Agronet
Keskusteluaiheet => Maidontuotanto ja lihanaudat => Aiheen aloitti: iikkoo - 22.01.09 - klo:18:53
-
Mikäköhän olis järkevin tapa hiljalleen aloitella emolehmätuotantoa.
Nautoja ollu viimmeeksi joskus 80-luvun lopulla. Nyt tilalla kasvinviljelyä ja sikataloutta. Kiinnostaas kumminkin saada jonkunverran nurmea järkevästi viljelykiertoon.
Mikähän olis pienin järkevä määrä millä lähteä matkaan. Hommaan on tarkoitus sitoa mahdollisimman vähän pääomaa ja minimoida kiinteät kustannukset.
10-15 emoa vois teorias ruokkia katokselliseen tarhaan 5-7 hehtaarin voimaperäisellä nurmiviljelyllä, vai voiko?
Emoja vois hiljalleen lisätä omana tuotantona ja kasvattaa jonkun sonninkin silloon tällöön.
Onko täs pientäkään järjen hiventä? Tuhlaanko vain aikaa ja rahaa? Huomioon otettavia asioita..
T: Ummikko
-
Riippuu vähän siitä, missäpäin tilasi on ja mikä on tavoite toiminnan suhteen.
Emot ei sinänsä ole kovin kalliita, eikä niiden ylläpito maksa maltaita, mikäli tila on valmiina, niin muita suuria investointeja ei tarvita.
-
date=1232643211]
Mikäköhän olis järkevin tapa hiljalleen aloitella emolehmätuotantoa.
Nautoja ollu viimmeeksi joskus 80-luvun lopulla. Nyt tilalla kasvinviljelyä ja sikataloutta. Kiinnostaas kumminkin saada jonkunverran nurmea järkevästi viljelykiertoon.
Mikähän olis pienin järkevä määrä millä lähteä matkaan. Hommaan on tarkoitus sitoa mahdollisimman vähän pääomaa ja minimoida kiinteät kustannukset.
>>Missään ei ole raha niin hyvin tallessa, kuin laadukkaissa eläimissä. Unohda se että aloitat pienellä alkuinvestoinneilla ELÄIMIIN. Osta kerralla niin laadukkaita kun p..se ikinä kestää. Tanskalaiset on hiffannu sen mistä kannattaa maksaa ja siellä muutama pieni kasvattaja tekee todella hyvää tiliä, myymällä jalostuseläimiä mm. Italiaan. Alkiokauppa puhtaista emoista myös tulevasuutta joka tuo mielenkiintoa työhön...
-
Riippuu vähän siitä, missäpäin tilasi on ja mikä on tavoite toiminnan suhteen.
Emot ei sinänsä ole kovin kalliita, eikä niiden ylläpito maksa maltaita, mikäli tila on valmiina, niin muita suuria investointeja ei tarvita.
Tila sijaitsee Etelä-Pohjanmaalla. Tavoite toiminnan suhteen on viljelykierto ja rahantulo. Ehkä tulevaisuudessa yksi tukijalka tilantoimintaan.
-
date=1232643211]
Mikäköhän olis järkevin tapa hiljalleen aloitella emolehmätuotantoa.
Nautoja ollu viimmeeksi joskus 80-luvun lopulla. Nyt tilalla kasvinviljelyä ja sikataloutta. Kiinnostaas kumminkin saada jonkunverran nurmea järkevästi viljelykiertoon.
Mikähän olis pienin järkevä määrä millä lähteä matkaan. Hommaan on tarkoitus sitoa mahdollisimman vähän pääomaa ja minimoida kiinteät kustannukset.
>>Missään ei ole raha niin hyvin tallessa, kuin laadukkaissa eläimissä. Unohda se että aloitat pienellä alkuinvestoinneilla ELÄIMIIN. Osta kerralla niin laadukkaita kun p..se ikinä kestää. Tanskalaiset on hiffannu sen mistä kannattaa maksaa ja siellä muutama pieni kasvattaja tekee todella hyvää tiliä, myymällä jalostuseläimiä mm. Italiaan. Alkiokauppa puhtaista emoista myös tulevasuutta joka tuo mielenkiintoa työhön...
olette täysin oikeassa. osta niin HYVIÄ eläimiä ku vähänki löydät. mielellään isoa rotua.
-
date=1232643211]
Mikäköhän olis järkevin tapa hiljalleen aloitella emolehmätuotantoa.
Nautoja ollu viimmeeksi joskus 80-luvun lopulla. Nyt tilalla kasvinviljelyä ja sikataloutta. Kiinnostaas kumminkin saada jonkunverran nurmea järkevästi viljelykiertoon.
Mikähän olis pienin järkevä määrä millä lähteä matkaan. Hommaan on tarkoitus sitoa mahdollisimman vähän pääomaa ja minimoida kiinteät kustannukset.
>>Missään ei ole raha niin hyvin tallessa, kuin laadukkaissa eläimissä. Unohda se että aloitat pienellä alkuinvestoinneilla ELÄIMIIN. Osta kerralla niin laadukkaita kun p..se ikinä kestää. Tanskalaiset on hiffannu sen mistä kannattaa maksaa ja siellä muutama pieni kasvattaja tekee todella hyvää tiliä, myymällä jalostuseläimiä mm. Italiaan. Alkiokauppa puhtaista emoista myös tulevasuutta joka tuo mielenkiintoa työhön...
Eläinaines saa ja pitää olla laadukasta ja niihin ollaan valmiita panostamaan. Ostetaanko emot normaalisti tiineinä hiehoina vai vasikkoina??? Ja missä hinnoissa "hyvät" emot liikkuu?
Eläimethän kai luetaan muuttuviin kustannuksiin. Jostain on jääny sellainen kuva päähän, että emohomma ei kestä suuria kiinteitäkustannuksia.
-
date=1232643211]
Mikäköhän olis järkevin tapa hiljalleen aloitella emolehmätuotantoa.
Nautoja ollu viimmeeksi joskus 80-luvun lopulla. Nyt tilalla kasvinviljelyä ja sikataloutta. Kiinnostaas kumminkin saada jonkunverran nurmea järkevästi viljelykiertoon.
Mikähän olis pienin järkevä määrä millä lähteä matkaan. Hommaan on tarkoitus sitoa mahdollisimman vähän pääomaa ja minimoida kiinteät kustannukset.
>>Missään ei ole raha niin hyvin tallessa, kuin laadukkaissa eläimissä. Unohda se että aloitat pienellä alkuinvestoinneilla ELÄIMIIN. Osta kerralla niin laadukkaita kun p..se ikinä kestää. Tanskalaiset on hiffannu sen mistä kannattaa maksaa ja siellä muutama pieni kasvattaja tekee todella hyvää tiliä, myymällä jalostuseläimiä mm. Italiaan. Alkiokauppa puhtaista emoista myös tulevasuutta joka tuo mielenkiintoa työhön...
olette täysin oikeassa. osta niin HYVIÄ eläimiä ku vähänki löydät. mielellään isoa rotua.
Roduista suosikkina angus ja hereford tällähetkellä...
-
date=1232643211]
Mikäköhän olis järkevin tapa hiljalleen aloitella emolehmätuotantoa.
Nautoja ollu viimmeeksi joskus 80-luvun lopulla. Nyt tilalla kasvinviljelyä ja sikataloutta. Kiinnostaas kumminkin saada jonkunverran nurmea järkevästi viljelykiertoon.
