Jotta tulee aiheestakin, niin otin vuoden 2009 Koetoiminta ja Käytäntö - liitteestä kuvan, joka antaa vähän vinkkiä, mitä ne rukiin "kuustonnarit" tai "kasitonnarit" ovat.
Kuvassa on jaettu värisoikiolla koetuloksen sadot talvituhojen mukaan. Tätä jaottelua voisi kuvata niin, että jos maasto ja viljelyalue on yleensäkin vaikea rukiille, toiset lajikkeet ovat sellaiseen maastoon huonosti soveltuvia, ja toiset taas viihtyvät erilaisissa ympäristöissä, riippumatta talvituhopaineesta. Osakkeissa kutsuttaisiin volatiliteetiksi tuota vaihtelutaipumusta.
Korkeaa talvituhopainetta esiintyy esimerkiksi omalla toiminta-alueella joka kolmas vuosi keskimäärin. Paljas maa talvella, pakkastuulet, kuiva maalis-huhtikuu. Lumihome ei niinkään. Jokaisena "korkean riskin lumihomevuonna" on syysvehnäkin viihtynyt mainiosti kesään. Paljaan talven vuosina ei löydy keväällä mitään.
Olen lajitellut satopalkit sen mukaan, mille tasolle osuus se vaalein palkki, eli sato korkean talvituhon vuosina. Tästä näkyy, että Elvi, Riihi, Reetta, Evolo, niillä nähtävästi on mahdollista
talous-viljellä vaikeinakin vuosina. Nämä Amilon perilliset, tuo palkkien pituusero eri vuosina, todellakin on koettu asia. Sitten kemikaaliteollisuus näyttää VAIN niitä kirkkaanvihreitä palkkeja, niin kuin se olisi kemikaaleista kiinni. Ei, vaan kysei on kunkin viljelyalueen omasta ilmastosta enemmänkin. Siksi tuota kuviota katsomalla, jos tuntuu, ettei Amilo anna, eikä Kier komistu, eikä Walet täytä lompsaa, vaihdapa kokeeksi lajiketta, ennen kuin tartut siihen neljännen ruiskutuskerran oljenkorteen.
-SS-