Agronet
Keskusteluaiheet => Kasvintuotanto => Aiheen aloitti: Wejjo - 24.02.08 - klo:09:09
-
Tääl on nyt jonkin verran apulantakeskusteluissa noussut apilan käyttö esiin. Voisin tässä nyt valottaa hieman oman 12v luomukokemuksen pohjalta toimivaa apilaviljelyä.
Ensimmäiseksi on sanottava, että apilaviljely ei ole sitä, että tavanomaisen viljelyn ohessa yritetään lisätä apilaa. Jotta homma toimisi, pitää unohtaa koulussa opittu "sadossa poistuu x kiloa ravinnetta ja sitä annetaan maahan pussista tilalle".
Apilan hyvälle kasvulle luodaan edellytykset viljelemällä maata, ei kasvia. Eli maa pitää saada sellaiseen kuntoon, että siellä on toimivat olosuhteet biologiselle typensidonnalle. Tärkeimpiä juttuja tässä on viljelykierto. Tietenkin myös etenkin pH pitää olla kohdallaan jotta olisi edes alkuun mahdollista koko homma. Mutta tämä maan saaminen oikeaan kuntoon ei ole yhden vuoden juttu. Pitkään apulannalla viljeltyjä maita joutuu viljelemään käytännössä yhden viljelykierron verran luomuna, ennenkuin ne alkavat toimia. Jotenkin tämä kemiralainen saa maassa olosuhteet sellaisiksi, ettei apila vaan pysty siinä kasvamaan.
Eli ihan alkuun on odotettavissa satotason lasku noin 3 vuotta, jonka jälkeen yleensä alkaa apila pärjätä hyvin ja tilanne korjaantuu. Sen sijaan pitkään kesannolla tai viljelemättä olleita maita kun on saanut vuokralle, niissä apila rykää heti alusta todella voimalla.
Viljelykiertona olen itse käyttänyt seosvilja - seosvilja+ns - apila - apila - apila tai virnaseos jos 3.vuoden apila heikko.
Tuosta varioin vaihtoehtoja siten, että seosviljan tilalla voi olla rypsi, ja virnaseos tai 3. vuoden apila käytetään joko sadoksi tai viherlannoitukseksi tarpeen mukaan. Luomuviljelyssä pitää varautua isompaan satotason vaihteluun, sen vuoksi nurmea on oltava "ylimääräistä".
Jos on rapamaita, hyvin multavia tai happamia turpeita, niissä ei apila yleensä kovin hyvin pärjää, tosin jostain syystä niissäkin on joitakin jotka tuottaa todella hyvin. Syytä en tiedä, pH:t ja viljavuusanalyyseistä en tuohon ole syytä löytänyt.
Satotasot tällä seudulla tyypilliseen tavanomaiseen nurmiviljelyyn verrattuna on pitkän aikavälin keskiarvona -30%, eli sen verran pitää vähintään olla nurmialassa lisäystä, ja siihen vielä hieman varareserviä.
Sitä en uskalla sanoa, kuinka toimisi sitten viljanviljely tuossa kierrossa apulannalla, haittaako se sitten noiden apilavuosien kasvua. Mutta se on ainakin selvää, ettei tuohon apilaan pidä missään nimessä mennä typpeä tarjoamaan ainakaan ensimmäisenä vuonna - juuri tuohon yleensä apilaviljelyn kokeilu on naapureilla hyytynyt, kun ei sitten ole maltettu olla poissa sieltä pellolta sen kemiralaisen kanssa.
Mutta tosiaan oma kokemukseni on niin positiivinen, että vaikka joskus luomuviljelyn lopettaisinkin, niin tuskin nurmiviljelyä miksikään muuttaisin. Onhan tuo noin tuotettuna todella edullista rehua. Rohkeasti vaan kokeilemaan, ottakaa joku kivennäismaalohko ja testatkaa, mutta muistakaa ettei totuus tule ilmi yhdessä vuodessa. Nopeammin näette tuloksen jos on jokin esim kesannolla typestä köyhdytetty lohko jossa kokeilla.
Ja muuten vielä, tuo kalkitustarve näemmä lähes loppuu kunhan on ensin saatu pH:t kohdalleen ja kemiralaisesta luovuttu - luomussa ei maan pH juurikaan laske sen jälkeen. Päin vastoin joillakin lohkoilla on pH parantunut ilman kalkitustakin ???
-
Onkos sulla nurmet puhtaita apilikkoja kaksi ekaa vuotta ?
Kannattaako edes suunnitella timoteita joukkoon ?
-
Apilaa vaivaa vissiin eloperäisillä mailla korjuusta johtuva tallaus. Kasvupiste kärsii joustavasta pintamaasta. Ainakin tämmöstä on havaittavissa, kun niiton jälkeen katselee apilan juuristoa ja jostain siitä taisin lukeakin. Tiedä sitten onko otaksumaa vai ei, mutta pehmeissä maissa apila ei säily.
Kemiralaisen käytön lopettamista kokonaan en suosittele, jossei sitten luomuun aio siirtyä tai tarkoituksena viljellä puhdasta apilaa. Nämä vinkit koskevat apilapitoista säilörehunurmea. Apila+karjalanta+hyvin maltillinen täydennys kemiralaisten nurmisarjasta antaa rehuun parempaa ravinnekoostumusta kuin pelkkä luomulannoitus. Vaa'ankielinä lähinnä sinkki ja natrium.