Mikähän olis pienin järkevä määrä millä lähteä matkaan. Hommaan on tarkoitus sitoa mahdollisimman vähän pääomaa ja minimoida kiinteät kustannukset.
>>Missään ei ole raha niin hyvin tallessa, kuin laadukkaissa eläimissä. Unohda se että aloitat pienellä alkuinvestoinneilla ELÄIMIIN. Osta kerralla niin laadukkaita kun p..se ikinä kestää. Tanskalaiset on hiffannu sen mistä kannattaa maksaa ja siellä muutama pieni kasvattaja tekee todella hyvää tiliä, myymällä jalostuseläimiä mm. Italiaan. Alkiokauppa puhtaista emoista myös tulevasuutta joka tuo mielenkiintoa työhön...
olette täysin oikeassa. osta niin HYVIÄ eläimiä ku vähänki löydät. mielellään isoa rotua.
Roduista suosikkina angus ja hereford tällähetkellä...
esim. http://www.koskis.fi/ Koskis Hereford on Suomen vanhin hereford-karja.
http://www.charolais.fi/ suomen charolais yhdistyksen sivut
-
lainaus sivulta www.charolais.fi
Miksi Charolainen?
Kirjoittanut Charolaisyhdistys
23.02.2007
Charolais on ranskalainen kookas liharotu. Väriltään eläimet ovat valkoisia tai kellertävän valkoisia. Suomessa kasvatetaan sekä nupoa että sarvellista linjaa.
Rodun paras puoli on erittäin korkea lisäkasvukyky, joten niitä kannattaa ruokkia voimaperäisesti. Rodun hyvät ominaisuudet saadaan esille myös risteytyskäytössä. Charolais saavuttaa teuraskypsyyden nuorena mutta, voidaan kasvattaa isoihinkin teuraspainoihin ilman rasvoittumisen vaaraa. Täysikasvuisen lehmän paino on 700-950 kg ja sonnin 1200-1400 kg.
Miksi Charolaissonni´risteytyskarjaan:
* parempi lisäkasvu kuin muilla roduilla
* parempi laatuluokitus
* hiehovasikoiden kasvukyky
* parempi rehunhyväksikäyttö (n. 17-20%)
* ei rasvoitu
* mahdollistaa korkeat teuraspaino
Puhdasrotuisen charolaisisäsonnin vaikutus
sonnien teurasruhoihin:
* paras nettokasvu (syntymä — teurastus)
* mahdolisuus korkeisiin teuraspainoihin rasvoittumatta
* lihakkaimmat teurasruhot
hiehojen teurasruhoihin:
* ylivoimainen vaikutus ruhon lihakkuuteen
* painavatkaan ruhot eivät rasvoitu
* nettopäiväkasvut omaa luokkaansa
Viimeksi päivitetty ( 06.02.2008 )
© 2009 Suomen Charolaisyhdistys ry
-
lainaus sivulta www.charolais.fi
Miksi Charolainen?
Kirjoittanut Charolaisyhdistys
23.02.2007
Charolais on ranskalainen kookas liharotu. Väriltään eläimet ovat valkoisia tai kellertävän valkoisia. Suomessa kasvatetaan sekä nupoa että sarvellista linjaa.
Rodun paras puoli on erittäin korkea lisäkasvukyky, joten niitä kannattaa ruokkia voimaperäisesti. Rodun hyvät ominaisuudet saadaan esille myös risteytyskäytössä. Charolais saavuttaa teuraskypsyyden nuorena mutta, voidaan kasvattaa isoihinkin teuraspainoihin ilman rasvoittumisen vaaraa. Täysikasvuisen lehmän paino on 700-950 kg ja sonnin 1200-1400 kg.
Miksi Charolaissonni´risteytyskarjaan:
* parempi lisäkasvu kuin muilla roduilla
* parempi laatuluokitus
* hiehovasikoiden kasvukyky
* parempi rehunhyväksikäyttö (n. 17-20%)
* ei rasvoitu
* mahdollistaa korkeat teuraspaino
Puhdasrotuisen charolaisisäsonnin vaikutus
sonnien teurasruhoihin:
* paras nettokasvu (syntymä — teurastus)
* mahdolisuus korkeisiin teuraspainoihin rasvoittumatta
* lihakkaimmat teurasruhot
hiehojen teurasruhoihin:
* ylivoimainen vaikutus ruhon lihakkuuteen
* painavatkaan ruhot eivät rasvoitu
* nettopäiväkasvut omaa luokkaansa
Viimeksi päivitetty ( 06.02.2008 )
© 2009 Suomen Charolaisyhdistys ry
*** Oma ajatus oli, että ruokittais pelkästään karkearehulla. Lisäksi helpot poikimiset olis mukava asia.
-
lainaus sivulta www.charolais.fi
Miksi Charolainen?
Kirjoittanut Charolaisyhdistys
23.02.2007
Charolais on ranskalainen kookas liharotu. Väriltään eläimet ovat valkoisia tai kellertävän valkoisia. Suomessa kasvatetaan sekä nupoa että sarvellista linjaa.
Rodun paras puoli on erittäin korkea lisäkasvukyky, joten niitä kannattaa ruokkia voimaperäisesti. Rodun hyvät ominaisuudet saadaan esille myös risteytyskäytössä. Charolais saavuttaa teuraskypsyyden nuorena mutta, voidaan kasvattaa isoihinkin teuraspainoihin ilman rasvoittumisen vaaraa. Täysikasvuisen lehmän paino on 700-950 kg ja sonnin 1200-1400 kg.
Miksi Charolaissonni´risteytyskarjaan:
* parempi lisäkasvu kuin muilla roduilla
* parempi laatuluokitus
* hiehovasikoiden kasvukyky
* parempi rehunhyväksikäyttö (n. 17-20%)
* ei rasvoitu
* mahdollistaa korkeat teuraspaino
Puhdasrotuisen charolaisisäsonnin vaikutus
sonnien teurasruhoihin:
* paras nettokasvu (syntymä — teurastus)
* mahdolisuus korkeisiin teuraspainoihin rasvoittumatta
* lihakkaimmat teurasruhot
hiehojen teurasruhoihin:
* ylivoimainen vaikutus ruhon lihakkuuteen
* painavatkaan ruhot eivät rasvoitu
* nettopäiväkasvut omaa luokkaansa
Viimeksi päivitetty ( 06.02.2008 )
© 2009 Suomen Charolaisyhdistys ry
*** Oma ajatus oli, että ruokittais pelkästään karkearehulla. Lisäksi helpot poikimiset olis mukava asia.
ei ne emot muuta tarvikkaan, tietysti kivennäiset..
-
Korsirehun suunnitelin tuottavani mahdollisimman pienellä pinta-alalla ja kovilla sadoilla. ???
Aperuokinta, jossa laadukas säilörehu, kivennäiset ja olkea??
Mietin vain, että onko hyvä (nuorena tehty) säilörehu tavallaan liian hyvää emoille ja voiko sitä heikentää oljella mihin rajaan asti? Vai oonko ihan hakoteillä?
-
Korsirehun suunnitelin tuottavani mahdollisimman pienellä pinta-alalla ja kovilla sadoilla. ???
Aperuokinta, jossa laadukas säilörehu, kivennäiset ja olkea??
