Meillä tehtiin SPV 05 keskellä kesää ja hommaa valmisteltiin pari vuotta paperilla. TÄMÄN LISÄKSI luopujat olivat suunnitelleet viimeisten vuosien TALOUDENPIDON niin, ettei esim. tasausvarauksia yms ollut enää käytettävinä. Näistä olisi tullut huomattavia kustannuksia SPV:n teko vaiheessa. Tuo 1-2 vuotta pelkästään tämän tekemiseen ja ELY-keskuksen + verottajan kanssa pyörittelyyn on mielestäni hyvä varata.

Tietty jos ajatusmaailma on se, ettei ihan kaikille euroilla ja menoilla ole niin väliksi, niin tekee kait tuon vaikka tuossa 3kk:ssa. Tai jos siis on jo järjestelty asiat muutoin kohdilleen aikoja ennen itse paperin allekirjoitusta. Itse olin armeijassa suurimman osan tuon valmiestelun ajasta, mutta onneksi vanhemmat ajatteli muutakin kuin omaa etuaan. Tuo lienee se kaikkein suurin ja merkittävin haaste koko hommassa ja sen onnistumisessa/epäoniistumisessa.

Meneekö tuo perfektin tapaus lopulta siihen, että tuo perikunta laitetaan konkurssiin, ja lopulta teroman ostaa sen tonttimaan pakkohuutokaupasta??  Eihän kai velkoja ole perittävä??

Joo, minä sain kunnian maksaa edellisen sukupolven lainat pois ja sitten oli vielä 5 ha metsän uudistus "roikkumassa". Ja koko paska ei kiinosta pennin vertaa. Investointihaaveet äärimmäisen negatiivisella puolella. Rahaa nyt on reipas satatuhatta, 30hehtaaria hakkaamatonta perämettää ja lainat kävin maksamas pois 4 vuotta sitten.

Ensiksi kannattaa selvittää onko luopujat oikeasti valmiita luopumaan ja onko jatkaja valmis ottamaan tilan vastaan - töineen.

Ensiksi kannattaa selvittää onko luopujat oikeasti valmiita luopumaan ja onko jatkaja valmis ottamaan tilan vastaan - töineen.

Tätä ei koskaan tapahdu mutta jos kysymyksen kääntää niin että onko luopujat valmiita pitämään tilaa ilman jatkajien avutusta niin vastaus muuttuu kieltäväksi. Samoiten menee kyllä jatkajien sormi suuhun jos kysytään että onko jatkajat valmiita jatkamaan ilman luopujien työpanosta. Kun päästään siihen tilaan että luopujat on halukkaita luopumaan ja jatkajat pystyy jatkamaan ilman luopujien apua ollaan aika hyvällä mallilla.

Muutenkin maatalouden ikärakennetta olisi hyvä muuttaa niin että viljeltäis tehokkaasti 25:sta viiskymppiseksi eikä 40:stä kuusvitoseksi. Nuoremmilla on kuitenkin enemmän näkemytä ja jaksamista kun vanhemmilla. Jokaisella pitäis olla suunnitelmissa joku muu homma sitten 50 ja 65 ikävuoden väliin. Se voi olla joku maatalouden sivuelinkeino tai mikä vaan mutta ei kuitenkaan koko maitotilan pyöritys.

Mun tapauksessa vanhempi sukupolvi ei ole töihin puuttunut sen jälkeen kun nimet oli paperissa, mutta neuvoja on saanut kysymällä ja hyvä niin.

Mun tapauksessa vanhempi sukupolvi ei ole töihin puuttunut sen jälkeen kun nimet oli paperissa, mutta neuvoja on saanut kysymällä ja hyvä niin.

Tuo on kullanarvoinen asia! Monesti sitä toivoo, että vanha pari häipyisi mielipiteineen ja neuvoineen hornan tuuttiin, mutta monessa tilanteessa sitä toivoisikin, että olisi joku kokeneempi neuvomassa. Sen asian tajuaa valitettavasti vasta sitten, kun niitä neuvonantajia ei enää ole 

Valitettavan monella menee suhteet omiin vanhempiin tai appivanhempiin spv:n myötä...

Lainaus käyttäjältä: Täpinäreiska - 03.11.11 - klo:14:16

Mun tapauksessa vanhempi sukupolvi ei ole töihin puuttunut sen jälkeen kun nimet oli paperissa, mutta neuvoja on saanut kysymällä ja hyvä niin.

Tuo on kullanarvoinen asia! Monesti sitä toivoo, että vanha pari häipyisi mielipiteineen ja neuvoineen hornan tuuttiin, mutta monessa tilanteessa sitä toivoisikin, että olisi joku kokeneempi neuvomassa. Sen asian tajuaa valitettavasti vasta sitten, kun niitä neuvonantajia ei enää ole 

Valitettavan monella menee suhteet omiin vanhempiin tai appivanhempiin spv:n myötä...