Tuo ph-juttu on huomattu täälläkin. Ym. tyyliin viljeltynä ph tuntuu nousevan omin voiminkin, ylläpitokalkituksista olen lähes luopunut. Ongelmana on nyt kalsiumin korvaaminen. Olisikohan kipsistä siihen??
-
Apilaa vaivaa vissiin eloperäisillä mailla korjuusta johtuva tallaus. Kasvupiste kärsii joustavasta pintamaasta. Ainakin tämmöstä on havaittavissa, kun niiton jälkeen katselee apilan juuristoa ja jostain siitä taisin lukeakin. Tiedä sitten onko otaksumaa vai ei, mutta pehmeissä maissa apila ei säily.
Kemiralaisen käytön lopettamista kokonaan en suosittele, jossei sitten luomuun aio siirtyä tai tarkoituksena viljellä puhdasta apilaa. Nämä vinkit koskevat apilapitoista säilörehunurmea. Apila+karjalanta+hyvin maltillinen täydennys kemiralaisten nurmisarjasta antaa rehuun parempaa ravinnekoostumusta kuin pelkkä luomulannoitus. Vaa'ankielinä lähinnä sinkki ja natrium.
Tuo ph-juttu on huomattu täälläkin. Ym. tyyliin viljeltynä ph tuntuu nousevan omin voiminkin, ylläpitokalkituksista olen lähes luopunut. Ongelmana on nyt kalsiumin korvaaminen. Olisikohan kipsistä siihen??
Mää olen nyt parina vuotena korvannut kalkitukset biotiitilla, ainakin juuri noilla eloperäisillä joissa kalit punaisella, vaikuttaisi toimivan hyvin.
-
Onkos sulla nurmet puhtaita apilikkoja kaksi ekaa vuotta ?
Kannattaako edes suunnitella timoteita joukkoon ?
No ei nyt sentään, seoksena ruokonata-timotei- puna-apila -alsikeapila-valkoapila ja parhaimmille lohkoille osa apiloista korvattu sinimailasella. Heiniä noin 20kg ja apilaa 4-6kg.
Totta kyllä tuollakin seoksella ensimmäisen vuoden sato usein hyvinkin apilapitoinen, mutta myöhemmissä enemmän heinää, eli tasoittuu kun kierto hyvin suunniteltu.
http://kuvat.wejjo.net
-
Mää olen nyt parina vuotena korvannut kalkitukset biotiitilla, ainakin juuri noilla eloperäisillä joissa kalit punaisella, vaikuttaisi toimivan hyvin.
biotiitti muuten hyvä, mutta kaliumin suhteen ollaan lähes optimissa. Ostorehuista tulee suurin piirtein se mitä tuotteissa lähtee ja lannasta häviää. Karjalannan käyttöä säätää kalimäärä ja -tarve. Biotiitti toisi jonkin verran ylimääräistä kalia kiertoon...
-
Apilaa vaivaa vissiin eloperäisillä mailla korjuusta johtuva tallaus. Kasvupiste kärsii joustavasta pintamaasta.
Kemiralaisen käytön lopettamista kokonaan en suosittele, jossei sitten luomuun aio siirtyä tai tarkoituksena viljellä puhdasta apilaa. Nämä vinkit
Tuo pintamaan pehmeys on ongelmallinen juttu yleensäkin. Nivalassa kävin aikanana katsomassa suopeltoa, jossa avo-ojat oli kaivettu parimetrisiksi, jotta saatiin kivennäismaata pintaan kantavuutta parantamaan. Viljelijän mukaan vaikutus oli ollut "dramaattinen", peltojen viljeltävyyteen yleensä, mutta eritoten apilan menestymiseen. Tietty hieman kalkkia alkuvaiheessa, kun hehtaaria kohti tuli noin 200-300 mottia raakaa pohjamaata muokkauskerrokseen.
Mielestäni puhdasta apilaa ei pidä koettaakaan, se ei viljelyvarmuuden ja ruokinnan kannalta ole kelpoinen ratkaisu. Sen sijaan tuon kemiralaisvirityksen pitäisin pääsääntöisesti +/- linjalla. Niin monta vuotta nurmen ikää, kun apila pärjää, ollaan ilman ja sitten kun apila jättää (tai usko pettää), niin otetaan Kemiralainen apuun tavalliseen tapaan. Luomut sitten kyntävät nurmen ylös ja laittavat jotain muuta kasvaman, Wejjon tekstin mukaan.
Mutta toimiva viljelykierto on pellon peruskunnon (vesitalous) jälkeen homman juju, sitten noita pintapaineita, kalkituksia, siemenseoksia ja mahdollista lannoittamista viritellään viimeistelynä.
Petri
-
Kemiralaisen käyttö jätetty noin puoleen multa-, hieta-ja hietamoreenimailla timotei-nurminata-puna-apila nurmissa. Joskus ympätty siementä, mutta niillä lohkoilla joissa apilanurmi lopetettu jo ennen aikojaan, todettu tarpeettomaksi. Suojaviljan jälkeen apila valtaa tilaa vielä muilta nurmikasveilta.