Mietin vain, että onko hyvä (nuorena tehty) säilörehu tavallaan liian hyvää emoille ja voiko sitä heikentää oljella mihin rajaan asti? Vai oonko ihan hakoteillä?
meillä ainaki pelkällä säilörehulla tahtoivat lihoa liikaa..
-
lainaus sivulta www.charolais.fi
Miksi Charolainen?
Kirjoittanut Charolaisyhdistys
23.02.2007
Charolais on ranskalainen kookas liharotu. Väriltään eläimet ovat valkoisia tai kellertävän valkoisia. Suomessa kasvatetaan sekä nupoa että sarvellista linjaa.
Rodun paras puoli on erittäin korkea lisäkasvukyky, joten niitä kannattaa ruokkia voimaperäisesti. Rodun hyvät ominaisuudet saadaan esille myös risteytyskäytössä. Charolais saavuttaa teuraskypsyyden nuorena mutta, voidaan kasvattaa isoihinkin teuraspainoihin ilman rasvoittumisen vaaraa. Täysikasvuisen lehmän paino on 700-950 kg ja sonnin 1200-1400 kg.
Miksi Charolaissonni´risteytyskarjaan:
* parempi lisäkasvu kuin muilla roduilla
* parempi laatuluokitus
* hiehovasikoiden kasvukyky
* parempi rehunhyväksikäyttö (n. 17-20%)
* ei rasvoitu
* mahdollistaa korkeat teuraspaino
Puhdasrotuisen charolaisisäsonnin vaikutus
sonnien teurasruhoihin:
* paras nettokasvu (syntymä — teurastus)
* mahdolisuus korkeisiin teuraspainoihin rasvoittumatta
* lihakkaimmat teurasruhot
hiehojen teurasruhoihin:
* ylivoimainen vaikutus ruhon lihakkuuteen
* painavatkaan ruhot eivät rasvoitu
* nettopäiväkasvut omaa luokkaansa
Viimeksi päivitetty ( 06.02.2008 )
© 2009 Suomen Charolaisyhdistys ry
*** Oma ajatus oli, että ruokittais pelkästään karkearehulla. Lisäksi helpot poikimiset olis mukava asia.
ei ne emot muuta tarvikkaan, tietysti kivennäiset..
Eli jos kasvatan sonnit itse ne kestäis kovempaa ruokintaa, siis jos rotu on limousin tai charolainen? Toisaalta panos/tuotos suhde sen rodun määrittää.... Mitä tuo lisäkasvu termi tarkaalleenottaen tarkoittaa?
-
Korsirehun suunnitelin tuottavani mahdollisimman pienellä pinta-alalla ja kovilla sadoilla. ???
Aperuokinta, jossa laadukas säilörehu, kivennäiset ja olkea??
Mietin vain, että onko hyvä (nuorena tehty) säilörehu tavallaan liian hyvää emoille ja voiko sitä heikentää oljella mihin rajaan asti? Vai oonko ihan hakoteillä?
meillä ainaki pelkällä säilörehulla tahtoivat lihoa liikaa..
No voiko sitä olkea lisätä appeeseen mielinmäärin?
-
Charolee on rotu mistä hyötyy eniten loppukasvattaja. Rodun kaikki huonot ominaisuudet käy vain ja ainoastaan vasikkatuottajan kukkarolle. edelleen viittaan aiempiin keskusteluihin risteytyksestä ja sen tuomista eduista :)
-
Riippuu vähän siitä, missäpäin tilasi on ja mikä on tavoite toiminnan suhteen.
Emot ei sinänsä ole kovin kalliita, eikä niiden ylläpito maksa maltaita, mikäli tila on valmiina, niin muita suuria investointeja ei tarvita.
Tila sijaitsee Etelä-Pohjanmaalla. Tavoite toiminnan suhteen on viljelykierto ja rahantulo. Ehkä tulevaisuudessa yksi tukijalka tilantoimintaan.
Jos siitä jonkinlaisen tukijalan haluat niin hanki ehdottomasti puhdasrotuisia ja niin hyviä eläimiä, kuin ikinä löydät. Maksavat varmasti hieman enemmän, mutta tulee korkojen kanssa takaisin. Meillä voit käydä tutustumassa limousin rotuun. Käy sitten muualla tutustumassa muihin ja valitse itsellesi ja tuotantoosi parhaiten sopiva.
-
date=1232643211]
Mikäköhän olis järkevin tapa hiljalleen aloitella emolehmätuotantoa.
Nautoja ollu viimmeeksi joskus 80-luvun lopulla. Nyt tilalla kasvinviljelyä ja sikataloutta. Kiinnostaas kumminkin saada jonkunverran nurmea järkevästi viljelykiertoon.
Mikähän olis pienin järkevä määrä millä lähteä matkaan. Hommaan on tarkoitus sitoa mahdollisimman vähän pääomaa ja minimoida kiinteät kustannukset.
>>Missään ei ole raha niin hyvin tallessa, kuin laadukkaissa eläimissä. Unohda se että aloitat pienellä alkuinvestoinneilla ELÄIMIIN. Osta kerralla niin laadukkaita kun p..se ikinä kestää. Tanskalaiset on hiffannu sen mistä kannattaa maksaa ja siellä muutama pieni kasvattaja tekee todella hyvää tiliä, myymällä jalostuseläimiä mm. Italiaan. Alkiokauppa puhtaista emoista myös tulevasuutta joka tuo mielenkiintoa työhön...
olette täysin oikeassa. osta niin HYVIÄ eläimiä ku vähänki löydät. mielellään isoa rotua.
Roduista suosikkina angus ja hereford tällähetkellä...
Mielestäni nuo on aika hyviä rotuja, ajattelitko myydä vasikat välitykseen vai kasvattaa teuraaksi asti, mikäli suunnittelet suoramyyntiä, niin silloin yksi vaihtoehto on Highland Cattle näiden kahden lisäksi.
Ylämaalainen sopii tiloille, jotka haluavat harrastaa suoramyyntiä ja esim. maisemanhoitoa perinnebiotooppi alueilla, mutta bulkkilihan tuotantoon se ei ole hyvä rotu, kasvu on liian hidas.
-
Riippuu vähän siitä, missäpäin tilasi on ja mikä on tavoite toiminnan suhteen.
Emot ei sinänsä ole kovin kalliita, eikä niiden ylläpito maksa maltaita, mikäli tila on valmiina, niin muita suuria investointeja ei tarvita.
Tila sijaitsee Etelä-Pohjanmaalla. Tavoite toiminnan suhteen on viljelykierto ja rahantulo. Ehkä tulevaisuudessa yksi tukijalka tilantoimintaan.
Jos siitä jonkinlaisen tukijalan haluat niin hanki ehdottomasti puhdasrotuisia ja niin hyviä eläimiä, kuin ikinä löydät. Maksavat varmasti hieman enemmän, mutta tulee korkojen kanssa takaisin. Meillä voit käydä tutustumassa limousin rotuun. Käy sitten muualla tutustumassa muihin ja valitse itsellesi ja tuotantoosi parhaiten sopiva.
Missäs tilas sijaitsee?
-
date=1232643211]
Mikäköhän olis järkevin tapa hiljalleen aloitella emolehmätuotantoa.
Nautoja ollu viimmeeksi joskus 80-luvun lopulla. Nyt tilalla kasvinviljelyä ja sikataloutta. Kiinnostaas kumminkin saada jonkunverran nurmea järkevästi viljelykiertoon.
