Agronet
Keskusteluaiheet => Vapaa sana => Aiheen aloitti: Werner - 12.09.13 - klo:16:36
-
Täytyy tunnustaa, ellette ole jo huomanneet, että päässäni viiraa. Mutta onneksi sillai harmittomasti.
Mietin, mistä ihmeestä viiraaminen sai alkunsa ?
Pohdittuani asiaa tulin johtopäätökseen, että viiraaminen sai alkunsa kuulotestistä :
Elettiin 1970-luvun alkupuolta, kun äiti ilmoitti minut Keikyän peräkylän ala-asteelle.
Muistan elävästi lapsuuteni pimeät talviaamut, jolloin oli pakko repiä itsensä väkivalloin irti unen lämpimästä kohdusta ulos pakkaseen; yksinäinen hiihtoretki nietosten keskellä kirkkaan tähtitaivaan alla kohti punaista koulurakennusta.
Eräänä helmikuisena aamuna minut määrättiin kovakorvaisuuden takia kuulotestiin. Minut ohjattiin pieneen huoneeseen, puusuksivaraston sakean tervanhajun halki. Yksinäisen lampun loisteessa kakkulapäinen keski-ikäinen terveyssisar, jolla oli mahtavat maitohinkkitissit, asetti suuret kuulokkeet päähäni ja alkoi väännellä laitteensa namikoita, jolloin aloin kuulla vuorotellen oikeasta ja vasemmasta korvastani kimeitä ja matalia ääniä, jotka tuntuivat tulevan jostakin kaukaisuudesta, ja lopulta katosivat liki olemattomiin. Minun piti käsilläni osoittaa, kummasta korvasta äänet kulloinkin kuuluivat. Maalaispoikana jouduin tietenkin pakokauhun valtaan. Luulin äänien tulevan suoraan jostakin avaruudesta, jota aamuisella koulumatkalla olin katsellut.
Äidin kertoman mukaan minut kuljetettiin paareilla kunnan terveysasemalle. Siellä olin tullut vähitellen tajuihini.
Vaikka tapahtuneesta on kulunut jo nelisenkymmentä vuotta, olen jokseenkin varma, että niistä kuulokoeäänistä pääni viiraaminen alkoi.
Onkohan aiheellista pyytää jonkinlainen korvaus pysyvästä haitasta ?
-
Onkohan aiheellista pyytää jonkinlainen korvaus pysyvästä haitasta ?
On!!
-
Täytyy tunnustaa, ellette ole jo huomanneet, että päässäni viiraa. Mutta onneksi sillai harmittomasti.
Mietin, mistä ihmeestä viiraaminen sai alkunsa ?
Pohdittuani asiaa tulin johtopäätökseen, että viiraaminen sai alkunsa kuulotestistä :
Elettiin 1970-luvun alkupuolta, kun äiti ilmoitti minut Keikyän peräkylän ala-asteelle.
Muistan elävästi lapsuuteni pimeät talviaamut, jolloin oli pakko repiä itsensä väkivalloin irti unen lämpimästä kohdusta ulos pakkaseen; yksinäinen hiihtoretki nietosten keskellä kirkkaan tähtitaivaan alla kohti punaista koulurakennusta.
Eräänä helmikuisena aamuna minut määrättiin kovakorvaisuuden takia kuulotestiin. Minut ohjattiin pieneen huoneeseen, puusuksivaraston sakean tervanhajun halki. Yksinäisen lampun loisteessa kakkulapäinen keski-ikäinen terveyssisar, jolla oli mahtavat maitohinkkitissit, asetti suuret kuulokkeet päähäni ja alkoi väännellä laitteensa namikoita, jolloin aloin kuulla vuorotellen oikeasta ja vasemmasta korvastani kimeitä ja matalia ääniä, jotka tuntuivat tulevan jostakin kaukaisuudesta, ja lopulta katosivat liki olemattomiin. Minun piti käsilläni osoittaa, kummasta korvasta äänet kulloinkin kuuluivat. Maalaispoikana jouduin tietenkin pakokauhun valtaan. Luulin äänien tulevan suoraan jostakin avaruudesta, jota aamuisella koulumatkalla olin katsellut.