Joskus saattaa olla, että toisessa sadoista ei paljoa apilaa näy, mutta seuraavassa julmetusti. Satotasoa on päinvastoin usein tullut enemmän mitä ilman apilaa monesti.
pH: t liikkuu tasoissa 5.5-6.7...Nurmiseoksissa apila ei häviä vielä parhaimmillaan neljässäkään vuodessa. Suojaviljaa lannoiteittu raskaasti, turvelanta + Kemilainen tyyliin typpeä +20 kg /ha satotasotavoitteella perustellen, eli satoa lähes normaalisadon verran pitäis saada. Ja apila viihtyy kovasta suojaviljan lannoituksesta huolimatta. Muutamalla hietamaalla jossa tiivistymisongelmaa, hienojakoinen mururakenne, ei apila viihdy. Hävinnyt jo vuoden päästä. Olen sitä mieltä, että jos pH alhaisempi, niin apila kestää paremmin kemiralaista, mutta pH-tasojen noustessa pitää olla uskallusta vähentää kemiallista typen tarjontaa....
-
Perunakin ottaa ilmasta typpeä runsaasti. Meillä typpi pudetettu 1/4 osaan entisestä ja viljelykierrossa olevat kaura ja ruis on jätetty jo yli 10 vuotta ilman apupaskaa. Kasvustot on olleet aina pystyssä ja kilomäärät ja laatu naapureita parempia. Niillä karjanlantaa ja apupaskaa varmuuden vuoksi. 4 vuotta on vähennetty ajoja viljapellolla. Pintalevittemellä siemen ja lapiorullaäkeellä perään, 1 ruiskutus ja puinti. Joskus kokeilin kynnökselle pelkkä siemen pintaan ja hyvin onnistu, melkeen paremmin kuin muut. Lämpötilalla ja kosteudella on suuri merkitys. Näin siis eloperäisillä mailla.
-
Mielenkiintosta raatia, se kun alakaapi apulanta olla sen verran tyyristä, että näenköhän kohta se meitin arvokkain tuote onki paska, siis tarkotan lähinnä lehemänpaskaa.
-
Ja jos pskanpuhumisella alkaa tehdä tiliä, on tämän palstan väki vahvoilla.
PS TÄmä ketju on kyllä asiaa. Meillä kylvettiin suorakylvökoneella lisää sinimailas-puna-alsikeapilaa kolmannen vuoden apilanurmiin ja koiranheinä-ruokonata-timoteille alkuperäisen kaltaista seosta + 200 kg salpietaria. Uudella kuivalantakärryllä ajeltiin vähän joka välissä kuorma hehtaarille. Liukoista typpeä ei pitäisi olla juuri lainkaan kokonaistyppeä sitä vastoin hyvinkin. En tiedä ymmärtääkö nurmikasvit noista taulukoista, mutta ruohoa puskee julmasti. Ensi kesän kampanja on huippuluokan sulavuus, taidetaan lisätä englannin raiheinää ja Rinstaatti-timoteita ja korjataan vaikka neljä kertaa, jarrurehua on vanhaa varastoa tarpeeksi.
-
Tääl on nyt jonkin verran apulantakeskusteluissa noussut apilan käyttö esiin. Voisin tässä nyt valottaa hieman oman 12v luomukokemuksen pohjalta toimivaa apilaviljelyä.
Ensimmäiseksi on sanottava, että apilaviljely ei ole sitä, että tavanomaisen viljelyn ohessa yritetään lisätä apilaa. Jotta homma toimisi, pitää unohtaa koulussa opittu "sadossa poistuu x kiloa ravinnetta ja sitä annetaan maahan pussista tilalle".
Apilan hyvälle kasvulle luodaan edellytykset viljelemällä maata, ei kasvia. Eli maa pitää saada sellaiseen kuntoon, että siellä on toimivat olosuhteet biologiselle typensidonnalle. Tärkeimpiä juttuja tässä on viljelykierto. Tietenkin myös etenkin pH pitää olla kohdallaan jotta olisi edes alkuun mahdollista Mutta se on ainakin selvää, ettei tuohon apilaan pidä missään nimessä mennä typpeä tarjoamaan ainakaan ensimmäisenä vuonna - juuri tuohon yleensä apilaviljelyn kokeilu on naapureilla hyytynyt, kun ei sitten ole maltettu olla poissa sieltä pellolta sen kemiralaisen kanssa.
Apila on tos suhteessaan kemiralaiseen vähä "pohojalaanen". Se haluu mieluummin tehdä homman itte, pioneerikasvi kun on.
Pellon kasvukunnon ja vesitalouden merkitys vain korostuu apupaskalla viljelyyn verrattuna, joskin siinäkin asioiden pitäis olla kunnos. (mikä yleensä tunnutaan unohdettavan)
Kun lisätyppeä ei tarjota apila toteaa joutuvansa itse tekemään töitä asian eteen ja homma toimii. Hyvänä esimerkkinä muutamat koelohkot (yhteensä vajaa 10ha) viime kesältä, joihin ei keväällä laitettu ollenkaan apulantaa, antoivat ihan kohtuullisen sadon. Apilan osuus koko kasvustosta 60-80%. Tosin satoa korjattiin vain kerran, kun säiden takia eka korjuu meni vähän liian myöhään. Paaleja tuli tuolla yhdellä korjuulla parisen sataa, osa kosteampia ja osa kuivempia. Kasvusto oli suunnilleen "munihin" asti.
-
Ensinnäkin onnittelut avaajalle. Ehkä tämän foorumin toistaiseksi asiallisinta keskustelua...