Mikähän olis pienin järkevä määrä millä lähteä matkaan. Hommaan on tarkoitus sitoa mahdollisimman vähän pääomaa ja minimoida kiinteät kustannukset.
>>Missään ei ole raha niin hyvin tallessa, kuin laadukkaissa eläimissä. Unohda se että aloitat pienellä alkuinvestoinneilla ELÄIMIIN. Osta kerralla niin laadukkaita kun p..se ikinä kestää. Tanskalaiset on hiffannu sen mistä kannattaa maksaa ja siellä muutama pieni kasvattaja tekee todella hyvää tiliä, myymällä jalostuseläimiä mm. Italiaan. Alkiokauppa puhtaista emoista myös tulevasuutta joka tuo mielenkiintoa työhön...
olette täysin oikeassa. osta niin HYVIÄ eläimiä ku vähänki löydät. mielellään isoa rotua.
Roduista suosikkina angus ja hereford tällähetkellä...
Mielestäni nuo on aika hyviä rotuja, ajattelitko myydä vasikat välitykseen vai kasvattaa teuraaksi asti, mikäli suunnittelet suoramyyntiä, niin silloin yksi vaihtoehto on Highland Cattle näiden kahden lisäksi.
Ylämaalainen sopii tiloille, jotka haluavat harrastaa suoramyyntiä ja esim. maisemanhoitoa perinnebiotooppi alueilla, mutta bulkkilihan tuotantoon se ei ole hyvä rotu, kasvu on liian hidas.
Tuo onki hyvä kysymys. Täytyy laskeskella sonnien kasvatus omana juttunaan. Tässä vaiheessa on kaikki vaihtoehdot mahdollisia. Kai ne sonnit kannattaa itte kasvattaa jos siinä pääsee taloudellisesti parempaan lopputulokseen.
Tilasin a-tuottajilta jonkun naudantuotanto oppaan johon täytyy nyt ensiksi syventyä. Saa vähän suuntaviivoja ja kehyksiä missä liikutaan. Jos homma etenee, niin täytyy käydä tutustumassa eri ratkaisuihin. Sitten täytyy varmaan syventyä talouspuoleen... Mielenkiintoista syventyä itselle outoon tuotannonhaaraan....
-
Yksi mahdollisuus on hankkia alkioilla tiineytettyjä hiehoja. A -tuottajat myy niitä. Hankintahinta voi tuntua kovalta, mutta paras ja nopein tapa päästä kiinni erinomaiseen eläinainekseen. Jos et suurta karjaa laita niin pieni ja todella laadukas karja syntyy alkioiden kautta kerralla. Ainoastaan AB ja HF rotuja kuulemma. En tiedä onko nyt muita. Niillä kyllä pärjää erinomaisesti ;)
-
Korsirehun suunnitelin tuottavani mahdollisimman pienellä pinta-alalla ja kovilla sadoilla. ???
Aperuokinta, jossa laadukas säilörehu, kivennäiset ja olkea??
Mietin vain, että onko hyvä (nuorena tehty) säilörehu tavallaan liian hyvää emoille ja voiko sitä heikentää oljella mihin rajaan asti? Vai oonko ihan hakoteillä?
Hei haloo, aperuokinta pieneen emokarjaan, ei ei ei ja vielä keran ei. Eikös sulla ollu suunnitelma muutamasta kymmenestä emosta. Jos pelkästään emoja, elikkäs vasikoita ei kasvateta lihaksi, niin ihan hyvin ne pärjäävät tarpeeksi MYÖHÄÄN tehdyllä säiliksellä. Käytä ne oljet mieluummin kuivikkeena.
Jos hommat apemyllyn, niin siinä ajassa kun olet käynnistänyt ne kaksi appeen tekoon tarvittavaa traktoria 30 asteen pakkasesta, olet jo ruokkinut emot ja tehnyt paljon muutakin hyödyllisempää työtä, esim. tarkkaillut emojen kuntoa yms. juttuja.
Siinä olet oikeassa, että emo homma ei kestä suuria investointeja. Elukoihin pitää investoida, mutta lähes kaikesta muusta on kyllä tingittävä.
Muutenkin neuvoisin vielä harkitsemaan toisenkin kerran ennenkuin lähdet emo savottaan. Ei tämä homma ihan aina niin helppoa ja yksinkertaista ole mitä jotkut antaa ymmärtää. Ammattitaitoa ja helvetin hyvää tuuria pitää olla mukana heti alusta lähtien, muuten on kivinen tie edessä. Täälläkin puhutaan kovasti jalostuskarjasta ja sen tuomista mahdollisuuksista. Minun mielestä jalostuskarjan kasvattajaksi ei ryhdytä ihan tuosta vain. Vuosien työtä, suuria alku investointeja ja ennenkaikkea rautaista ammattitaitoa, karjasilmää, tarvitaan ennenkuin silläkään tehdään tulosta.
En halua tyrmätä täysin ajatustasi emojen laitosta. Kerroin vain omia vuosien varrella heränneitä ajatuksia emokarjan pidosta. Paljon olisi vielä juttuja mielessä, mutta niistä ehkä myöhemmin lisää.
-
Olen samaa mieltä kuin Puraat tässä edellä ja lisäisin vielä, että aloittelijan kannattaa ostaa LEHMIÄ niin eka poikimajakso sujuu mukavammin eikä tie nouse heti pystyyn hiehoja poiittaessa!
Se on sitten eri juttu onko niitä missään myynnissä, mutta paras juttu, kun löytäisit jonkin lopettavan karjan ja ostaisit koko ryhmän.
-
Korsirehun suunnitelin tuottavani mahdollisimman pienellä pinta-alalla ja kovilla sadoilla. ???
Aperuokinta, jossa laadukas säilörehu, kivennäiset ja olkea??
Mietin vain, että onko hyvä (nuorena tehty) säilörehu tavallaan liian hyvää emoille ja voiko sitä heikentää oljella mihin rajaan asti? Vai oonko ihan hakoteillä?
Kovan sadon saat tekemällä rehun kun on kunnolla tähkällä. Samalla sulavuus on emoille sopivammalla tasolla. Kustannuksia kurittaa mahdollisuus tehdä jos säät sallii kuivaksi heinäksi. Myös nurmen käyttöikä pidentyy kun se saattaa jo varistaa itävää siementä ja rytmi on muutenkin heinäkasveille luontaisempi. Kovakuntoisten lehmien ummessaoloajan rehuksi voi riittää siemennurmen olki.
Loppukasvatuksessa tarvitaan paremmat rehut ja apevaunustakin alkaa olla hyötyä. Tämän hetkisillä hinnoilla vasikat kannattaa pienestä karjasta todennäköisesti myydä muualle kasvatettavaksi, jolloin niiden ruokinnastakaan ei tule murheita.
-
Mikäköhän olis järkevin tapa hiljalleen aloitella emolehmätuotantoa.Hommaan on tarkoitus sitoa mahdollisimman vähän pääomaa ja minimoida kiinteät kustannukset. Onko täs pientäkään järjen hiventä? Tuhlaanko vain aikaa ja rahaa? Huomioon otettavia asioita..