Äidin kertoman mukaan minut kuljetettiin paareilla kunnan terveysasemalle. Siellä olin tullut vähitellen tajuihini.
Vaikka tapahtuneesta on kulunut jo nelisenkymmentä vuotta, olen jokseenkin varma, että niistä kuulokoeäänistä pääni viiraaminen alkoi.
Onkohan aiheellista pyytää jonkinlainen korvaus pysyvästä haitasta ?
Tuulia voi antaa kouvauksetta ;D
-
Täytyy tunnustaa, ellette ole jo huomanneet, että päässäni viiraa. Mutta onneksi sillai harmittomasti.
Mietin, mistä ihmeestä viiraaminen sai alkunsa ?
Pohdittuani asiaa tulin johtopäätökseen, että viiraaminen sai alkunsa kuulotestistä :
Elettiin 1970-luvun alkupuolta, kun äiti ilmoitti minut Keikyän peräkylän ala-asteelle.
Muistan elävästi lapsuuteni pimeät talviaamut, jolloin oli pakko repiä itsensä väkivalloin irti unen lämpimästä kohdusta ulos pakkaseen; yksinäinen hiihtoretki nietosten keskellä kirkkaan tähtitaivaan alla kohti punaista koulurakennusta.
Eräänä helmikuisena aamuna minut määrättiin kovakorvaisuuden takia kuulotestiin. Minut ohjattiin pieneen huoneeseen, puusuksivaraston sakean tervanhajun halki. Yksinäisen lampun loisteessa kakkulapäinen keski-ikäinen terveyssisar, jolla oli mahtavat maitohinkkitissit, asetti suuret kuulokkeet päähäni ja alkoi väännellä laitteensa namikoita, jolloin aloin kuulla vuorotellen oikeasta ja vasemmasta korvastani kimeitä ja matalia ääniä, jotka tuntuivat tulevan jostakin kaukaisuudesta, ja lopulta katosivat liki olemattomiin. Minun piti käsilläni osoittaa, kummasta korvasta äänet kulloinkin kuuluivat. Maalaispoikana jouduin tietenkin pakokauhun valtaan. Luulin äänien tulevan suoraan jostakin avaruudesta, jota aamuisella koulumatkalla olin katsellut.
Äidin kertoman mukaan minut kuljetettiin paareilla kunnan terveysasemalle. Siellä olin tullut vähitellen tajuihini.
Vaikka tapahtuneesta on kulunut jo nelisenkymmentä vuotta, olen jokseenkin varma, että niistä kuulokoeäänistä pääni viiraaminen alkoi.
Onkohan aiheellista pyytää jonkinlainen korvaus pysyvästä haitasta ?
Tuulia voi antaa kouvauksetta ;D
Ja sorkkis antaa kahdellakympillä.
-
1980 kävin Lauttakylän Kinossa katsomassa "Kolmannen asteen yhteys, erikoisversio".
Siinä kuului samankaltaisia huiluääniä, kuin kuulotestissä.
Jouduin syvään transsiin. Heräsin vasta seuraavalla viikolla.
-
1970-luvun alkupuolella ei ollut ala-asteita.
-
Täytyy tunnustaa, ellette ole jo huomanneet, että päässäni viiraa. Mutta onneksi sillai harmittomasti.
Mietin, mistä ihmeestä viiraaminen sai alkunsa ?
Pohdittuani asiaa tulin johtopäätökseen, että viiraaminen sai alkunsa kuulotestistä :
Elettiin 1970-luvun alkupuolta, kun äiti ilmoitti minut Keikyän peräkylän ala-asteelle.