Minulla on ymp. tuen lisätoimenpiteenä viljelyn monipuolistaminen, jossa on siis vaatimus 10% nurmittamiseen. Lisäksi minulla on erään sikalan kanssa vastaanotto sopimus lietelannasta 15m3/ha/per vuosi. Kiertona minulla on rypsi, vehnä, ohra, ruis, kaura ja nurmi. Nyt kun kesannoiti pakko poistuu ja niin suunnittelin niputtavani kesannot ja nurmi lohkot, jolloin saan nurmen oikesti oikeasti kiertoon ja parannettua savi pitoisten maiden rakenetta. Nurmilta on tarkoitus korjata kuivaheinä+odelma lähinnä hevostiloille myytäväksi. Ph:t on kaikilla lohkoilla yli 6,5.
Nyt minua kiinnostaa apilan toiminen lannoitteena viljan tai rypsin alla. Aikaisemmin urakoin naapurin luomutilalle puinteja ja muistan, että varsinkin kuivina kesinä oli vaikeuksia puinnissa, kun ohran alla oli apilaa. Eli ohra oli lyhyttä ja puimuriin tuli väkisin vihreää kasvimassaa. Miten tuo apilan käyttö kannattaa parhaiten? Onko niin, että jos tavanomaisessa / IP tuotannossa haluaa käyttää apilaa ja apulanta lisää samalla kasvukaudella varmistamaan kasvuun lähdön on se tuhoon tuomittu yritys? Miten heinässä oleva apila vaikuttaa laatuun? Muistan joskus kuulleeni, että hevostilat karttavat apila pitoista heinää, onko näin? Kasvinsuojeluaineiden kanssa tulee myös ongelma, onko siihen mitään keinoja? Miten raatilaiset tässä tilanteessa toimisivat?
-
Ensinnäkin onnittelut avaajalle. Ehkä tämän foorumin toistaiseksi asiallisinta keskustelua...
Minulla on ymp. tuen lisätoimenpiteenä viljelyn monipuolistaminen, jossa on siis vaatimus 10% nurmittamiseen. Lisäksi minulla on erään sikalan kanssa vastaanotto sopimus lietelannasta 15m3/ha/per vuosi. Kiertona minulla on rypsi, vehnä, ohra, ruis, kaura ja nurmi. Nyt kun kesannoiti pakko poistuu ja niin suunnittelin niputtavani kesannot ja nurmi lohkot, jolloin saan nurmen oikesti oikeasti kiertoon ja parannettua savi pitoisten maiden rakenetta. Nurmilta on tarkoitus korjata kuivaheinä+odelma lähinnä hevostiloille myytäväksi. Ph:t on kaikilla lohkoilla yli 6,5.
Nyt minua kiinnostaa apilan toiminen lannoitteena viljan tai rypsin alla. Aikaisemmin urakoin naapurin luomutilalle puinteja ja muistan, että varsinkin kuivina kesinä oli vaikeuksia puinnissa, kun ohran alla oli apilaa. Eli ohra oli lyhyttä ja puimuriin tuli väkisin vihreää kasvimassaa. Miten tuo apilan käyttö kannattaa parhaiten? Onko niin, että jos tavanomaisessa / IP tuotannossa haluaa käyttää apilaa ja apulanta lisää samalla kasvukaudella varmistamaan kasvuun lähdön on se tuhoon tuomittu yritys? Miten heinässä oleva apila vaikuttaa laatuun? Muistan joskus kuulleeni, että hevostilat karttavat apila pitoista heinää, onko näin? Kasvinsuojeluaineiden kanssa tulee myös ongelma, onko siihen mitään keinoja? Miten raatilaiset tässä tilanteessa toimisivat?
Ei taida hevosimmeiset huolia apilaa, liikaa valkuaista, taitaa mennä jalattomiksi hepat... Eli jos apilaa haluat hyödyntää kierrosta myyntiin, pitäisi löytyä nautatila kumppaniksi.
Joo, ja tuo apilan läpikasvu puhtaasta ohrasta etenkin kuivana kesänä on ongelma. Itselläni sitä ongelmaa ei ole, kun on ohra-kaura-vehnä seoskasvustoja kaikki, ja puidaan murskeviljaksi.
Mutta jos ei apilanurmelle markkinoita ole, niin melko hyvän vastineen sille panostukselle saat myös kyntämällä sen viherlannoitukseksi, maan rakenteelle tekee varmasti hyvää
-
No nyt
Asiaa monen toimesta !!!
-
No nyt
Asiaa monen toimesta !!!
Jep.
Kuinkas tuo valkoapila,toisessa topicissa siitä kyselin. Kuinka toimii suorakylvössä jos laittaa hiukan "kerääjäkasviksi",viljanpuinnin jälkeen vahvistuu sitoen typpeä ja keväällä tapetaan roundupilla vapauttaen typen? Onko ideaa laisinkaan,tuoko vain ongelmia kasvisuojelussa aineiden valinnassa ja rypsin viljelyssä aiheuttaa tappiota möhöjuuren jne. tautien kautta.
+- ylimääräisellä työllä ja panoksien käytöllä vs. apulantasäästöt?
Apilakesantoja mulla nytkin viljelyssä,ne vain pääasiassa ikikesantoja. On sellaisia lohkoja joita ei yksinkertaisesti järkeä viljellä,tuottavat parhaiten kesannolla. JOS haluaa välillä viljelläkin noita koneen kokoisia "peltoja",on ainakin lannoitus kunnossa luonnostaan :)
-
Täällä kun ei ohra-kaurajaappelsiini kasva, niin mitenkä luomussa pellaa tämä juolavehenä? Enkä kysy pirruuttani. On siis noin puolitoista hehtaarie melekolailla puhasta juolavehenää ja apulannalla hyvät sajot, eikä kelepaa porroelle, eivät siis sotke polokemalla. Kasvasko pelekällä virstalla?