T: Ummikko
Kun kerran olet samalta alueelta, niin tervetuloa käymään meilläkin katsomassa miten toimimme sen kolmannen brittirodun kanssa. Tilavierailut on tosi järkevä juttu kun pohtii aloittamista. Voi nimittäin säästyä monelta turhalta virheeltä. Meille ei niitä onneksi tullut, mutta kyllä me sitten kiertelimme ja kyselimmekin...
Olen samaa mieltä muutaman muunkin kanssa, että eläimissä ei kannata liikoja tinkiä. Pelokkaita, arkoja, heikkokasvuisia, sairaita eläimiä ei voi verratakkaan hyvärakenteisiin, käsittelyyn tottuneisiin ja hyväkasvuisiin eläimiin. Oli nyt sitten tarkoitus myydä jalostuseläimiä tai ei. Samoin aperuokinta on tuossa mittakaavassa OUT. Pari paalihäkkiä ja niihin paalit muutaman päivän välein. Kivennäistä vadista, suolaa kivestä ja vettä lisäksi. Hieho/lehmä?....meillä ei ollut mitään ongelmia hiehojen poikimisissa. Lehmässä on vain se ongelma, että miksi se on myynnissä. Onko siinä kenties joku vika? Lopettavat tilat on tietysti asia erikseen, niissä voi tehdä löytöjä.
Mutta tosiaankin - tule käymään, niin jutellaan lisää!
-
Kovan sadon saat tekemällä rehun kun on kunnolla tähkällä. Samalla sulavuus on emoille sopivammalla tasolla. Kustannuksia kurittaa mahdollisuus tehdä jos säät sallii kuivaksi heinäksi. Myös nurmen käyttöikä pidentyy kun se saattaa jo varistaa itävää siementä ja rytmi on muutenkin heinäkasveille luontaisempi. Kovakuntoisten lehmien ummessaoloajan rehuksi voi riittää siemennurmen olki.
Loppukasvatuksessa tarvitaan paremmat rehut ja apevaunustakin alkaa olla hyötyä. Tämän hetkisillä hinnoilla vasikat kannattaa pienestä karjasta todennäköisesti myydä muualle kasvatettavaksi, jolloin niiden ruokinnastakaan ei tule murheita.
[/quote]
Kosmikki puhuu täyttä asiaa. Varsinkin näissä emohommissa reipas yksinkertaistaminen on poikaa. Turhat kulut ja hipistelyt pois, keskitytään olennaiseen.
Jos kerran meinaat ottaa emoja, niin ole valmis myös tekemään niiden eteen työtä. Suomessa hoetaan edelleenkin ihmeellistä "emot ei vaadi paljon työtä" mantraa, joka ei pidä paikkaansa. Yllättävän paljon vaan joutuu hommia tekemään vuodessa. Työmäärä vaan jakaantuu erilailla kuin esim. maidontuotannossa.
Paljon puhuttu rotuvalinta on kanssa tunteita kuohuttava keskustelunaihe. Tässäkään asiassa ei ole yhtä ja ainutta oikeaa ratkaisua. Itse olen suositellut omiin kokemuksiin nojaten, että suuret liharodut peltolaitumille ja pienemmät sitten ryskämään puskiin. Näin karkeasti jaoteltuna. Risteytys emot ja puhdas Ch sonni on tuottanut itsellä hyviä tuloksia. Myös Hf ja Si sonneja on käytetty ihan menestyksekkäästi. Eikä kyseessä ole jalostuskarja, vasut myyntiin ja silleen. Elikkäs käytä omaa harkintaa myös tässä asiassa ja kysy tarvittaessa neuvoja useammasta eri lähteestä. Näyttää nimittäin olevan eri asiantuntijoilla hyvinkin suppea ajatusmaailma. "Meidän antama tieto on absoluuttinen totuus ja piste".
-
Paljon puhuttu rotuvalinta on kanssa tunteita kuohuttava keskustelunaihe. Tässäkään asiassa ei ole yhtä ja ainutta oikeaa ratkaisua. Itse olen suositellut omiin kokemuksiin nojaten, että suuret liharodut peltolaitumille ja pienemmät sitten ryskämään puskiin. Näin karkeasti jaoteltuna. Näyttää nimittäin olevan eri asiantuntijoilla hyvinkin suppea ajatusmaailma. "Meidän antama tieto on absoluuttinen totuus ja piste".
Rotukysymys on jostain kumman syystä sellainen, josta tälläkin palstalla on eniten taitettu peistä. Olen samoilla linjoilla Puraatin kanssa, eli ääripäinä CH ja HC. Mitä pienempää toimintaa, huonommat laitumet ja mahdollisuus markkinoida tuotetta tavanomaisesta poikkeavasti niin HC:n kilpailukyky kasvaa. Jos on isoa toimintaa, isot pellot ja laitumet ja iso A ainoa kohde kasvateille, niin vaaka alkaa kallistua CH:n puolelle.
2006 kesällä olimme kyllä maatalousnäyttelyssä eri rotujen kesken aivan sulassa sovussa saman pitkän tiskin takana. Joillekin kyselijöille suosittelin kääntymään tiskin toisessa päässä olevien rotuyhdistysten puoleen ja vastaavasti sieltä neuvottiin joitain meidän puheille. Elävässä elämässä yhteistyö toimi aivan hienosti - täällä virtuaalimaailmassa tunteet joskus tulevat liikaakin pintaan.
-
Tilavierailut on tosi järkevä juttu kun pohtii aloittamista. Voi nimittäin säästyä monelta turhalta virheeltä. Meille ei niitä onneksi tullut, mutta kyllä me sitten kiertelimme ja kyselimmekin...
Totta,itsekin kiertelin noin kymmellä tilalla 300km:n säteellä. Valaistui se asia ettei emoja kannata laittaa "hyvien" peltojen alueelle keskellä aukeaa. Kaikki tilat oli täkäläisittäin "metsäläisiä",lähes kaikki kuitenkin isoja emotiloja ::)
Kokoajan tosin mielessä kytee,emot olisi "se" juttu jos jotain elukoita vielä tulevaisuudessa. Suurin rajoite suojaavan metsän puute. Ja raha,kun ei niillä emoilla laskelmien mukaan saanut kuin työtä itselleen vrt. toiset vaihtoehdot???
-
Roduista vielä senverran, että olosuhteet ja toimintatavat ratkaisee paljon. Itellä suurin osa aboja, koska myyn vasikat välitykseen. Aba kasvaa ihan yhtä hyvin puolen vuoden ikään kuin isotkin rodut, mutta lehmä menee talven yli pienemmillä ja huonommilla eväillä. Ennenvanhaan, kun kasvattelin teuraita, niin lehmät astutin limpparisonnilla ja paras oli ab-hf lehmä astutettuna limulla. Helppohoitonen emo poiki hyväkasvuisen ja hyvin luokittuvan limpparivasikan. Jatkossa meinaan taas ostaa yhen Hf-sonnin pitkän Ab-kauden jälkeen, ku aboissa hermoja rassaa niiden "ylisuojelevuus" vasikkaa kohtaan. Aina on oltava rautaputki kädessä ja valmiina silti juokseen karkuun , ku menee vastasyntynyttä vasikkaa kattoon..
Minulla tosin tuo luonnekysymys ehkä vähän emoilla korostuu, kun ne saa olla aivan keskenään suurimman osan ajasta, kun en paljon niitä rapsuttelemaan kerkiä/viitti.
-
Korsirehun suunnitelin tuottavani mahdollisimman pienellä pinta-alalla ja kovilla sadoilla. ???
