Tämä on just sama homma kuin nämä nettimorsiamet. Lähetellään rahaa etukäteen vaikka ei olla naista ikinä nähtykään. Sitten ihmetellään että mikä meni pieleen.
Eikös joskus ennen vanhaan joka pitäjässä ollut isäntä tai pari, jotka traktori- tai autokauppaan meni pussihousut jalassa ja rahat selkärepussa. Myyntimiehet eivät sitten ottaneet todesta ja isäntä joutui vaihtamaan liikettä ja merkkiä.
Tähän liittyen tositarina.
Pitäjän suurin metsänomistaja on just tällainen. Kulki aina kylillä huonoissa vaatteissa eikä muutenkaan pitänyt melua itsestään. Aikanaan isännän kaksostytöt kirjoittivat ylioppilaiksi. Isäntä marssi naapuripitäjän autoliikkeeseen aikomuksenaan ostaa molemmille tytöille lahjaksi uuden auton.
Sanomattakin lienee selvää että isännän olemus oli tuolloinkin lähinnä pummia muistuttava hanttapuli. Kukaan ei häntä oikein todesta ottanut.
Isäntä ajoi takaisin kotipitäjään ja paikalliseen autoliikkeeseen jolla oli saman merkin edustus kuin naapuripitäjässäkin. Kaupat syntyivät kahdesta tuliterästä menopelistä samantien. Liikkeen omistaja luonnollisesti tunsi ja tiesi myös naapuripitäjän liikkeenpitäjän eikä malttanut olla asiasta hiljaa.
Vielä samana iltana naapuripitäjästä soitettiin isännälle. Liikkeenpitäjä tarjoutui henkiläkohtaisesti tuomaan minkä tahansa auton koeajoa varten kotiin saakka. Isäntä tuumas vaan että autontarvetta ei enää ole....