-
Tää nyt poikkee luomusta, mutta kuinkas tuon suorakylvön kans, kun viljapuolella ennen suorakylvöä vetästään roundupit peltoon ja sitten (jonkun ajan kuluttua) kylvetään sillä suorakylvimellä siemenet ja lannoitteet... Mitenkähän nurmisiemenet käyttäytyis moisella touhulla?
Taitaa vaan olla parasta ruiskutella paha juolavehnälohko ja vetää perinteiseen tapaan...
-
Tää nyt poikkee luomusta, mutta kuinkas tuon suorakylvön kans, kun viljapuolella ennen suorakylvöä vetästään roundupit peltoon ja sitten (jonkun ajan kuluttua) kylvetään sillä suorakylvimellä siemenet ja lannoitteet... Mitenkähän nurmisiemenet käyttäytyis moisella touhulla?
Taitaa vaan olla parasta ruiskutella paha juolavehnälohko ja vetää perinteiseen tapaan...
Miksi ihmeessä alkaisit tonkia peltoa turhaan. Tiheä apila, ja miksei tiheä ruokonatakin varjostaa aika mukavasti juolaakin. Jokavuotinen täydennyskylvö pitää nurmet oikeasti tiheinä nurmikasveista. Mutta kyllähän se juola jostain kuitenkin puskee. Lähivuosina näemme, että onko se viisi vuotta vai jotain muuta kun pitää laittaa glyfosaatilla valkoiseksi heinäkuulla ja syyskylvökauden alkajaisiksi uudet akanat ketoon. Totuuden nimissä on mainittava että suorakylvövantaan möyhintä idättää myös kertarikkoja niin että niitä joutuu ehkä tuplasti torjumaan vrt perinteinen tyyli, jollei sitten hyväksy pientä maustetta kylvön jälkeisellä niitolla.
PS Heino Leino, juolavehnä ei ole nurmirehukasvi. Tunnistan sen kitkerän löyhkän jo virstan päästä niitetylle pellolle tullessa. Laikuttainen eteneminen on helposti tarkistettavissa ruskean limaisen ja lakoisen sängen perusteella.
YÄÄÄK :-\
-
Ensinnäkin onnittelut avaajalle. Ehkä tämän foorumin toistaiseksi asiallisinta keskustelua...
Minulla on ymp. tuen lisätoimenpiteenä viljelyn monipuolistaminen, jossa on siis vaatimus 10% nurmittamiseen. Lisäksi minulla on erään sikalan kanssa vastaanotto sopimus lietelannasta 15m3/ha/per vuosi. Kiertona minulla on rypsi, vehnä, ohra, ruis, kaura ja nurmi. Nyt kun kesannoiti pakko poistuu ja niin suunnittelin niputtavani kesannot ja nurmi lohkot, jolloin saan nurmen oikesti oikeasti kiertoon ja parannettua savi pitoisten maiden rakenetta. Nurmilta on tarkoitus korjata kuivaheinä+odelma lähinnä hevostiloille myytäväksi. Ph:t on kaikilla lohkoilla yli 6,5.
Nyt minua kiinnostaa apilan toiminen lannoitteena viljan tai rypsin alla. Aikaisemmin urakoin naapurin luomutilalle puinteja ja muistan, että varsinkin kuivina kesinä oli vaikeuksia puinnissa, kun ohran alla oli apilaa. Eli ohra oli lyhyttä ja puimuriin tuli väkisin vihreää kasvimassaa. Miten tuo apilan käyttö kannattaa parhaiten? Onko niin, että jos tavanomaisessa / IP tuotannossa haluaa käyttää apilaa ja apulanta lisää samalla kasvukaudella varmistamaan kasvuun lähdön on se tuhoon tuomittu yritys? Miten heinässä oleva apila vaikuttaa laatuun? Muistan joskus kuulleeni, että hevostilat karttavat apila pitoista heinää, onko näin? Kasvinsuojeluaineiden kanssa tulee myös ongelma, onko siihen mitään keinoja? Miten raatilaiset tässä tilanteessa toimisivat?
Ei taida hevosimmeiset huolia apilaa, liikaa valkuaista, taitaa mennä jalattomiksi hepat... Eli jos apilaa haluat hyödyntää kierrosta myyntiin, pitäisi löytyä nautatila kumppaniksi.
Joo, ja tuo apilan läpikasvu puhtaasta ohrasta etenkin kuivana kesänä on ongelma. Itselläni sitä ongelmaa ei ole, kun on ohra-kaura-vehnä seoskasvustoja kaikki, ja puidaan murskeviljaksi.
Mutta jos ei apilanurmelle markkinoita ole, niin melko hyvän vastineen sille panostukselle saat myös kyntämällä sen viherlannoitukseksi, maan rakenteelle tekee varmasti hyvää
Hevosheinästä saisi myyntituloja, ainakin säilörehunurmena karjatilat lähinnä kävisivät keräämässä pois rehut. Maanvaihto olisi mielenkiintoinen, mutta karjatilat joiden kanssa sitä voisi tehdä ovat sen verran kaukana, että sekään ei välttämättä toimisi. Heinänurmille kannattanee valita kasvit, joista tulee hyvä heinä ja juuristossa on voimaa, jolla maanrakennetta saadaan parannettua.