Aperuokinta, jossa laadukas säilörehu, kivennäiset ja olkea??
Mietin vain, että onko hyvä (nuorena tehty) säilörehu tavallaan liian hyvää emoille ja voiko sitä heikentää oljella mihin rajaan asti? Vai oonko ihan hakoteillä?
Hei haloo, aperuokinta pieneen emokarjaan, ei ei ei ja vielä keran ei. Eikös sulla ollu suunnitelma muutamasta kymmenestä emosta. Jos pelkästään emoja, elikkäs vasikoita ei kasvateta lihaksi, niin ihan hyvin ne pärjäävät tarpeeksi MYÖHÄÄN tehdyllä säiliksellä. Käytä ne oljet mieluummin kuivikkeena.
Jos hommat apemyllyn, niin siinä ajassa kun olet käynnistänyt ne kaksi appeen tekoon tarvittavaa traktoria 30 asteen pakkasesta, olet jo ruokkinut emot ja tehnyt paljon muutakin hyödyllisempää työtä, esim. tarkkaillut emojen kuntoa yms. juttuja.
Siinä olet oikeassa, että emo homma ei kestä suuria investointeja. Elukoihin pitää investoida, mutta lähes kaikesta muusta on kyllä tingittävä.
Muutenkin neuvoisin vielä harkitsemaan toisenkin kerran ennenkuin lähdet emo savottaan. Ei tämä homma ihan aina niin helppoa ja yksinkertaista ole mitä jotkut antaa ymmärtää. Ammattitaitoa ja helvetin hyvää tuuria pitää olla mukana heti alusta lähtien, muuten on kivinen tie edessä. Täälläkin puhutaan kovasti jalostuskarjasta ja sen tuomista mahdollisuuksista. Minun mielestä jalostuskarjan kasvattajaksi ei ryhdytä ihan tuosta vain. Vuosien työtä, suuria alku investointeja ja ennenkaikkea rautaista ammattitaitoa, karjasilmää, tarvitaan ennenkuin silläkään tehdään tulosta.
En halua tyrmätä täysin ajatustasi emojen laitosta. Kerroin vain omia vuosien varrella heränneitä ajatuksia emokarjan pidosta. Paljon olisi vielä juttuja mielessä, mutta niistä ehkä myöhemmin lisää.
Hyviä näkökulmia, niitä tarvitaan, kun mulla ei oo hommasta mitään tietoa. Tästä se sitten hiljalleen jalostuu ja saattaa pahimmassa tapauksessa johtaa toimenpiteisiin.
-
Korsirehun suunnitelin tuottavani mahdollisimman pienellä pinta-alalla ja kovilla sadoilla. ???
Aperuokinta, jossa laadukas säilörehu, kivennäiset ja olkea??
Mietin vain, että onko hyvä (nuorena tehty) säilörehu tavallaan liian hyvää emoille ja voiko sitä heikentää oljella mihin rajaan asti? Vai oonko ihan hakoteillä?
Kovan sadon saat tekemällä rehun kun on kunnolla tähkällä. Samalla sulavuus on emoille sopivammalla tasolla. Kustannuksia kurittaa mahdollisuus tehdä jos säät sallii kuivaksi heinäksi. Myös nurmen käyttöikä pidentyy kun se saattaa jo varistaa itävää siementä ja rytmi on muutenkin heinäkasveille luontaisempi. Kovakuntoisten lehmien ummessaoloajan rehuksi voi riittää siemennurmen olki.
Loppukasvatuksessa tarvitaan paremmat rehut ja apevaunustakin alkaa olla hyötyä. Tämän hetkisillä hinnoilla vasikat kannattaa pienestä karjasta todennäköisesti myydä muualle kasvatettavaksi, jolloin niiden ruokinnastakaan ei tule murheita.
Saako hehtaarista rehuyksikköjä irti yhtäpaljon yhdellä vanhalla sadolla vs kolme korjuuta? Rehuyksikköhinta pitäis mun ymmärtääkseni puristaa niin alas kun mahdollista...
-
Tilavierailut on tosi järkevä juttu kun pohtii aloittamista. Voi nimittäin säästyä monelta turhalta virheeltä. Meille ei niitä onneksi tullut, mutta kyllä me sitten kiertelimme ja kyselimmekin...
Totta,itsekin kiertelin noin kymmellä tilalla 300km:n säteellä. Valaistui se asia ettei emoja kannata laittaa "hyvien" peltojen alueelle keskellä aukeaa. Kaikki tilat oli täkäläisittäin "metsäläisiä",lähes kaikki kuitenkin isoja emotiloja ::)
Kokoajan tosin mielessä kytee,emot olisi "se" juttu jos jotain elukoita vielä tulevaisuudessa. Suurin rajoite suojaavan metsän puute. Ja raha,kun ei niillä emoilla laskelmien mukaan saanut kuin työtä itselleen vrt. toiset vaihtoehdot???
Jos ne emot oliskin tarhassa jonne ne ruokittais ympärivuoden. Tavoitteena olis pitää nurmiala niin pienenä kun mahdollista. Tuntuu että hyvät pellot menee "hukkaan" laidunkäytössä. Yhtä lailla hukataan panoksia ja tilan tuottoa, jos nurmenviljely ei ole erittäin tehokasta.
Voi olla, että mä oon ihan pihalla. Mutta eihän mun niitä emoja mikään pakko oo laittaa :D
-
Tilavierailut on tosi järkevä juttu kun pohtii aloittamista. Voi nimittäin säästyä monelta turhalta virheeltä. Meille ei niitä onneksi tullut, mutta kyllä me sitten kiertelimme ja kyselimmekin...
Totta,itsekin kiertelin noin kymmellä tilalla 300km:n säteellä. Valaistui se asia ettei emoja kannata laittaa "hyvien" peltojen alueelle keskellä aukeaa. Kaikki tilat oli täkäläisittäin "metsäläisiä",lähes kaikki kuitenkin isoja emotiloja ::)
Kokoajan tosin mielessä kytee,emot olisi "se" juttu jos jotain elukoita vielä tulevaisuudessa. Suurin rajoite suojaavan metsän puute. Ja raha,kun ei niillä emoilla laskelmien mukaan saanut kuin työtä itselleen vrt. toiset vaihtoehdot???
Jos ne emot oliskin tarhassa jonne ne ruokittais ympärivuoden. Tavoitteena olis pitää nurmiala niin pienenä kun mahdollista. Tuntuu että hyvät pellot menee "hukkaan" laidunkäytössä. Yhtä lailla hukataan panoksia ja tilan tuottoa, jos nurmenviljely ei ole erittäin tehokasta.
Voi olla, että mä oon ihan pihalla. Mutta eihän mun niitä emoja mikään pakko oo laittaa :D
Mikäli sinulla on pusikoita, niittyjä, metsälaidunta ja joutomaita, niin kyllä emohommassa järkeä on, eihän niitä voi oikein muutenkaan hyödyntää, jos ei laita lampaita.
Itse vielä huomauttaisin sellaisesta yksityiskohdasta, että olemassa olevan rakennukset mekitsee myös paljon, mikäli navettaa ei ole, eikä velkaa halua tehdä, nin isot rodut kannataa unohtaa, ehkä HC on silloin vahvimmilla.