Ja sitten on tämä toinen äärilaita, kun luopujat on kyttäämässä ja sanomassa, että "älä tee tollai vaan näin kuin on aina ennenkin tehty" . Mikään ei kehity vaan kaikkea pientäkin riskinottoa pelätään, sillä tavalla tila menee lyhyen ajan jälkeen myyntiin kun ei enää kannata ja investointeihin ei enää ole järkeä. Naapuri muutti keskustasta kotitilalle spv:n yhteydessä, luopuja taas keskustaan, nykyään jatkaja käy keskustassa töissä ja luopuja tilalla.

Ne on noi sukupolvien väliset ongelmat myös pitkälti luonnejuttuja ja tuppaavat periytymään.
Iloinen mieli ja lupsakka luonne, niin ei ongelmia. 

Ps. Ehkä siellä pirtissäkin tarvittaisiin jalostusta, ei pelkästään navetassa. 

Vaiheittainen SPV voi monta kertaa olla ihan harkinnan arvoinen, varsinkin jos tilanne on se että "wanha pari" on about 50 ja nuorempi sukupolvi kokee että on aika ottaa tai jättää. Muuten sitä tehdään 15 vuoden päästä verosuunnittelu-spv:tä viljatilasta ja lopettajilla on vähintään toinen jalka haudassa. Isompaan investointiinkin vaiheittaisessa spv:ssä syntyvä yhtymä voi olla omiaan. Se mitä kukin oikeasti tekee vaikka viiden vuoden päästä ei rajoitu enempä kuin täydellisessä SPV:ssäkään, päinvastoin, yhtymän tulot, MYEL:it ja muut voidaan jakaa aika vapaasti ja voi sitä lomituksissakin voittaa.

Meillä toi vaiheittanen spv. On paljo hyviä hyviä puolia mm. töitten ja vastuun jakaminen.  Ja yhdessä tehden oppii paljon.. Mutta monta asiaa on myös vanha isäntä jo saanut opetella uusiks 

Huonoina puolina mainittakoon olemattomat tulot, johtuen pienestä tilasta, mutta ei se raha oo tässä vaiheessa tärkeintä. Myöskin asioiden tärkeys- ja tekemisjärjestykset aiheuttavat monesti ylimääräistä kärhämää.

Tehtiin SPV kahden viikon sisään, vein paperit ELYyn ja täytin 40v seuraavana päivänä. Yks huone jäi äiteelle käyttöön, varsinaisesti se asuu mun osakkeessa kirkolla. Ikänä, ei ikänä vanhaa paria samalle tontille!

meillä meni spv kauppaan 4kk alusta loppuun

Meneekö tuo perfektin tapaus lopulta siihen, että tuo perikunta laitetaan konkurssiin, ja lopulta teroman ostaa sen tonttimaan pakkohuutokaupasta??  Eihän kai velkoja ole perittävä??

Sirkussonni lienee tunteakin Lakimies viljelijät

http://www.facebook.com/media/set/?set=a.364515029355.152152.638104355&type=3

Luulin että heillä olisi ollut ymmärrystä maatalouteen
kun kerran sitä mainostavat kotisivuillaan, mutta ei !
http://www.asianajot.fi

Vain hakijatahon kaupunkilaisten muutaman tonnin saamista edesautetaan eikä oteta huomioon minun elinkeinolle tulevaa haittaa kun alue joka menossa lihoiksi laittoon on metsän 4 ha ja pellon 6 ha keskellä.

Näyttää muuten siltä että perintöä ei tulekaan hakijoille kun nyt on jo pesän varat 5000 e mennee pesänjakajan laskuihin kolmesta kokouksesta a 1500 e / 40 min ja loppulasku tulematta joten voi olla että peritään velkaa eli lasku tulee lopuksi kaikille ?

Jos olisi kauppa tehty aikanaan hulmin tekemän ( Kanakumppanien isä Agronoomi )
http://www.kanakumppanit.com/
suunitelman mukaan ei nyt menossa olevaa tappelua olisi koskaan tullutkaan.
Suunnitelmassa siis oli koko tila jatkajalle

Siksi siis tuleville jatkajille pitäkää puolianne ja vaatikaa oikeuksianne vielä vanhempien eläessä
 

Ps. Ehkä siellä pirtissäkin tarvittaisiin jalostusta, ei pelkästään navetassa. 

Vain tämä mahdollistaa seuraavan(kin) sukupolven vaihdoksen.

Mutta oikeasti asia vaatii oikeaa tahtotilaa luopujilta ja jatkajilta. Ja jatkajilta näkemystä mitä tilalla tehdään pitemmällä aikavälillä.