Taitaisi olla fiksuinta laittaa apilaa rypsin alle ja tappaa se glyfosaatilla vasta seuraavana keväänä ennen vehnän kylvöä. Rypsin rikka-aine ajetaan ennen kylvöä joka tapauksessa, joten sitä ongelmaa ei ole. Onko tietoa kuinka paljon typpeä apila luovuttaa typpeä perustamis vuonna, entä mitenkä seuraava vuosi? Mikäs apila menestyy alus / kerääjäkasvina parhaiten?
-
No nyt
Asiaa monen toimesta !!!
... valkoapila,toisessa topicissa siitä kyselin. Kuinka toimii suorakylvössä jos laittaa hiukan "kerääjäkasviksi",viljanpuinnin jälkeen vahvistuu sitoen typpeä ja keväällä tapetaan roundupilla vapauttaen typen? Onko ideaa laisinkaan,tuoko vain ongelmia kasvisuojelussa aineiden valinnassa ja rypsin viljelyssä aiheuttaa tappiota möhöjuuren jne. tautien kautta.
+- ylimääräisellä työllä ja panoksien käytöllä vs. apulantasäästöt?
Suorakylvöapilasta viljan kanssa en osaa kertoa, mutta perinteisellä maanmuokkauksella riippuu vähän viljan typpilannoituksen määrästä. Kohtuullisilla typpiannoksilla (siis sellaisia, ettei tarvii vilja-viagraa) syksyinen apilakasvusto sitoo typpeä 20-80 kg/ha, josta noin puolet voi olettaa olevan käyttökelposta seuraavana vuonna. Luomukuvioissa kevytlannoituksella noin tonni lisää viljaa seuraavana vuonna, mutta siellä usein tilanne on se, että (rehu)viljan puintia ei voi kyllä yhtään viivästyttää, ettei (puna-)apila tule läpi. Valkoapila pysyy paremmin alla ja voi käyttää halpoja reheviä (vaan heikosti talvehtivia) lajikkeita. Möhöjuureen ei vaikutusta.
Petri
-
juolavehnä ei ole nurmirehukasvi.
En ole aivan samaa mieltä, joskin ongelmia on. Vaatii kolme korjuuta, jotta laatu pysyy kohdallaan. Erittäin hyvä lannoitetypen hyväksikäyttäjä. Ja kolmen korjuun systeemillä ei pysy hyvänä kuin pari-kolme vuotta, sitten rupeaa taantumaan sekin... Näin juolavehnän viljelykokeiluista 70-luvun lopulta silloiselta Lapin Koeasemalta Apukasta, Rovaniemen kupeesta. Muistinvaraisesti, tietty. Itse tein viime kesänä kuivaheinää (enämpi ehkä väkiheinää) tarjotusta puolen hehtaarin puhtaasta juolavehniköstä ja hyvin on lampaille kelvannut. Ei se porukka nälkiintynyt sen kuukauden aikana, kun tätä oli pääasiallisena karkearehuna.
Edellisestä huolimatta: kyllä tavoitteena on nurmessakin viljellä muita kasveja.
Petri
-
Kai tota juolavehnän "laatua" heikentää ensisijaisesti taudinarkuus.
-
Kai tota juolavehnän "laatua" heikentää ensisijaisesti taudinarkuus.
Ällöä on se tyvilima. Jyvin usein sakea juolikko on melkoisessa härmässä. Lieneeö oikein väli-isäntä viljanhärmälle?
Ja se löyhkä. Jos minä olisin märehtijä, puhaltelisin moiset kauas pöydästäni.
http://www.lyricsdomain.com/12/lynyrd_skynyrd/that_smell.html
-
No nyt
Asiaa monen toimesta !!!
... valkoapila,toisessa topicissa siitä kyselin. Kuinka toimii suorakylvössä jos laittaa hiukan "kerääjäkasviksi",viljanpuinnin jälkeen vahvistuu sitoen typpeä ja keväällä tapetaan roundupilla vapauttaen typen? Onko ideaa laisinkaan,tuoko vain ongelmia kasvisuojelussa aineiden valinnassa ja rypsin viljelyssä aiheuttaa tappiota möhöjuuren jne. tautien kautta.
+- ylimääräisellä työllä ja panoksien käytöllä vs. apulantasäästöt?
Suorakylvöapilasta viljan kanssa en osaa kertoa, mutta perinteisellä maanmuokkauksella riippuu vähän viljan typpilannoituksen määrästä. Kohtuullisilla typpiannoksilla (siis sellaisia, ettei tarvii vilja-viagraa) syksyinen apilakasvusto sitoo typpeä 20-80 kg/ha, josta noin puolet voi olettaa olevan käyttökelposta seuraavana vuonna. Luomukuvioissa kevytlannoituksella noin tonni lisää viljaa seuraavana vuonna, mutta siellä usein tilanne on se, että (rehu)viljan puintia ei voi kyllä yhtään viivästyttää, ettei (puna-)apila tule läpi. Valkoapila pysyy paremmin alla ja voi käyttää halpoja reheviä (vaan heikosti talvehtivia) lajikkeita. Möhöjuureen ei vaikutusta.