-
Tilavierailut on tosi järkevä juttu kun pohtii aloittamista. Voi nimittäin säästyä monelta turhalta virheeltä. Meille ei niitä onneksi tullut, mutta kyllä me sitten kiertelimme ja kyselimmekin...
Totta,itsekin kiertelin noin kymmellä tilalla 300km:n säteellä. Valaistui se asia ettei emoja kannata laittaa "hyvien" peltojen alueelle keskellä aukeaa. Kaikki tilat oli täkäläisittäin "metsäläisiä",lähes kaikki kuitenkin isoja emotiloja ::)
Kokoajan tosin mielessä kytee,emot olisi "se" juttu jos jotain elukoita vielä tulevaisuudessa. Suurin rajoite suojaavan metsän puute. Ja raha,kun ei niillä emoilla laskelmien mukaan saanut kuin työtä itselleen vrt. toiset vaihtoehdot???
Jos ne emot oliskin tarhassa jonne ne ruokittais ympärivuoden. Tavoitteena olis pitää nurmiala niin pienenä kun mahdollista. Tuntuu että hyvät pellot menee "hukkaan" laidunkäytössä. Yhtä lailla hukataan panoksia ja tilan tuottoa, jos nurmenviljely ei ole erittäin tehokasta.
Voi olla, että mä oon ihan pihalla. Mutta eihän mun niitä emoja mikään pakko oo laittaa :D
Mikäli sinulla on pusikoita, niittyjä, metsälaidunta ja joutomaita, niin kyllä emohommassa järkeä on, eihän niitä voi oikein muutenkaan hyödyntää, jos ei laita lampaita.
Itse vielä huomauttaisin sellaisesta yksityiskohdasta, että olemassa olevan rakennukset mekitsee myös paljon, mikäli navettaa ei ole, eikä velkaa halua tehdä, nin isot rodut kannataa unohtaa, ehkä HC on silloin vahvimmilla.
Ei oo pusikoita, niittyjä, metsälaidunta ja joutomaatakin aikavähä. Eikö angus ja hereford pärjää semmossessa joutomaalle tehdyssä tarhassa, jossa on kolmiseinäinen betonilaatan päälle tehty rakennelma??? Tarhassa muutama ruokintahäkki? Tarhan koko luokkaa 1-4 ha...
-
Tilavierailut on tosi järkevä juttu kun pohtii aloittamista. Voi nimittäin säästyä monelta turhalta virheeltä. Meille ei niitä onneksi tullut, mutta kyllä me sitten kiertelimme ja kyselimmekin...
Totta,itsekin kiertelin noin kymmellä tilalla 300km:n säteellä. Valaistui se asia ettei emoja kannata laittaa "hyvien" peltojen alueelle keskellä aukeaa. Kaikki tilat oli täkäläisittäin "metsäläisiä",lähes kaikki kuitenkin isoja emotiloja ::)
Kokoajan tosin mielessä kytee,emot olisi "se" juttu jos jotain elukoita vielä tulevaisuudessa. Suurin rajoite suojaavan metsän puute. Ja raha,kun ei niillä emoilla laskelmien mukaan saanut kuin työtä itselleen vrt. toiset vaihtoehdot???
Jos ne emot oliskin tarhassa jonne ne ruokittais ympärivuoden. Tavoitteena olis pitää nurmiala niin pienenä kun mahdollista. Tuntuu että hyvät pellot menee "hukkaan" laidunkäytössä. Yhtä lailla hukataan panoksia ja tilan tuottoa, jos nurmenviljely ei ole erittäin tehokasta.
Voi olla, että mä oon ihan pihalla. Mutta eihän mun niitä emoja mikään pakko oo laittaa :D
Mikäli sinulla on pusikoita, niittyjä, metsälaidunta ja joutomaita, niin kyllä emohommassa järkeä on, eihän niitä voi oikein muutenkaan hyödyntää, jos ei laita lampaita.
Itse vielä huomauttaisin sellaisesta yksityiskohdasta, että olemassa olevan rakennukset mekitsee myös paljon, mikäli navettaa ei ole, eikä velkaa halua tehdä, nin isot rodut kannataa unohtaa, ehkä HC on silloin vahvimmilla.
Ei oo pusikoita, niittyjä, metsälaidunta ja joutomaatakin aikavähä. Eikö angus ja hereford pärjää semmossessa joutomaalle tehdyssä tarhassa, jossa on kolmiseinäinen betonilaatan päälle tehty rakennelma??? Tarhassa muutama ruokintahäkki? Tarhan koko luokkaa 1-4 ha...
Pärjää ihan hyvin, onko muita laitumia minkäverran mahdollista saada lähistöltä, esim. vuokrattua tai jollakin perinnebiotooppisysteemillä ...
-
Ei oo pusikoita, niittyjä, metsälaidunta ja joutomaatakin aikavähä. Eikö angus ja hereford pärjää semmossessa joutomaalle tehdyssä tarhassa, jossa on kolmiseinäinen betonilaatan päälle tehty rakennelma??? Tarhassa muutama ruokintahäkki? Tarhan koko luokkaa 1-4 ha...
Pärjää ihan hyvin, onko muita laitumia minkäverran mahdollista saada lähistöltä, esim. vuokrattua tai jollakin perinnebiotooppisysteemillä ...
Tuollainen tarha on ladattu fosforilla muutamassa vuodessa. Nyt alkaa näyttää siltä ettei tilallasi ole erityisiä edellytyksiä emolehmätuotantoon. Ei sopivia rakennuksia eikä edullisia laitumia. Yksi ruokintamahdollisuus on ostorehu. Ei miltään laatuheinärenkaalta, vaan sellainen ylijäämätavara. Usein niitä saa kympillä/paali ja varsinkin itse keräten, joissa sitten kannattaa miettiä millaisille työmaille lähtee. Tavaraa pitää haalia jemmaan silloin kun sitä saa, kuivan kesän jälkeen tulee liian kalliiksi.
Tee haku osastosta Maidontuotanto ja lihanaudat sanalla tarha, niin löytyy keskusteluja joissa asia on pohdittu aika perinpohjin.
-
Eikö angus ja hereford pärjää semmossessa joutomaalle tehdyssä tarhassa, jossa on kolmiseinäinen betonilaatan päälle tehty rakennelma??? Tarhassa muutama ruokintahäkki? Tarhan koko luokkaa 1-4 ha...
Tottakai pärjää, mutta kuten Cowboy kirjoitti, niin ravinteiden kertyminen voi muodostua ongelmaksi.
Tule vain käymään kylässä, niin jatketaan keskustelua ihan livenä.
-
Eikö angus ja hereford pärjää semmossessa joutomaalle tehdyssä tarhassa, jossa on kolmiseinäinen betonilaatan päälle tehty rakennelma??? Tarhassa muutama ruokintahäkki? Tarhan koko luokkaa 1-4 ha...
Tottakai pärjää, mutta kuten Cowboy kirjoitti, niin ravinteiden kertyminen voi muodostua ongelmaksi.
Tule vain käymään kylässä, niin jatketaan keskustelua ihan livenä.
Jooo, mikäli ei aloita ihan pienellä karjalla ...
Esim. kolme lehmää ja kasvattaa karjan itse pikkuhiljaa, sitä mukaa kun saa alueita lisää.
Tässä tapauksessa suosittelen Highland Cattlea.