Muistan elävästi lapsuuteni pimeät talviaamut, jolloin oli pakko repiä itsensä väkivalloin irti unen lämpimästä kohdusta ulos pakkaseen; yksinäinen hiihtoretki nietosten keskellä kirkkaan tähtitaivaan alla kohti punaista koulurakennusta.
Eräänä helmikuisena aamuna minut määrättiin kovakorvaisuuden takia kuulotestiin. Minut ohjattiin pieneen huoneeseen, puusuksivaraston sakean tervanhajun halki. Yksinäisen lampun loisteessa kakkulapäinen keski-ikäinen terveyssisar, jolla oli mahtavat maitohinkkitissit, asetti suuret kuulokkeet päähäni ja alkoi väännellä laitteensa namikoita, jolloin aloin kuulla vuorotellen oikeasta ja vasemmasta korvastani kimeitä ja matalia ääniä, jotka tuntuivat tulevan jostakin kaukaisuudesta, ja lopulta katosivat liki olemattomiin. Minun piti käsilläni osoittaa, kummasta korvasta äänet kulloinkin kuuluivat. Maalaispoikana jouduin tietenkin pakokauhun valtaan. Luulin äänien tulevan suoraan jostakin avaruudesta, jota aamuisella koulumatkalla olin katsellut.
Äidin kertoman mukaan minut kuljetettiin paareilla kunnan terveysasemalle. Siellä olin tullut vähitellen tajuihini.
Vaikka tapahtuneesta on kulunut jo nelisenkymmentä vuotta, olen jokseenkin varma, että niistä kuulokoeäänistä pääni viiraaminen alkoi.
Onkohan aiheellista pyytää jonkinlainen korvaus pysyvästä haitasta ?
****** Kysy Apilakselta. Haiskahtaa selvältä salaliitolta ;D ;D ;D ;D
-
1970-luvun alkupuolella ei ollut ala-asteita.
No no Veeti... ei nyt takerruttais lillukanvarsiin. :P
-
1970-luvun alkupuolella ei ollut ala-asteita.
En tiedä miten oli noilla jumalan ja mtk:n hylkäämillä seuduilla, mutta täällä pohojammaalla aloitin nimen omaan ala-asteen vuonna 1971, ensimmäisenä ikäluokkana ;)
-
1970-luvun alkupuolella ei ollut ala-asteita.
Oli!! Valitettavasti!!
-
1970-luvun alkupuolella ei ollut ala-asteita.
Oli!! Valitettavasti!!
Oliko Vesilahella?nelivuotinen kiertokoulu ;D
-
1970-luvun alkupuolella ei ollut ala-asteita.
Oli!! Valitettavasti!!
Oliko Vesilahella?nelivuotinen kiertokoulu ;D
Ja vielä vastapäivään!!
-
1970-luvun alkupuolella ei ollut ala-asteita.
Peruskoulujärjestelmään siirtyminen toteutettiin koko maassa pohjoisesta alkaen asteittain vuodesta 1972 alkaen, ensimmäisenä Lapin lääni. Viimeisenä peruskoulujärjestelmään siirtyi pääkaupunkiseudun neljä kuntaa eli Espoo, Helsinki, Kauniainen ja Vantaa vuonna 1977.
Peruskoulu jakautui vuoden 1998 loppuun asti kuusivuotiseen ala-asteeseen ja kolmevuotiseen yläasteeseen
-
Werneri oppi siis jo koulussa "painamaan nappulaa"
Kumma että koulussa tutkittiin aisteista vain näkö- ja kuuloaistit. Mielestäni hajuaistikin olisi pitänyt tutkia >:(
-
1970-luvun alkupuolella ei ollut ala-asteita.
Kyyllä ilimanen kouluruuan jako aloitettiin jo kolkytluvulla :D
-
Kyllä siinä nyt olis sitä terkkarin *****u pyydettävä takautuvasti.