Petri
Mitenkäs tuo apilan sitoma typpi saadaan näkymään, ettei tule turhaa yli lannoitusta? 20 - 80kg / ha on aika iso haarukka! Jos nyt oikein ymmärrän, niin keväällä se ei vielä näy maanäytteessä, vaan on vielä sitoutuneena kasviin. Tämä siis jos olisi viljan alla kasvamassa apila ja seuraavana keväänä ennen kevätkylvöä tappaisi sen glyfosaatilla!
-
Mitenkäs tuo apilan sitoma typpi saadaan näkymään, ettei tule turhaa yli lannoitusta? 20 - 80kg / ha on aika iso haarukka! Jos nyt oikein ymmärrän, niin keväällä se ei vielä näy maanäytteessä, vaan on vielä sitoutuneena kasviin. Tämä siis jos olisi viljan alla kasvamassa apila ja seuraavana keväänä ennen kevätkylvöä tappaisi sen glyfosaatilla!
Ei tähän oikein luotettavaa mittaria ole. Tärkein olisi havainnot kasvustosta syksyllä ennen pakkasten tuloa. Riippuen sitten apilan määrästä...
Mutta nyrkkisääntönä: 1-vuotisen apilan sisältämästä typestä noin puolet hajoaa seuraavan kesän aikana (muokattuna, voipi glyfosaattitappo ja suorakylvö hidastaa hajoamista). Kuiva-aineesta typpeä on noin 3 % eli tonni kuiva-ainetta sisältää 30 kg typpeä. Siitä puolet tulee hyötyyn eli 15 kg. Tarkennukset vaatisivat muutaman sivun lisää tekstiä - voisin suositella "Tieto tuottamaan" -sarjan "Luomuviljan tuotanto" -opasta, siinä on vähän enemmän selitetty juttua.
Petri
-
Mistä sen voi tilata? ???
Onko tosiaan noin, että glyfosaatti, joka lahottaa kasvin hidastaa vapautumista? Kun tuo typpi on niin pirun kallista kaupassa, niin (luultavasti) multaan lautasmuokkaimella lannan keväällä ennen kylvöä. Se vissiin pilkoo kasvia ja nopeuttaa maatumista. Tosin on suorakylvö ideologian vastainen ajatus. Siinähän nimenomaan maanmuokkaamattomuus perustellaan paremilla aerobisilla olosuhteilla... Tiärä sit mikä on paree! :-\
-
Mistä sen voi tilata? ???
Onko tosiaan noin, että glyfosaatti, joka lahottaa kasvin hidastaa vapautumista? Kun tuo typpi on niin pirun kallista kaupassa, niin (luultavasti) multaan lautasmuokkaimella lannan keväällä ennen kylvöä. Se vissiin pilkoo kasvia ja nopeuttaa maatumista. Tosin on suorakylvö ideologian vastainen ajatus. Siinähän nimenomaan maanmuokkaamattomuus perustellaan paremilla aerobisilla olosuhteilla... Tiärä sit mikä on paree! :-\
Opuksen varmaan voi tilata ProAgria Maaseutukeskusten liitosta, jos nimi nyt edellä oikein meni. Jossain Vantaalla taitaa olla nykyinen toimitalo.
Glyfosaatti tuskin hidastaa hajoamista, mutta muokkaamattomuus kyllä eli maakosketuksen puute. Veikkaisin, että kevytkin lautasmuokkaus riittää hyvin. Voisi jopa ns. olkiäes, jota keskeisemmässä euroopassa käytetään sänkimuokkauksen alla, jopa sijasta. Se naarmii pintaa parin sentin syvyydeltä ja parantaa oljen maakontaktia.
Petri
-
Luomukuvioissa kevytlannoituksella noin tonni lisää viljaa seuraavana vuonna, mutta siellä usein tilanne on se, että (rehu)viljan puintia ei voi kyllä yhtään viivästyttää, ettei (puna-)apila tule läpi. Valkoapila pysyy paremmin alla ja voi käyttää halpoja reheviä (vaan heikosti talvehtivia) lajikkeita. Möhöjuureen ei vaikutusta.
Petri
Mitenkäs apilan taudit sitten, etenkin luomussa. Jos viherlannoitukset on apilaa ja viljavuosinakin vielä apilaa, niin kasvaako se (apila) enään ollenkaan muutavan vuoden päästä? Eikös apilavuosia saa olla maks puolet just tautien takia. Itse menen tavanomaisen mukaan, mutta en uskaltanu laittaa valkoapilaa aluskasviksi, kun tiedän vuoden päästä kylväväni siihen apilasäilörehunurmen.
Kiinnostaa kovasti tämä typen sidonta.
-
Mitenkäs apilan taudit sitten, etenkin luomussa. Jos viherlannoitukset on apilaa ja viljavuosinakin vielä apilaa, niin kasvaako se (apila) enään ollenkaan muutavan vuoden päästä? Eikös apilavuosia saa olla maks puolet just tautien takia. Itse menen tavanomaisen mukaan, mutta en uskaltanu laittaa valkoapilaa aluskasviksi, kun tiedän vuoden päästä kylväväni siihen apilasäilörehunurmen.
Kiinnostaa kovasti tämä typen sidonta.
Tässä se raja: jos viljelyssä apilanurmi on tärkeä juttu, niin sitten ehdottomasti ne viljavälivuoden apilattomina. Viljatilalla uskaltaisin pelata enemmän riskillä; viherlannoitukseen voi aika käyttää myös muita palkokasveja huomattavasti helpommin. Eli jos apilarehunurmi on mukana viljelyssä, niin silloin EI apilaa aluskasviksi viljan alle.