-
Minusta kannattavinta olisi hankkia edullisia eläimiä jos vaan löytää. Vaikka vain puoliksi liharotuisia. Ei kuitenkaan toisten tilojen sivuheittoja. Pieni rotu pärjää paremmin köyhällä ruualla ja syö vähemmän sekä saa silti saman tuen. Sonniksi suosittelen simmentalia mutta jos vain teuraaksi tai teuraskasvatukseen kasvatat niin varmaan limukin on ihan yhtä hyvä. Pysy charolaisista erossa, niillä et voita mitään.
Rehua kannattaa tehdä kunnolla esikuivattuna, kahden yön yli kuivaneena. Teetä ensin heinäkuun alussa muutamia paaleja, ehkä pari hehtaaria. Sitten kuun loppupuolella loput. Saatat silti saada vielä toisen sadon kummastakin jos tarvitset. Kun teet jotenkin aikanaan rehua niin voit niillä ruokkia vasikoita ja emoille antaa silloin jos tarvitsee lihottaa jostain syystä.
Sen kummemmin apevaunua kuin paalisilppuriakaan ei emojen kanssa samalle markille tarttisi ollenkaan vetää. Ketterä neliveto etukuormaajalla riittää isommankin emomäärän kanssa. Kun elukat saavat paalin syötyä huitaiset mahdolliset rippeet kempuralle ja pudotat seuraavan paalin. Kaksi kertaa viikossa voi ruokinnaksi riittää, ainakin talvella paalit ei ala lämmetä vielä viikossakaan. Paras kuivikkeiden jako tapa on kun ravistelet pyöröpaalin sillä etukuormaimella korkeaan paikkaan, vaikka samaan paikkaan joka kerta. Ja tietenkin katon alle.
Rakennuksena riittää minun mielestäni kolmiseinäinen lato mutta paras olisi jos ladossa olisi neljä seinää ja pari traktorinmentävää liukuovea. Tilaa pitäisi olla ehkä parikymmentä neliötä emoa kohti jaloittelutarha mukaan lukien. Kyllä vajaa kahdeksankin riittää jos ei ole vasikkaa mutta kuivikkeiden menekki kasvaa.
-
Tilavierailut on tosi järkevä juttu kun pohtii aloittamista. Voi nimittäin säästyä monelta turhalta virheeltä. Meille ei niitä onneksi tullut, mutta kyllä me sitten kiertelimme ja kyselimmekin...
Totta,itsekin kiertelin noin kymmellä tilalla 300km:n säteellä. Valaistui se asia ettei emoja kannata laittaa "hyvien" peltojen alueelle keskellä aukeaa. Kaikki tilat oli täkäläisittäin "metsäläisiä",lähes kaikki kuitenkin isoja emotiloja ::)
Kokoajan tosin mielessä kytee,emot olisi "se" juttu jos jotain elukoita vielä tulevaisuudessa. Suurin rajoite suojaavan metsän puute. Ja raha,kun ei niillä emoilla laskelmien mukaan saanut kuin työtä itselleen vrt. toiset vaihtoehdot???
Jos ne emot oliskin tarhassa jonne ne ruokittais ympärivuoden. Tavoitteena olis pitää nurmiala niin pienenä kun mahdollista. Tuntuu että hyvät pellot menee "hukkaan" laidunkäytössä. Yhtä lailla hukataan panoksia ja tilan tuottoa, jos nurmenviljely ei ole erittäin tehokasta.
Voi olla, että mä oon ihan pihalla. Mutta eihän mun niitä emoja mikään pakko oo laittaa :D
Mikäli sinulla on pusikoita, niittyjä, metsälaidunta ja joutomaita, niin kyllä emohommassa järkeä on, eihän niitä voi oikein muutenkaan hyödyntää, jos ei laita lampaita.
Itse vielä huomauttaisin sellaisesta yksityiskohdasta, että olemassa olevan rakennukset mekitsee myös paljon, mikäli navettaa ei ole, eikä velkaa halua tehdä, nin isot rodut kannataa unohtaa, ehkä HC on silloin vahvimmilla.
Ei oo pusikoita, niittyjä, metsälaidunta ja joutomaatakin aikavähä. Eikö angus ja hereford pärjää semmossessa joutomaalle tehdyssä tarhassa, jossa on kolmiseinäinen betonilaatan päälle tehty rakennelma??? Tarhassa muutama ruokintahäkki? Tarhan koko luokkaa 1-4 ha...
Pärjää ihan hyvin, onko muita laitumia minkäverran mahdollista saada lähistöltä, esim. vuokrattua tai jollakin perinnebiotooppisysteemillä ...
Tuskin on on tarjolla.... Paitsi ehkä kymmenen vuoden sisällä voi olla tulossa sopivaa maastoa 30ha, jonne vois siirtää valmiin karjan....
-
Ei oo pusikoita, niittyjä, metsälaidunta ja joutomaatakin aikavähä. Eikö angus ja hereford pärjää semmossessa joutomaalle tehdyssä tarhassa, jossa on kolmiseinäinen betonilaatan päälle tehty rakennelma??? Tarhassa muutama ruokintahäkki? Tarhan koko luokkaa 1-4 ha...
Pärjää ihan hyvin, onko muita laitumia minkäverran mahdollista saada lähistöltä, esim. vuokrattua tai jollakin perinnebiotooppisysteemillä ...
Tuollainen tarha on ladattu fosforilla muutamassa vuodessa. Nyt alkaa näyttää siltä ettei tilallasi ole erityisiä edellytyksiä emolehmätuotantoon. Ei sopivia rakennuksia eikä edullisia laitumia. Yksi ruokintamahdollisuus on ostorehu. Ei miltään laatuheinärenkaalta, vaan sellainen ylijäämätavara. Usein niitä saa kympillä/paali ja varsinkin itse keräten, joissa sitten kannattaa miettiä millaisille työmaille lähtee. Tavaraa pitää haalia jemmaan silloin kun sitä saa, kuivan kesän jälkeen tulee liian kalliiksi.
Tee haku osastosta Maidontuotanto ja lihanaudat sanalla tarha, niin löytyy keskusteluja joissa asia on pohdittu aika perinpohjin.
Olikos noihin tarhoihin sitten jotain rajoituksia? Otetaanko niistä maanäytteet? Tarha olis joutomaalla eikä pellolla...
-
Korsirehun suunnitelin tuottavani mahdollisimman pienellä pinta-alalla ja kovilla sadoilla. ???
Aperuokinta, jossa laadukas säilörehu, kivennäiset ja olkea??
Mietin vain, että onko hyvä (nuorena tehty) säilörehu tavallaan liian hyvää emoille ja voiko sitä heikentää oljella mihin rajaan asti? Vai oonko ihan hakoteillä?
meillä ainaki pelkällä säilörehulla tahtoivat lihoa liikaa..
No voiko sitä olkea lisätä appeeseen mielinmäärin?
säilörehun "oikea" d-arvo emoille lähentelee 55-60 tasoa, olki on mainio lisä appeeseen (itse tosin käytän heinänsiemen sänkeä).
eläin ainekseen kannattaa panostaa, hf tai ab hyviä aloittelijan rotuja.
mieti mitä haluat tuottaa, linjaeläimiä teurastamolla vai siitoseläimiä.
sonni on myös erittäin tärkeä osa laumaa, älä osta teuraskuskilta sitä "sopivan oloista" eläintä. parhaan tuloksen linjaeläinten tuotannossa saat risteytyksillä, niistä hyötyy myös loppukasvattaja.