Ei huomata kertoa, että luomun keskisadot ovat
Vehnä 2140
Ruis 1580
Kaura 2090
Ohra 2200
Nämä ovat sellaisia lukuja, että alkaa ajatteluttamaan.
Onko panosten hyötysuhde todella noin heikko ? Olen
käsittänyt, että ladataan viherlannoituksella jopa 100-300
kg/ha typpeä, lisätään biotiittiä ja apatiittia, luujauhoja ja tuhkaa.
Karjanlantaa käytetään aktiivisesti, melkoinen osa
luomupelloista on karjatiloilla muutenkin.
Asian ytimessä, jos normiviljelyssä sadot tuplat ja lannoitusmäärät aikalailla sama, voidaan kysyä millä tavalla luomu estää vesistöjen pilaantumista viemällä vähemmän ravinteita pellosta? Vai onkohan noissa keskisadoissa kuinka paljon lähes nollalannoitettua luomua? Ravinteiden kokonaiskäytöstä ei lie muutakuin arvailua, kuinka paljon käytetään luomussa sekä tavanomaisessa tuotettuun kiloon nähden.
Luomu kiinnostaa itseäkin kovasti, juolavehnä suurin peikko. Lantaa olisi saatavilla ihan mukavasti, kun luomussa saa käyttää tavanomaista...
Kyllä luomustakin päästöjä tulee. Niiden hallinta on samalla tavalla tärkeää, kuin kemiallisessakin viljelyssä. Kaikki mitä ihminen tekee, vaikuttaa luontoon. Yleensäkin maataloudessa onkin vielä tutkimista, miten saadaan ravinteita säästettyä, ja ympäristöä samalla suojeltua. Toki on kemiallisenkin viljelijän etu, että ravinteet säilyvät kasvien käytössä, eivätkä huuhtoudu pois. Kerääjäkasvien käyttö on hyvä ensiaskel, joka jo todistetusti vähentää päästöjä sekä luomussa, että kemiallisessa viljelyssä.
Maalajeista on kiinni, miten rikkojen kanssa pitää toimia. Multamailla ja ERM maalajeilla typpeä vapautuu runsaasti ja varsin nopeasti keskikesällä. Juolavehnä pitää typestä! Ilman typpeä se taantuu nopeasti. ERM mailla juolavehnän torjunta on haastavampaa, kuin savimailla. Kevätkyntö on tehokas keino, jos maat sellaiseen soveltuvat. Myös nuo "pöyhimet" toimivat hyvin. Koko kesän kestävää avokesantoa pyrin välttämään. Omat multamaat olen käsitellyt pikakesannolla alkukesästä latausvuosina, ja se on pitänyt toistaiseksi juolan hallinnassa. Hävinnyt se ei ole. Se vaanii siellä ja odottaa,että teen jotain väärin... Seuraavina vuosina näen, miten kevätkyntö toimii. Pohdin myös kultivointia syksyllä heikentämään juurakkoa, mutta juola alkaa jo olla menossa lepoon, joten en usko sen auttavan. Kilpailusta juolavehnä ei myöskään pidä, joten hyvä viljelykasvusto pitää sitä kurissa. Samoin kerääjäkasvin pitäisi puinnin jälkeen häiritä juolavehnää. Se nähdään.
Savimailla ja karkeilla mailla juolavehnä on pienempi ongelma. Typpeä on alkukesästä vähemmän saatavilla, joten viljelykasvi pääsee edelle. Hyvä kasvusto taas kurittaa juolaa. Tietysti pitää kaikissa toimissa miettiä, miten saa eniten häirittyä rikkoja ja annettua etulyöntiä viljelykasveille.
Omalla kohdallani haastavimmiksi näyttävät muodostuvan valvatti ja ohdake. Olen suosinut kevytmuokkauksia, ja kyntänyt mahdollisimman vähän, joten ne ovat lisääntyneet. Jatkossa luultavasti kynnän hieman enemmän, jopa kerran 5 vuodessa, ja panostan viherlannoitusnurmen hoitoon. Jos kolme niittoa kesässä ei riitä, pitää kertoja lisätä. Oppia ikä kaikki. Viherlannoitusnurmi lopetetaan keskikesän kesannolla. Ennemmin tai myöhemmin löydän keinot.
Toisaalta valvatin ja ohdakkeen juuret ovat mahtavia ja tunkeutuvat syvälle maahan. Maan rakenteen parantajia siis. Kaikessa on puolensa.
Itse viljelin kemiallisesti suorakylväen vielä 5 vuotta sitten. Viherlannoitusnurmet olivat jo silloin kierrossa. Luomukurssilla kouluttaja totesi, että kyllä rikkojen kanssa pärjää, ravinteiden hallinta vaatii ajattelemista. Se oli ratkaiseva muutos omassa ajattelussa. Juolavehnää itsekin pelkäsin, mutta sepä ei osoittautunukaan lainkaan ongelmaksi muualla, kuin tuolla multamaalla. Juolavehnän paras ystävä on keinolannoitteen sisältämää typpi.
Ai niin. Rikkaäkeellä voi hoitaa siemenrikkoja varsin tehokkaasti. Ainakaan toistaiseksi minulla ei kuitenkiaan ole rikkaäestä, enkä ainakaan vielä sellaisen hankintaa suunnittele. Hyvä peli se kyllä on, mutta ilmankin voi selvitä. Taas ainakin osittain maalajikysymys.
20 vuoden aikana ei rikkaongelma ole juuri muuttunut. Rehuviljalla rikkaäes toimii,joskus äestetyllä alueella valmistuminen epätasaista.