Typpeä kyllä säästää, jos siellä on joku muu heinä, vaikka sen sitten syksyllä kyntämällä tai muulla muokkaimella hävittää. Jopa italianraiheinäkin kuulemma toimii, kun kylvää samasta vantaasta seoksena viljan kanssa. Menee niin syvälle, tulee hitaasti pinnalle ja kärsii viljan varjostuksesta rivissä, ettei pitäisi haitata viljaa. Näin siis kertovat, en ole itse nähnyt, kokeillut tai lukenut tutkimuksia. Varmoja valintoja ovat kaikki monivuotiset heinät, ne ovat sen verran hitaampia liikkeellelähtijöitä.
Tätä yksivuotista nurmipyydyskasvustoa voi vielä puinnin jälkeen niittää, jolloin vähän pidemmäksi ehtinyt juolavehnä niittäytyy sekin, joutuu laittamaan juuresta reserviä ja heikkenee. Kilpailu heinien kanssa käy voimille. Jos oljen jättää keräämättä, niin sekin kesantomurskaimen läpi mennessään silppuutuu, sotkeutuu vihreän heinän kanssa ja alkaa lahoamaan nopeammin kuin ilmavalla karholla ollessaan.
Aikas hyvät palkokasvinurmien viljelyohjeet löytyvät:
http://www.maaseutukeskus.fi/luomu/pellolla/nurmiviljely/index.html
Typensidonnasta tiiviisti:
www.elomestari.fi/typpiymppi/sidonta.htm
Petri
PS. viimeksimainittu on noilta kaupallisilta sivuiltani, mutta ehkä tämänvertainen mainostus ei vie käyttäjäoikeuksia täältä?
-
Saat anteeksi, kun tunnustit. Eri asia, jos esittää viljelijää, ja onkin pelkkä konemyyjä... ;D
Juttelin paikallisen luomuviljelijän kanssa. Hän suositti typensidontaan yksivuotista raiheinää. Raiheinä ei kuulemma lähde kasvamaan ennen niittoa, vaan juroo viljan alla ja kuolee ittekseen talvella. Apila on liian kallis hyötyynsä nähden ja omaa läpikasvu riskin. Harmi, kun en ottanut ympin lisätoimen piteeksi kerääjäkasvia!
-
Typensidonnasta tiiviisti:
www.elomestari.fi/typpiymppi/sidonta.htm
Hyvä sivu! Jotenkin jäänyt huomaamatta, vaikka elomestarin sivuilla olenkin seikkaillut muutamankin kerran... :-[
Petruskalle kiitoksia ja krediittejä kasa!
-
Hän suositti typensidontaan yksivuotista raiheinää. Raiheinä ei kuulemma lähde kasvamaan ennen niittoa, vaan juroo viljan alla ja kuolee ittekseen talvella. Apila on liian kallis hyötyynsä nähden ja omaa läpikasvu riskin.
Nipotetaan vähän termeistä: ylläoleva typensidonta on enemmänkin maan liukoisen typen talteenkeruuta ("ammattitermein" immobilisaatio). Typensidonta on oikeastaan varattu siihen, kun ilmakehän typestä (N2) tehdään valkuaisaineisiin sopivaa ammoniumtyppeä, joka lähtee tähän biologiseen kiertoon.
Mutta itse asia on varmaan noin, ainakin multavilla mailla ja karjatiloilla. Aiemmin viittasin siihen sängen niittoon, on olemassa vielä tehokkaampi juttu: lampaat. Jo vuosikymmen sitten juttelin uusmaalaisen siemenviljelijän kanssa, jota oli pitkään häirinnyt peltojen syksyinen "hukkakäyttö": puintien jälkeinen aikahan on yleensä omistettu juolavehnälle ja ravinteiden huuhtoutumiselle. Hän aloitti juuri tämän raiheinäaluskasvitouhun ja otti myös lampaita. Sopivasti ajoitettu karitsointi, niin syksyllä koko lauma laiduntaa näitä sänkiodelmikkoja. Aivan koko alaa (yli 100 ha) hän ei pystynyt hyödyntämään, mutta suuren osan kuitenkin. Ennalta odottamaton hyöty tuli juolavehnän kanssa: syksyinen laidunnus oli sen verran tehokas, että glyfosaattikäsittelyt on noilta osin voinut jättää tarpeettomana väliin.
Petri
Petri
-
Aikas hyvät palkokasvinurmien viljelyohjeet löytyvät:
http://www.maaseutukeskus.fi/luomu/pellolla/nurmiviljely/index.html
Typensidonnasta tiiviisti:
www.elomestari.fi/typpiymppi/sidonta.htm
Petri
PS. viimeksimainittu on noilta kaupallisilta sivuiltani, mutta ehkä tämänvertainen mainostus ei vie käyttäjäoikeuksia täältä?
[/quote]
No ei kait vie käyttöoikeuksia ? En osannut yhdistää ko. henkilöä Elomestariin, sivuillakin tullut käytyä silloin tällöin...On tullut maatalouskaupan välityksellä useastikin ymppiä tilattua, Partalan opintoreissu v.1997 rohkaisi käyttöön ja muutamien tavanomaisten viljelijöidenkin kokemukset (kustannus tosi pieni hyötyyn nähden, apilansiemenen käyttömäärän pienentäminen seoksissa, typensidonta ja sadontuottokyky, siinä tärkeimmät )... Ei kai tuota pahalla kukaan katso, jos linkin lisäis profiiliin....