ja Jonnumiehen ensin tavata, että ajatukset ja periaatteet ovat sopusoinnussa? 

Olisko ollu tänäänkin hienoa, kun olis ollu mieskaveri tsemppaamassa, kun ensimmäistä kertaa elämässäni jouduin käyttämään trukkia. Ihanaa, kun mieskaveri olisi ollut tukena ja tsemppaamassa sillai "Hienosti sujuu, Curttu. Jatka tuota. Juuri noin". OIH! Olispa ollu ikimuistoista!

Viime viikolla piti sitten käydä maakuntamatkalla Oulussa asti...Ihan on the road again tai in the routagain---on tää uuden Partnerin etsiminen menny niin hankalaks...Ihan ehkäisyvälineurheilua  Sitä vaan siinä sitten mietiskelin, ett tältä saitilta varmaan löytyy vastaus minua piinaavaan kysymykseen...kun täällä on kaikki natsismi ja siijonismitietämys...niin mikä ihme on se Oulun Rotu-aari 

Nyt se menikin Courtneyllä partneri vaihtoon!!! Koko eilinen päivä lykittiin, eikä oikein tullu mitään tulosta.  Kauhee puhina ja pärinä, mut ei se mun pusikkoihini enää pysty.  Ei vaikka olis terhakkaasti terässä. Sitä vuosia sitten ajatteli, että tämä on se oikea, tämän kanssa  vedellään myötä- ja vastamäet. Kunnes kuolema- tai  moottorin kiinnileikkaaminen meidät erottaa?

Että miten lie, pitäiskö yrittää korjata mitä korjattavissa on? Partneri hankittu muistaakseni vuonna -95. Pitäiskö vaihtaa ihan merkkiä? Itsevetävä on ainakin ihan tyhmä. Semmonen, minkä päällä istutaan olis kyllä kiva, kun  helposti saa päivän menemään kun hommaan tosissaan ja antaumuksella ryhtyy… Vai olisko niin juoni, että lainaisi vaikkapa naapurin partneria loppukesäksi?

Huoli ja ikävä pois,  Wanha Tyhjäpää Courtney on taas palannut takaisin ansaitsemattomilta kesälaitumilta, joilla ruoho oli todellakin vihreämpää siellä aidan toisella puolella…eipä siitä sen enempää…MUTTA  näköjään tällai vanhemmiten krapulat pahenee ja muutenkin olo voi vaikkapa festari-viikonlopun jälkeen olla melkoisen ryytynyt. Etten sanoisi kulahtanut. Suorastaan toipilas. Siinä vaiheessa ja mielentilassa voi tulla mitä kummallisempia ajatuksia mieleen…

Näin kävi myös mulle, vannoutuneelle ja valan antaneelle ikipissikselle! Nimittäin MELKEIN sorruin ostamaan Dr. Birkenstockin terveyssandaalit. Siis mielestäni siinä vaiheessa kun ihminen
a) Ryhtyy harrastamaan sauvakävelyä TOSIMIELELLÄ ja nauttii tuulipuvun rahinasta nahkatakin natinan sijaan
b) Liittyy Maa- ja Kotitalousnaisiin
c) Pystyy ajamaan sunnuntaina aamupäivällä autoa
d) Kerää jotain margariinipurkin viivakoodeja, että saa ilmaisen käsipyyhkeen
e) Ostaa terveyssandaalit
NIIN SIINÄ VAIHEESSA PELI ON MENETETTY. Se on semmoinen hetki, että voi käydä tarkastamassa, vieläkö siellä mausoleumissa on tilaa ja jos ei ole, niin menee ojan pohjalle makaamaan ja ryhtyy riipimään sammalia ja kuloheinää peitoksi ihan itse.

Tilapäisessä mielenhäiriössä ja ruumiin kipuilun tilassa olin jo itsekin siirtänyt terveyssandaalit ostoskoriin, kun tajusin mitä olin tekemässä.  Ei helvata! Äkkiä heivasin ne pois ja ostin toiset kengät: 12 cm stilettikoroilla varustetut popot. Jos oikein tarkkaan asiaa ajattelee, ovat nekin terveyden asialla. Nimittäin  kaikki vanhat 8-10 sentin korolla varustetut kengät alkoivat noilla kopsuttelun jälkeen tuntua ihan lattanoilta, semmoisille mukaville kengille vaikkapa autolla ajamiseen tai ostosreissuun paikalliseen osulaan.

Tiettyjä ongelmia 12 cm korkojen kanssa kuitenkin ilmenee. Esimerkiksi taksia tilatessa on syytä varmistaa, että kyseessä on inva-sellainen. Että sut saadaan sitä luiskaa pitkin kärrättyä tai hissillä nostettua kyytiin. Baarin on syytä sijaita niin, että taksi pääsee sisäänkäynnin välittömään läheisyyteen. On myös hyvä tuntea ko. paikan baarimikko, poke tai mieluiten omistaja. Jos mahdollista kaikki. Mitä syvällisemmin, sitä parempi. Sillä he voivat auttaa sinua mahdollisissa vaaratilanteissa, kuten 10 metrin kävely vessaan. Mutta hei, pääasia, että näyttää hyvälle, kun istuu baarijakkaralla ja kun loppuillasta kintut popoineen ovat kohden lampunvarjostinta! Ja sitäpaitsi on kunniakasta kärsiä kauneutensa vuoksi!

Tässä ympäristöni gettoloiden  ja hoodiloiden miespuolisia  jäseniä huomaamattomasti tarkkailleena, olen huomannut ilmiön kesäparta. Aika monella päässyt naamaan leviämään sellainen epämääräinen,  laikkuina kasvava, tuheromainen pöheikkö. Vähän kuin playoff-parta, mutta tuskin tuo onnea, ainakaan naisrintamalla…

Siitä se sitten ajatus taas lähti lentoon kuin harakka tervasta. Nyt mulla onkin käynnissä vähän semmoinen käänteinen project runway eli kunnon, rehellinen, ruokkoamattoman karvavitikon kasvatus alapäähän. Ihan pioneeri-, telaketjufemakko-  ja DDR-hengessä!  Sitähän ei tiedä, vaikka tässä olisi ihan eturintamassa ja trendisetterinä aloittamassa uutta ilmiötä: Retro-*****! Kyllä tollanen posliiniksi ajeltu broiler-pilde on jotenkin niin eilistä päivää ja ysäriä. Sitäpaitsi senkin ajan, minkä viikossa käytät sheivaamiseen tai epilointiin, voit käyttää johonkin hyödylliseen. En vaan ole vielä keksinyt, mihin?!? Nyt kaikki kasvattamaan karvat alapäähän, kuin kultaisella 70-luvulla, kun miehet oli  Günthereitä ja naiset…karvaisia! Ja lautaa!

Mitähän Jonnumies tykkää, kunhan syksyn tultua ilmestyy taas pelloilta ja vainioilta kotipirtin hämäriin? Syntyy nimittäin varmasti semmonen ryteikkö, että on läpäisemätön kuin Berliinin muuri…Vai pitäisikö käyttää sanaa läpipääsemätön? Onko tää oikeesti jo näin alku senttimetreillä ja stalkkiviivoilla huono ja tuhoon tuomittu idea? Onko tuollainen luonnontilainen pusikko pahimmillaan se vihonviimeinen erotiikantappaja?!?

Lovella, C1