Onko menneisyydenkaipuu jäänyt nimimerkin pauloihin? Tämän päivän maanviljelijällä on oltava suunnitelma nimeltään; ENTÄ JOS
Tuo jokaisen kieroutunut unelma; sadan hehtaarin yksinäisyys. Pankin vai isännän suurempi riski?
Moniko tulee miettineeksi miten tilan käy tilanteessa jolloin tapahtuu jotain? Suomalainen perheviljelmätalous pohjautuu oletukseen mitäs mulle nyt voisi sattua. Entä jos sattuu? Täpinä on päällä vuodesta toiseen ja tilasokeuden vaivaamana jatketaan samalla linjalla sukupolvien ajan.
Siinä monelle miettimistä.
Täp täp.
Tuo jokaisen kieroutunut unelma; sadan hehtaarin yksinäisyys. Pankin vai isännän suurempi riski?
Moniko tulee miettineeksi miten tilan käy tilanteessa jolloin tapahtuu jotain? Suomalainen perheviljelmätalous pohjautuu oletukseen mitäs mulle nyt voisi sattua. Entä jos sattuu? Täpinä on päällä vuodesta toiseen ja tilasokeuden vaivaamana jatketaan samalla linjalla sukupolvien ajan.
Siinä monelle miettimistä.
Täp täp.
no voi hellanduudelis mennennhaikailija se sieltä pankolta taas luukuttaa kannattavuusraja on 200ha ;D
Ei se mikään salaisuus ole; sen verran pitää olla aina myytävää että omilleen pääsee... tai jos haluaa jatkaa maataloutta, kumpikin puoliso pystyy tekemään kaikki tilan työt... jos tämä vaihtoehto käy liian rankaksi, ainahan sitä voi palkata rengin... :D Tämähän on pelkää etukäteissuunnittelua. Velkaisen yrittäjän täytyy huomioida riskit.
Etukäteissuunnitelmasi kattaa pelkästään vaihtoehdon että taskulaskimen käyttö on ollut puutteellista, amatöörimäistä. Eli pankki ottaa omansa pois.
Viljelijäväestön paha ongelma on että pidetään itseään haavoittumattomana. Jos esimerkiksi isäntä työtapaturman seurauksena vammautuu pysyvästi niin miten käy tilan ja perheen? Onko toinen puoliso riittävän vahva pystyäkseen kantamaan työtaakan joka tulee harteille?
Niin että isäntä makoilee nyt että jos emäntä sattuu kupsahtaa niin on sitten työvoimaa?
Tämä on sitä perheviljelmien ihanuutta ja riskien huomioimista? Onhan se toki monelle isännälle itsetunnon kysymys kartoittaa riskejä omaa elämää laajemmin.
Ei se mikään salaisuus ole; sen verran pitää olla aina myytävää että omilleen pääsee... tai jos haluaa jatkaa maataloutta, kumpikin puoliso pystyy tekemään kaikki tilan työt... jos tämä vaihtoehto käy liian rankaksi, ainahan sitä voi palkata rengin... :D Tämähän on pelkää etukäteissuunnittelua. Velkaisen yrittäjän täytyy huomioida riskit.
Etukäteissuunnitelmasi kattaa pelkästään vaihtoehdon että taskulaskimen käyttö on ollut puutteellista, amatöörimäistä. Eli pankki ottaa omansa pois.
Viljelijäväestön paha ongelma on että pidetään itseään haavoittumattomana. Jos esimerkiksi isäntä työtapaturman seurauksena vammautuu pysyvästi niin miten käy tilan ja perheen? Onko toinen puoliso riittävän vahva pystyäkseen kantamaan työtaakan joka tulee harteille?
Tämä on sitä perheviljelmien ihanuutta ja riskien huomioimista? Onhan se toki monelle isännälle itsetunnon kysymys kartoittaa riskejä omaa elämää laajemmin.
Ilmaiset neuvot ovat hintansa väärtejä!Tämä oli ilmainen neuvo.Ei se mikään salaisuus ole; sen verran pitää olla aina myytävää että omilleen pääsee... tai jos haluaa jatkaa maataloutta, kumpikin puoliso pystyy tekemään kaikki tilan työt... jos tämä vaihtoehto käy liian rankaksi, ainahan sitä voi palkata rengin... :D Tämähän on pelkää etukäteissuunnittelua. Velkaisen yrittäjän täytyy huomioida riskit.
Etukäteissuunnitelmasi kattaa pelkästään vaihtoehdon että taskulaskimen käyttö on ollut puutteellista, amatöörimäistä. Eli pankki ottaa omansa pois.
Viljelijäväestön paha ongelma on että pidetään itseään haavoittumattomana. Jos esimerkiksi isäntä työtapaturman seurauksena vammautuu pysyvästi niin miten käy tilan ja perheen? Onko toinen puoliso riittävän vahva pystyäkseen kantamaan työtaakan joka tulee harteille?
Tämä on sitä perheviljelmien ihanuutta ja riskien huomioimista? Onhan se toki monelle isännälle itsetunnon kysymys kartoittaa riskejä omaa elämää laajemmin.
Tuo jokaisen kieroutunut unelma; sadan hehtaarin yksinäisyys. Pankin vai isännän suurempi riski?
Moniko tulee miettineeksi miten tilan käy tilanteessa jolloin tapahtuu jotain? Suomalainen perheviljelmätalous pohjautuu oletukseen mitäs mulle nyt voisi sattua. Entä jos sattuu? Täpinä on päällä vuodesta toiseen ja tilasokeuden vaivaamana jatketaan samalla linjalla sukupolvien ajan.
Siinä monelle miettimistä.
Täp täp.
Luin lukihäiriössäni otsikon vähä väärin, mutta asiahan ei siitä muutu ;)
Todellista yrittäjää nyt kyykytetään, tehokas ja mallikelpoinen
yritys kestää paljon mutta onko liha-ale liikaa?