Realistisin vaihtoehto lienee se, että kun täältä lähdetään, niin se on sitten siinä. Ei ole mitään kuoleman jälkeistä tilaa, jossa jatketaan jonain henkiolentona, joudutaan piinapenkkiin tms. Omasta uskonnollisesta suuntauksesta voi sitten hakea erilaisia kuvitelmia, mitä siellä sitten saattaisi olla vastassa. Mutta kaikella on rajansa. Hyvä esimerkki on nuo loppumattomat ekyttiläisdokkarit joissa esitellään kulttuuria, joka perustui kuoleman jälkeisen elämän valmisteluun. Toi oli niin merkittävä asia, että se pyöritti suurta osaa koko ekyttin talousjärjestelmästä.
Mun vinkki on se, että kannattaa nyt tehdä kaikkia mahdollisia mieleisiä juttuja elämässä juuri nyt, sillä uutta mahdollisuutta ei enää tule.
Kuoleman jälkeisen elämän pohdinta liiallisessa määrin vie konitohtorin puheille ja se on paha juttu se....